Blogataan käskystä

Facebookin Wanha Blogistania -ryhmässä (sisäpiiri vain niille, jotka bloggasivat jo 2005) käskettiin kirjoittaa vanhojen aikojen muistoksi blogikirjoitus. Siispä teen työtä käskettyä.

On vain hiukan vaikea keksiä mitään fiksua sanottavaa, kun kaikki vähänkin julkaisukelpoiset ajatukset tulee laitettua Facebook-sivuilleen. Mutta kokeillaan vaikka laittaa muutama satunnainen tiedonmuru.

Kymmenen vuotta sitten istutetut tuijat ovat nykyään arviolta 4-5 metriä korkeita.

Ajatukseni äänimaisemablogista ei ole vieläkään unohtunut. Nykyään nörttilelukasasta löytyisi jopa erinomaisia laitteita sen toteuttamiseen :)

Ja kun kerta nostalgiatunnelmissa pyöritään, vielä linkki sivuille jotka saavat wanhat bloggaajat (ja muutkin) tuntemaan itsensä tosi vanhaksi: Wanna Feel Old? Ja tuokin sivusto on jo kolme vuotta vanha…

Pinseri täyttää 10 vuotta, osallistu kilpailuun!

Pinseri täyttää tänään 10 vuotta! Ja mitkä 10 vuotta ne ovat olleetkaan. Aika on kiitänyt kuin siivillä ja vuosien varrella on ehtinyt tapahtua monenlaista.

Pinserin sivupalkista lähti liikkeelle lista suomalaisista blogeista, joka kasvoi sittemmin omaksi palvelukseen ja tuli lopuksi myydyksi valtamedialle :) Nykyisin bloggaajat esiintyvät televisiossakin omassa teemasarjassaan. Tosin 2000-luvun alun bloggaajat olisivat melko lailla hämillään ko. ohjelmaa seuratessaan (mekin olemme).

Nykyisin sosiaalisissa medioissa on tapana vaikuttaa ajankohtaisiin asioihin tuohtumalla näyttävästi. Pinserikin on osaltaan ollut mukana julkisessa tuohtumisessa – kuka muistaa esimerkiksi ravintolat Lehtovaaran ja Nuevo Latinon? Belgekin muisti ja otti asiasta näyttävästi opikseen.

Nykyisin Pinserissä on melko hiljaista – uusia kirjoituksia tipahtelee epäsäännöllisesti eikä kommenttejakaan tule entiseen malliin. Yhteisöllinen keskustelu on siirtynyt Facebookiin, Twitteriin ja muihin sosiaalisen median palveluihin. Mutta blogin kulta-aikana kommentteja tuli runsaasti – näyttävimpinä esimerkkeinä ehkä Ilmalämpöpumppukeskustelu (4300 kommenttia) ja kuudes Harry Potter, jossa oli liki 20000 kommenttia ennenkuin WordPressin kommenttitoiminto hajosi.

Ilmalämpöpumppukeskustelu ehti olla jonkin aikaa valtakunnan virallinen auktoriteetti alallaan – asennusfirmat piikittelivät kommenttiketjuissa toisiaan ja herkkänahkaisimmat alkoivat jo soitella meille kotiin vaatien kommenttien poistamista. Potter-keskustelu oli niin pitkä, että huomasimme sen olevan aikoinaan maailman eniten kommentoitu blogikirjoitus. Kokeilimme ilmoittaa sen Guinnessin ennätysten kirjaan, mutta valitettavasti heiltä tuli hylky. Ei siksi, että kyseessä ei olisi ennätys vaan siksi, että kirjassa ei ollut silloin kyseistä kategoriaa :-)

Vuosien varrella Pinseri kirjoittajineen ehti esiintyä lukuisissa medioissa, televisiosta radioon ja lehdistöön. Julkista tunnustusta, linkkejä ja mainintoja on saatu kasapäin. Pinserimobiileja on matkan varrella tullut taloon neljä kappaletta (ja poistunut kaksi), nörttileluja kymmeniä ja taas kymmeniä.

Ja unohtaa ei pidä tietenkään valtakunnan blogikoiraa. Totti (Pinserin kansikuvassa se märempi koira) on vain puoli vuotta Pinseriä nuorempi. Rodultaan se ei ole kuitenkaan Pinseri, vaan kultainennoutaja, ja luonteeltaan edelleenkin ikuinen pentu!

