On muuten aika tyhmä tunne havahtua aamuneljältä ja huomata käyttäneensä koko illan ja yön tietokonepelin ääressä. Tällä kertaa syyllisenä oli Transport Tycoonista tehty viritysversio OpenTTD. Oli pakko poistaa peli koneelta, ihan vain sen vuoksi että univelkaa ei kertyisi liikaa. Modernia pelikonsolia en uskalla edes ostaa – ties millaiseksi ihmisraunioksi sitä päätyisi vaikkapa GTA:SA:n kanssa.

Ai niin, mutta talviaika alkoi juuri. Kello onkin vasta kolme! Laskujeni mukaan kodissamme yhdeksän vehjettä osaa laittaa itse itsensä oikeaan aikaan. Jäljelle jää siis noin 20 muuta aikarautaa säädettäväksi. Plus tietysti sisäinen kello. Mutta sehän on muutenkin jo ihan sekaisin.

Netistä ostaminen on nykyään varsin helppoa ja hauskaa. Joskus tavaraa voi kertyä hivenen liikaa, varsinkin jos ei pysty luopumaan mistään. Täytyykin ensi tilassa varata kirpparilta myyntipöytä, ettei käy näin.

Eilen tuli taas todistettua, että politiikka voi olla myös riemastuttavaa. Demarien Espoon ääniharava asettautui televisiouutisissa sievästi kuvaan ja täysin vakavalla naamalla totesi, että julkisuudesta on kunnallisvaaleissa suorastaan haittaa. Substanssi ratkaisee. No joo, juuri substanssi on toki Maria Guzeninan pääasiallinen avu. Samoin luonnollisesti mm. Toni Halmeen ja Anne Pohtamon. Pettämättömän todellisuudentajun lisäksi, tietty.

Yksi mieliblogeistani, Naamioiden takana, onnistui tänään yllättämään minut täydellisesti. Moni muukin on varmaan törmännyt tähän: kun on lukenut jotakin blogia pitempään, alkaa tulla sellainen olo kuin suorastaan tuntisi toisen (se on tietysti illuusio – mehän tunnemme vain kirjoituksen minäkertojan, emme lainkaan blogia kirjoittavaa henkilöä, paitsi jos olemme tutustuneet häneen muutenkin kuin virtuaalisesti). Jossain vaiheessa kuvitelma kuitenkin särkyy, yleensä silloin kun kirjoittajan mielipiteet eroavat jossain kohtaa täydellisesti omista näkemyksistä.

No, Naamioiden takana on valmis äidinkielen opettaja, joka on pakosta joutunut opiskelemaan 35 opintoviikkoa kirjallisuudentutkimusta. Se on herättänyt hänessä kysymyksen:”Minun oli (ja on yhä) jotenkin kauhean vaikea kuvitella, että kirjailija teosta kirjoittaessaan tarkoituksella täyttäisi tarinansa mitä omituisimmilla symboleilla, joita kirjallisuudentutkijat saavat sitten hurmiossa tulkita.”

Ei kai missään yliopistossa enää kirjallisuuden laitoksella opeteta, että kirjallisuudentutkimuksen tarkoitus on kaivaa esiin kirjailijan aikomuksia? Miten me oppisimme kirjoittamaan hyvin, ellemme kirjallisuutta lukemalla ja tutkimalla? Opettelemalla kielioppisääntöjä?

Tänä perjantaina on mukava laskeutua viikonloppuun tutustumalla uusiin blogeihin. Eli lisäsin listalle taas 37 kappaletta uusia tulokkaita. Tervetuloa, uudet kirjoittajat!

Samalla nimettömänä pysyttelevän avunantajan avustuksella siivosin listoilta pois joukon edesmenneitä blogeja eli lista kiiltelee nyt kuin vastapesty lattia. Lokakuun lopussa Blogistanin asukasmäärä on nyt siis 1093. Onpa meitä jo monta…

Viime lisäyskerralla kehotin lukijoita mainitsemaan vinkkeinä omia suosikkejaan. Minulle erinomaisia lukuhetkiä ovat viime aikoina tarjonneet mm. ei sinutella, Katselija ja Herra Hans Nissenin sairaiskertomus. Viimeksimainittu ei tosin näytä enää blogilta, mikä herra Nissenille tiedoksi mainittakoon (kertomukset takaisin!) Näiden lisäksi on toki suuri joukko muitakin suosikkeja, mutta niistä tarkemmin sitten toiste…

On muuten hauska huomata, miten jotkut jutut jäävät elämään blogissa etusivulta tiputtuaankin. Esimerkiksi juuri tällä hetkellä pinnalla ovat mm. ilmalämpöpumppukeskustelu, Harry Potter -jutut, kvarkkikeskustelu sekä uusmediamuistelot (vimmaiset ja mobiilit). Lisää ajankohtaisia vanhoja juttuja löydät oikean reunapalstan kohdasta “Keskustelua herättäneitä”.