Pinseri kiittää kaikkia lukijoita kuluneesta vuosikymmenestä. Ja erityisen rakkaat terveiset kuuluvat kaikille Blogistanin naapuriblogeille – pitäkää kansalaisjournalismia yllä :)

10-vuotisjuhlien kunniaksi julkistetaan myös palkintokilpailu!

Groupon.fi on luvannut kilpailun voittajalle lahjaksi 50 euron lahjakortin käytettäväksi haluamaansa Grouponin sivuilta löytyvään tuotteeseen / palveluun.

Kilpailun aiheena on paras blogimuisto. Kirjoita oma muistosi joko tämän kirjoituksen kommentteihin tai omaan blogiisi (muista siinä tapauksessa jättää kommentteihin linkki blogikirjoitukseesi). Osallistujien kesken arvotaan lahjakortti viikon kuluttua sunnuntaina (6.5.2012) joten muista lähettää muistosi siihen mennessä (ja jättää yhteystieto mistä sinut saa kiinni jos onni potkaisee).

Muista myös liittyä Pinserin faniksi Facebookissa, kuten nykyaikana tapana on (linkki etusivun reunassa) :-)

Myus: Tavarantilausta maailmalta

Muutama viikko sitten tuli kokeiltua myus.com:ia tavaran tilaamiseen USA:sta. Lupasin antaa pikaraportin palvelun toimivuudesta, joten tässä se tulee.

Hieman taustaa: joskus tulee vastaan tilanne, jossa haluttaisi ostaa tuotteita amerikkalaisesta verkkokaupasta, mutta kauppa ei toimita tilauksia USA:n ulkopuolelle. Tarvitset siis välikäden, joka toimittaa tilauksesi Atlantin tälle puolelle.

Myus on juuri tällainen palvelu. Kun rekisteröidyt, saat itsellesi katuosoitteen Floridan Sarasotasta. Seuraavan kerran verkossa shoppaillessasi annat verkkokauppaan tämän osoitteen. Ostokset lähtevät Floridaan, jossa ne pakataan uudelleen ja lähetetään kuriiripalvelulla kotiosoitteeseesi.

Meillä on käytössä American Expressin asiakasetuna saatu Premium-palvelu, jonka etuna peruspalveluun on ostoksien yhdistely (voit tilata tavaraa useammasta verkkokaupasta ja lähetyttää ne Suomeen vasta sitten kun kaikki ovat perillä) ja shoppauspalvelu (et ole rajoittunut pelkästään verkkokauppaan, vaan voit pyytää Myus:aa käymään puolestasi fyysisessä kaupassa).

Tilasimme n. sadan dollarin edestä tavaraa, jota verkkokauppa ei suostunut toimittamaan ulkomaille. Kun ostokset olivat saapuneet perille, Myus paketoi ne siististi yhteen laatikkoon ja laittoi ne DHL:n kyydillä kohti Kangasalaa. Paketin perilletulo kesti viisi päivää (joista kaksi Turussa tullissa ja yksi Tampereella jakelua odottamassa).

EU:n ulkopuolelta tilatuista ostoksista täytyy maksaa kuljetuskulujen lisäksi tullia ja arvonlisäveroa. Kuriirin kulut pienehkölle pahvilaatikolle olivat n. 30 euroa. Sadan dollarin ostoksista ei tosin tullia vielä tullut, mutta koko shoppailusta (tavarat ja kuljetuskulut) piti maksaa arvonlisävero, josta tuli summaan vielä parikymppiä lisää.

Myus:lla shoppailu ei siis ole välttämättä sieltä edullisimmasta päästä, mutta jos jokin tuote on vain kertakaikkiaan pakko saada ostaa, se tekee tehtävänsä hyvin. Ehkäpä tälle tulee seuraavan kerran käyttöä, kun uudet iPhonet ja iPadit ilmestyvät ;-)

Pieni päivitysuutinen ja bonuksena koirakuva

Pinseri on nyt taas päivitetty uusimpaan WordPressin versioon. Versionvaihto teetti tällä kertaa hieman töitä, sillä tietokannan täytyi muuttaa tiukempien ohjelmistovaatimuksien takia uudelle palvelimelle mutta niin vain tuli sekin tehtyä. Päivityksen kunniaksi innostumme kirjoittamaan taas vähän tiuhemmin, varmasti! Pinserin 10-vuotissynttäritkin ovat tulossa tänä keväänä.

Jotta ei menisi ihan nörtteilyksi tämä päivitys, loppuun vielä koirakuva terveisinä Totilta!

Lelutestikilpailun voittaja on arvottu

Lelutestikilpailun voittaja on selvillä! Voittajaksi arvottiin ircin #bloggaajat-kanavan suosiollisella avustuksella Timo Kupiainen. Onneksi olkoon Timolle – palkinto on jo matkalla!

Suosituimmaksi lelutestiksi osoittautui (ehkä ei ihan niin yllättäen) langattoman mokkulan testi. Kiinnostavia testejä olivat myös Axbo, Saddleback-laukku, TV-kaista ja Wattson.

Kiitokset kaikille osallistujille ja erityiskiitokset pompon vaimolle onnettarena toimimisesta :-)

Lifeproof-kotelo iPhonelle

Viikonlopun ajan lelutestissä on ollut iPhonen Lifeproof-suojakotelo. Kotelo lupaa tehdä puhelimesta iskun, lumen, lian ja vieläpä vedenkestävän kahden metrin syvyyteen asti.

Kotelon mukana tuli ohjeet vesitestin suorittamisesta: kotelo laitetaan kiinni ja upotetaan tyhjänä tunniksi veden alle. Jos sisältä ei löydy vettä, testi on läpäisty. Omakin koteloni on tiiviiksi havaittu joten ehkäpä jo tulevan helleaallon aikana innostun viemään luurini uimaan.

Toisin kuin luulisi, huippukestävä kotelo ei näytä mitenkään kömpelöltä. Ensikatsomalta Lifeproofilla suojattu puhelin näyttää ihan tavalliselta iPhonelta, jonka ympärillä kiertää pieni kumisuoja. Lähemmin tarkasteltuna käy ilmi, että koko puhelin on ympäröity muovilla ja iPhonelta näyttävä etupintakin on kokonaan muovikalvoa. Kameran linssien ja läheistyystunnistimen paikat on peitetty kirkkaalla muovilla ja mikrofoni sekä kaiuttimet peittyvät ohuiden goretex-kalvojen alle. Kuulokepistokkeen päällä on irtiruuvattava jämäkkä korkki ja latausliittimen päällä avattava kansi. Nappien virkaa toistavat jäykät muovinapit jotka välittävät painalluksen alleen.

Koteloa saa mustana, valkoisena ja pinkkinä. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että valkoinen kotelo tekee mustasta puhelimesta ihan valkoisen iPhonen näköisen.

Lifeproof-valkoinen

Lifeproof-kotelo on tarkoitettu pidettäväksi puhelimen päällä jatkuvasti. Sille luvataan n. 50 avaus- ja sulkemiskerran kesto, joten turhaa irrottelua on syytä välttää. Kokoaminen on muutenkin tarkkaa touhua, sillä kotelo on erittäin tiukka, joten sitä ei hyvikseen availe. Laturi/dock-liittimen porttia saa sen sijaan availla niin paljon kuin lystää – kunhan ei tee sitä veden alla :)

Muutaman päivän kokeilun jälkeen havaintoja tiivistettynä alla:

Hyvää:

+ Kotelo on hyvännäköinen
+ Puhelimen käyttöön tulee tiettyä huolettomuutta kestävän kotelon kanssa
+ Napit, painikkeet, kosketusnäyttö, mikrofonit, kamera yms. toimivat ihan samoin kuin paljaassakin puhelimessa (ks. huomautus alta)
+ Valkoisella kotelolla musta iPhone muuttuu eksklusiivisen valkoisen iPhonen näköiseksi ;-)

Huonoa:
– Minun yksilössäni etupinta ei ole ihan tasainen vaan pullistuu hieman ulospäin puhelimesta. Tämä saa puhelimen hipaisunäytön tuntumaan välillä vanhalta nokialaiselta puhelimelta. Kyseessä on ehkä valmistusvika.
– Laturiliittimeen sopii vain Applen oma dock-johto. Hyvästi telakat, autotelineet jne.
– Kuulokeliittimeen sopii vain Applen omat kuulokkeet. Ennakkotilaajat tosin saivat mukana vesitiiviin kuulokejatkojohdon, johon voi kiinnittää mitä vain kuulokkeita.
– Itse en ole vielä kokeillut, mutta luultavasti kaiutinpuhelut toimivat huonosti. Muut puhelut toimivat sen sijaan normaalisti hyvin.