NASAssa on katseltu ahkerasti Tähtien sota -leffoja…

Robonautti	Boba Fett
Lightsaber Pod	AERCam

Pinseri on ollut hetken suorastaan hunningolla ja päivittämättä. Minun pitäisi olla vaaliesitteitä jakamassa. Pitäisi vielä jatkaa debattia paikallislehdissä Kangasalan kehittämisestä ja ideoida loppuhetken kiriä kuntavaaleihin. Vaaliblogiin pitäisi myös jaksaa kirjoitella.

Sen sijaan aion viettää koko päivän Nicholas Roylen teoksen The uncanny parissa. Aah. Mikään ei ole mukavampaa kuin laiskottelu täysin sopimattomalla hetkellä.

Toukokuussa huhuttiin ensimmäistä kertaa oman tietokoneen sisältöön hakuja tekevästä mini-Googlesta. Nyt se on sitten ilmestynyt: Google Desktop.

Ohjelman avulla voi hakea omalla kovalevyllä olevia tekstitiedostoja, dokumentteja, sähköposteja, katseltuja WWW-sivuja ja chattien logeja. Vaikuttaa mielenkiintoiselta! GD tekee tätä kirjoittaessani juuri indeksiä kovalevyn sisällöstä – pian pääsee kokeilemaan. Todelliseen tulikokeeseen softa pääsee huomenna, kun nähdään miten hyvin se hallitsee haut hirmuiseksi paisuneesta työsähköpostilaatikosta.

Ohjelma ei ole vielä täydellinen. Käyttöjärjestelmän on oltava Windows 2000 tai XP ja sisältöä indeksoidaan vain Microsoftin sähköposti- ja toimisto-ohjelmista. Chattilogeista indeksoidaan sen sijaan vain AIM:in tekemät logit. Selaimistakin tuetaan vasta Internet Exploreria (hakua voi siis käyttää muillakin selaimilla, mutta vain IE:n tallentama tieto vierailluista sivuista on haettavissa).

Täytyypä toivoa että Googlen heput ovat ahkerana ja lisäävät nopeasti tuettujen ohjelmien määrää. Ai niin, ja monen käyttäjän Windows-koneissa vain yksi käyttäjä voi saada itselleen Desktop Googlen (sori, Riitta, mä ehdin ensin ;-)

Ensikokeilulla oma pikkugoogle näyttää kyllä toimivalta. Käyttöliittymä ja hakutulokset näyttävät ihan perinteiseltä Googlelta, mutta tulokset tulevat siis omista tiedostoista. Kyllä tuosta vielä ajan myötä hyvä saadaan. Ajankohtaista keskustelua Google Desktopista voi seurata keskusteluryhmästä.

Monille tulee varmaankin heti mieleen Googlesta puhuttaessa monesti esiin tullut yksityisyyden suoja. Ohjelman Privacy FAQ:ssa kerrotaan, että Googlen cookietiedostoa saatetaan käyttää hyväksi hakutulosten yhdistelyssä, mutta mainitaan myös että sen voi estää. Lisäksi toki luvataan pyhästi, että oman koneen tietoja ei muualle verkkoon jaella.

Linkkejä asiaa käsitteleviin juttuihin: Searchblog ja Searchenginewatch.

Aika kuluu kuin siivillä ja Totti täyttää tänään jo kaksi vuotta. Ihmisten vuosissa siis juuri parhaassa murrosiässä (ei ihme, että hormonit ovat olleet harvinaisen voimakkaita tänä syksynä). Illalla tiedossa lahjaksi vähän hienompaa puudelinkuvalla varustettua muonaa ja ehkä palanpainikkeeksi puristeluu. Ehkäpä saadaan synttärikuviakin jos koira suostuu pysymään pienen hetken paikoillaan. Onnittelut myös velikoira Pessille jos sattuu tätä lukemaan!

Postimerkkeily ja kolikoiden kerääminen ovat tylsimmät harrastukset, jotka pystyn kuvittelemaan, ehkä perhosten keihästämistä lukuun ottamatta. Inhoan myös sellaista taidetta, joka herättää minussa lähinnä vaivaantuneisuutta – riippumatta siitä, onko tekijä nimekäs vai ei.

Kohtalo päätti kuitenkin lahjoittaa minulle joukon postimerkkejä ja kolikoita, joiden arvosta en ymmärrä mitään. Lisäksi minulla on nyt varastossa “taidemaalaus”, jota en taatusti aio ripustaa seinälle – pitkulainen, kehystetty kovalevy, jossa on maaliläikkiä.

Hyvät neuvot ovatkin tarpeen – miten pääsen näistä aarteista eroon Tampereen seudulla mahdollisimman helposti ja tuottoisasti. Älkää ehdottako huuto.netiä – se on ihan kiva, mutta sopii lähinnä sellaisen tavaran myyjälle, joka itse tietää esineidensä arvon.