Suosittelen koteloa varauksella. Lähtökohta on herkullinen: kotelo, joka heikentää puhelimen ominaisuuksia hyvin vähän, mutta tekee siitä melkein mitä vain kestävän. Monet varmasti pitävät ajatuksesta hyvin paljon. Kosketusnäytön laatu tosin huononi ainakin minulla sen verran, että luurin käyttö harmittaa hiukan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että se ei ole missään nimessä käyttökelvoton – hipaisun sijasta puhelimen näyttöä täytyy koskettaa. Erilaiset telakat, autotelineet yms. eivät toimi kotelon kanssa – tämäkin lienee joillekin isompi asia kuin toisille.

Lifeproof-kotelo maksaa netissä 69 dollaria + postikulut. Kotelo tuli suoraan kirjeessä tulliin jäämättä.

Pinserin lelutestit on sarja, jossa raportoidaan mielenkiintoisista, hauskoista ja usein hieman turhistakin teknisistä vimpaimista. Muista käydä vierailulla säännöllisesti tai tilaa lukuohjelmaasi Pinserin RSS-syöte. Lelutestikilpailun voittaja julkistetaan lähipäivinä!

.

Lelutestikilpailu – voita Huawei E5, langaton mokkula!

Pinserin lelutestit ovat viettäneet hiljaiseloa turhan pitkään, joten lienee aika skarpata pikkuisen ja jatkaa perinnettä. Tällä kertaa on vuorossa kilpailu! Huawei lähestyi Pinseriä ja kysyi, haluaisimmeko antaa uskollisille lukijoillemme yhden langattoman mokkulan. Ja tottahan toki haluamme :)

Kilpailun palkintona on n. 130 euron arvoinen Huawei E5, eli mallinimeä ja kuoren väriä lukuunottamatta sama laite joka on testattu vajaa vuosi sitten Pinserin lelutestissä.

Huawei E5 on langaton mokkula, jonka avulla voit kytkeä mobiililaajakaistan yhtäaikaa viiteen eri laitteeseen. Kytkentä tapahtuu wlanin kautta, joten mokkulalla saa aikaiseksi nettiyhteyden kaikille langatonta verkkoa tukeville läppäreille, pöytätietokoneille, älypuhelimille, ipadille ja muille taulutietokoneille, pelikonsoleille, televisioille jne. Laitteessa on sisäinen akku jolla saa langatonta nettiyhteyttä aikaiseksi n. neljän tunnin ajan – tämän jälkeen sen voi ladata usb-pistokkeesta.

Itse olen käyttänyt omaa mokkulaani niin palaverissa kuin mökilläkin. Pienikokoinen laite sujahtaa näppärästi taskuun tai lepää mökin ikkunalaudalla.

Palkintolaite on lukitsematon, joten voit käyttää siinä minkä tahansa operaattorin mobiililaajakaistaa (joudut tosin hankkimaan liittymän itse, se ei sisälly palkintoon :) Koska laitteessa on oma SIM-kortti, voit esimerkiksi matkoilla hankkia siihen paikallisen data prepaid-liittymän ja käyttää kännykkäsi liittymää pelkästään puheluihin ja tekstiviesteihin. Tällä tavalla säästät puhelinlaskussa huomattavasti.

Voit lukea lisätietoa ja löydät Huawei E5:n käyttöohjeet Soneran sivuilta.

Osallistu kilpailuun äänestämällä omaa suosikkiasi Pinserin lelutesteistä. Lähetä vastauksesi sähköpostilla osoitteeseen kilpailu@pinseri.com tai kommenttina tämän jutun perään. Kerro vastauksessa, minkä laitteen testi oli mielestäsi paras tai mielenkiintoisin ja muista liittää mukaan yhteystietosi palkinnon toimittamista varten.

Kilpailu on voimassa 29.6.2011 – 17.7.2011. Voittaja arvotaan kilpailun päätyttyä kaikkien sähköpostilla tai kommentilla osallistuneiden kesken ja hänelle tiedotetaan asiasta henkilökohtaisesti. Lisäksi voittajan nimi kerrotaan täällä Pinserissä samalla kun kerron lelutestiäänestyksen tulokset.

Alla vielä kertauksena lelutestit.

Onnea kilpailuun! Muista myös peukuttaa meitä Facebookissa ja Twitterissä (linkit alla) :-)

 

Apple vastaa paikkatietokohuun

Apple julkaisi tänään lehdistötiedotteen, jossa he kertoivat yksityiskohtia paikkatiedon tallennuksesta. Ja asiahan oli juuri niinkuin arvailinkin pari päivää sitten

Lehdistötiedotteessa luvattiin lähitulevaisuudessa julkaistavaksi päivityksen, joka poistaa varmuuskopioista nämä välimuistitietokannat. Jos olet kiinnostunut tukiasematietokannoista, nyt kannattaa ottaa itselle talteen oma varmuuskopio tulevia tutkiskeluita varten.

.

Lisää paikkatiedon tallennuksesta: Apple ei olekaan kiinnostunut sijainnistasi

Kirjoitin eilen siitä, miten pääsee helposti tutkimaan iPhonen muistista löytyvää paikkatietoa. Minulle, ja monelle muullekin syntynyt mielikuva oli, että iPhone tallettaa omistajansa liikkuessa tietoa ympäristöstä kuuluvista verkoista ja lähettää liikkumistiedot myöhemmin emoyhtiölle paikannustiedon parantamiseksi. Käyttäjän liikkeistä kerätyt tietokannat olisivat puhelimessa (ja tietokoneessa olevissa varmuuskopioissa) odottamassa paremmalla ajalla tapahtuvaa eteenpäin toimittamista. 

Nyt alan olla kuitenkin vakuuttunut siitä, että tämä on väärä mielikuva. 

Kerronpa koko tarinan. Selaillessani Google Fusion Tablesin karttakäyttöliittymän avulla iPhonestani löytyvää paikkatietoa kiinnitin huomiota muutamiin outouksiin. Kartalta löytyi tallennettua paikkatietoa eksoottisista paikoista ympäri maailmaa, aina Kanadaa ja Australiaa myöten. Paikoista, joissa en ole koskaan eläessäni käynyt.

Screen_shot_2011-04-26_at_0

Ajattelin aluksi, että nämä ovat harmittomia bugeja. Esimerkiksi Afrikan kainalossa oleva punainen piste on koordinaattipisteissä 0,0. Jos GPS jostain syystä sekoilee ja palauttaa sijainniksi pelkkiä nollia, löytyy maailmankartan origo Atlantin valtamereltä. Ehkäpä muutkin paikat selittyvät vastaavanlaisilla virhelukemilla. GPS on antanut vahingossa väärän sijaintitiedon ja se on tallentunut kartalle, arvatenkin keskelle merta tai metsää. 

Mutta sitten tutkiskelin toissapäivänä tekemäämme pääsiäisreissua Pohjanmaalle. Matkan varrelta oli kerääntynyt paljon tuoreita paikkahavaintoja, mutta joukossa oli myös pallosia paikoissa, joissa emme käyneet. Esimerkiksi kolmostien lähistöllä sijaitseva Kihniö oli kartalla ihan sen näköinen kuin olisimme ajaneet kylän läpi. Aikaleimatkin täsmäsivät matkaan. Mutta me emme käyneet Kihniössä vaan ajoimme sen ohi kolmostietä pitkin, parinkymmenen kilometrin päästä.

Screen_shot_2011-04-26_at_0

Tämä oli jo hämmentävää. Kihniö on kolmostiestä niin kaukana, että yksikään WLAN-tukiasema ei kuulu kilometrikaupalla jatkuvan metsän läpi. iPhoneni ei ole mitenkään voinut kuulla kihniöläisiä wlaneja eikä siten tallentaa niiden tietoja. Tarkempi zoomaus kartalle näytti kuitenkin siltä, että kyseessä ei ollut kuitenkaan myöskään GPS:n virhetoiminto. Kartalla sijaitsevat pallot sijaitsivat kuitenkin teiden varsilla, juuri sellaisissa kohdissa missä oikeasti on asutusta (ja tukiasemia).

Screen_shot_2011-04-26_at_0

Puhelimeni muistiin oli siis ilmestynyt oikeanmuotoista paikkatietoa paikoista, joissa en ollut takuuvarmasti käynyt. 

Kun tutkin tarkemmin havaintojen aikaleimoja, huomasin asian, johon olin kiinnittänyt jo aiemminkin huomiota: paikkatietojen aikaleimat eivät edenneet tasaisesti maantietä pitkin kiitävän automme liikkeen mukaisesti, vaan sen sijaan puhelimeen ilmestyi lyhyen hetken sisällä suuri määrä havaintoja. Kokeilin seuraavaksi suodattaa karttaa siten, että ainoastaan kyseisellä hetkellä puhelimeen tallentuneet havainnot tulivat näkyviin. Tulos näytti mielenkiintoiselta.

Screen_shot_2011-04-26_at_0 Screen_shot_2011-04-26_at_0

Puhelimeen oli ilmestynyt lauantaina iltapäivällä parissa sekunnissa suuri määrä paikkadataa Pohjois-Pirkanmaalta – sekä WLAN-tukiasemahavaintoja että kännykkämastohavaintoja. Kaikki paikkadata oli samoilta seuduilta – Ikaalisten, Parkanon, Hämeenkyrön ja Kihniön liepeiltä.  Tämä tieto oli aikaleimojen mukaan ilmestynyt kännykkään suurin piirtein samalla hetkellä kun olimme ajelleet autollamme jossain Ylöjärvellä.

Tästä ei voinut vetää kuin yhden johtopäätöksen: puhelin ei ole kerännyt tietoja minun liikkumisestani, vaan ladannut tukiasematiedot muistiinsa jostain muualta. Muistiin ladatut havainnot ovat jonkun muun (tai muiden) keräämiä ja ne ovat yhteydessä omaan liikkumiseeni vain erittäin karkealla tasolla.

Tutkin myös muita kartalta löytyviä paikkoja. Etelä-Australialainen kaupunki, jossa en ole koskaan käynyt, oli ilmestynyt tietokantaan eräänä sunnuntaiaamuna. Käydessäni Oslossa puhelimeen oli ilmestynyt sekuntien sisällä kolme suurta rypästä tukiasematietoa kaupungista – suurinpiirtein samoihin aikoihin kun olin avannut nettiyhteyksiä hotellissa, toimistossa ja ravintolassa.

Sitten jo tajusinkin, mistä oli kysymys. 

Kerrataanpa vielä ensin, miten paikkatiedon avulla paikantaminen tapahtuu. Jos olet joskus seurannut, miten iPhone sijoittaa sinut kartalle, olet varmasti huomannut kuinka kartalle ilmestyy nopeasti sijaintisi karkeana arviona ja muutaman hetken päästä sijaintitieto muuttuu tarkemmaksi. Se, mitä näiden hetkien aikana tapahtuu, menee jotenkuten seuraavasti (disclaimer: en ole koskaan työskennellyt paikannusteknologian kanssa, joten kaikki pohjautuu omiin päättelyihini – paremmin tietävät oikaiskoot).

Ensin puhelin hakee sillä hetkellä kuuluvat verkot. Tämä on sellaista tietoa, joka kännykällä on hallussaan jatkuvasti – muuten se ei voisi toimia matkapuhelimena. Sanotaan vaikka että puhelin saa selville seuraavat asiat:

  • Tukiasema jonka koodi on 244:91:5011:781835 on n. kilometrin päässä (etäisyyden voi laskea signaalivoimakkuudesta)
  • Tukiasema jonka koodi on 244:91:6102:1782  on n. kilometrin päässä
  • WLAN-tukiasema jonka koodi on 00:15:2b:34:f9:a0 on n. 750 metrin päässä

Jotta tämän tiedon perusteella voi paikantaa puhelimen, tarvitaan tukiasemien sijaintitiedot. Kun tukiasemien sijainti tiedetään, oman sijainnin voi laskea kolmiomittauksen avulla. Alla olevasta kuvasta näet, miten kolmiomittaus toimii. Kun jokainen tukiasema on sijoitettu kartalle ja ympärille on piirretty rengas arvioidun etäisyyden päähän, oma sijaintisi on näiden renkaiden risteyskohdassa. Piirsin kahden kännykkätukiaseman ympärille kilometrin säteisen renkaan ja WLAN-tukiaseman ympärille 750-metrisen renkaan. Lopuksi merkitsin renkaiden risteyskohdan punaisella. 

Puhelin tekee tämän saman laskutoimituksen sekunnin murto-osassa ja pystyy sen jälkeen näyttämään kartalla karkean arvion omasta sijainnista. Sitten kun GPS-vastaanotin on käynnistynyt ja saanut yhteyden satelliitteihin (tähän kuluu joitain sekunteja), sijainti muuttuu tarkaksi. 

Kolmiomittaus

Ja mistä puhelin tietää tukiasemien sijainnit? Senhän me jo tiedämmekin. Puhelinvalmistaja on kerännyt tietoa juuri tätä tarkoitusta varten. Applella, Googlella, Skyhookilla ja varmasti monilla muillakin valmistajilla on valtaisa tietokanta, joka sisältää tuhansien ja taas tuhansien kännykkä- ja WLAN-tukiasemien sijaintitietoja.

Miten tämä liittyy puhelimen muistista löytyvään sijaintitietoon? Aiemmin siis havaitsin että ajellessani kolmostietä kohti Pohjanmaata, jossain Pohjois-Pirkanmaalla puhelimeni latasi (oletettavasti) Applen palvelimelta muistiinsa ison kasan tukiasematietoa. 

Oletan, että puhelin teki tämän siltä varalta, jos sattuisin poikkeamaan vaikka Kihniöön ja haluaisin käyttää siellä ollessani karttaa. Kun tukiasemien sijaintitieto on ladattu valmiiksi puhelimen muistiin, karttapaikannus tapahtuu sekunnin murto-osissa vaikka nettiyhteys olisikin hidas tai jopa kokonaan poikki. 

Tässä siis yksinkertainen selitys iPhonen muistista löytyville sijaintitiedoille. Ne ovat puhelimen muistiin ladattuja otoksia Applen tukiasematietokannasta – puhelimen muistiin siksi, että karttapaikannus tapahtuisi mahdollisimman nopeasti ja riippumatta nettiyhteyden laadusta. 

Kun puhelimen kanssa liikutaan, se lataa ennakolta valmiiksi lähialueiden tukiasematietoa. Ennakkolatauksesta ei ole käyttäjälle juuri minkäänlaista haittaa, sillä kaikki muistiin vuoden aikana ladattu paikkatieto vie puhelimesta tilaa vain noin parin mp3-biisin verran. Yhden paikkatietoryppään lataaminen vastaa tiedonsiirtokapasiteetiltaan paria sähköpostia. Tästä samasta syystä ladattuja tietoja ei kannata heittää pois – Kihniön tukiasematiedot odottavat muistissa jos vaikka jonain kauniina päivänä sattuisin poikkeamaan sinne.

Edelleen on toki avoimena kysymys siitä, miten Apple on alunperin kerännyt nämä tiedot. Kuten eilen todettiin, Apple sai ennen tietoa yhteistyökumppaneilta mutta siirtyi n. vuosi sitten käyttämään itse keräämäänsä tietokantaa. En edelleenkään hämmästyisi, jos kävisi ilmi että puhelin suorittaa samalla myös tiedonkeruuta ja lähettää tietoa uusista ennen havaitsemattomista tukiasemista Applelle. Jostainhan tiedon on tultava, ja kuten eilen mainitsin, tähän on varauduttu myös käyttöehdoissa.

Ja entäpä tietokannasta löytyvät kaukaiset eksoottiset kaupungit? Sille en keksinyt vielä muuta selitystä kuin paikannusvirheet – puhelin kuvittelee pienen hetken olevansa Australiassa ja lataa saman tien paikkatietoryppään ympäröivästä seudusta.

.