Blogipalkintoja on aina välillä kaivattu ja niistä on puhuttu pitkään. Janne kävi tuumasta toimeen ja laittoi pystyyn kilpailukutsun Kultainen Kuukkeli 2003 -kilpailuun. Nimi on vähän hassu ja mielestäni vuoden pitäisi olla 2004, mutta ei se menoa haittaa!

Palkintojenjaon idea oli pystyssä jo viime elokuussa, mutta silloin se jäi vielä keskustelun asteelle. Kommenteista saanee kuitenkin lisäideoita tähän. Mutta ketä kuuluu arvovaltaiseen tuomaristoon? Jääviyssyistä tuskin ainakaan palkinnonsaajaksi ehdotettuja bloggaajia?

Rakas päiväkirja,

tänään heräsin kymmeneltä ja söin maksamakkaravoileipiä. Keitin myös kahvia ja päästin Totin ulos tarhaan. Ajattelin käydä töihin käsiksi saman tien, mutta sitten avasinkin internetin. No, ei vaiskaan. Aletaanpas tämä juttu uudestaan.

Katselin nauhalta Jannen esiintymisen aamuteeveessä ja luin Kotilieden jutun bloggaajista. Ne ovat uusimmat blogeja käsittelevät journalistiset tuotteet perinteisissä medioissa, ainakin sikäli kuin tiedän.

Minua ihmetyttää näissä jutuissa yksi asia: mistä syntyy tarve käsitellä blogeja jonkinlaisina verkkoon siirrettyinä päiväkirjoina, joihin ihmiset vuodattavat yksityisiä tuntojaan ja paljastelevat elämäänsä? Juttuja tehdesään toimittajilla on usein jokin ennakkokäsitys aiheesta, josta he aikovat kertoa. Sen jälkeen on jokseenkin sama, mitä haastateltava sanoo – kaikki on vain vahvistusta sille jutun rungolle ja näkökulmalle, joka tuli mietityksi jo etukäteen.

Luen blogeja aika laajasti. Kyllä päiväkirja on yhdeksässä tapauksesta kymmenestä ihan väärä nimitys blogille. Ymmärrän, että on vaikea kuvailla jotakin uutta ilmiötä tekemättä vertailuja ihmisten laajasti tuntemiin viestintätapoihin. Yritettävä kuitenkin olisi, vaikka helpoin tie on tietysti puhua ylimalkaisesti ja vähän sinne päin.

Jannelle propsit tv-esiintymisestä: pidit hyvin pintasi tv-toimittajien toistellessa, missä ne yksityisyyden rajat kulkevat ja mitä kannattaa paljastaa ja yrittäessä vääntää keskustelua yksilötasolle. Blogi ei ole mitään päiväkirjailua vaan julkaisemista verkossa.

Janne kävi aamutelevisiossa haastateltavana ja mainitsi samalla Pinserinkin osoitteen. Ehkä siksi tänään on ollut aivan erityisen vilkasta ja taidamme tehdä taas kerran uuden kävijäennätyksen.

Joten tervetuloa kaikki uudet blogeista kiinnostuneet lukijat! “Epävirallinen virallinen” (Janne: se on virallinen jos minä niin sanon ;-)) lista suomalaisista blogeista on tuossa oikeanpuoleisella palstalla. Jos blogeja näyttää olevan liikaa, kokeile Päivän pamausta – toimintoa, jonka avulla voit tehdä juuri itsellesi suunnitellun blogilistan. Top-lista näyttää mitä blogeja pamauksen käyttäjät lukevat eniten. Ja vietä toki hetki myös Pinserin muilla sivuilla – täältä löytyy monenlaista hauskaa.

Mertenillä oli linkki hauskaan palveluun jolla voi tehdä kartan niistä maailman maista missä on käynyt. Tällä hetkellä kyseinen palvelu on kuitenkin pahasti ylikuormitettu, joten päätinpä tehdä nuppineulakarttani käsin. Kovin länsimaiskeskeiseltä näyttää. Olen käynyt kahdeksassa maassa (tai no, yhdeksässä jos Itävallassa nautittu kahvi ja pulla lasketaan – tai kymmenessä jos Frankfurtin lentokenttä lasketaan). Huvittavana yksityiskohtana mainittakoot että maailman itäisin käymäni paikka on Jyväskylä (tai no, itse asiassa Toivakka).

Matkakuume on kova, kuten aina. Talomme päältä useita kertoja päivässä lipuvat jumbojetit kääntävät veistä haavassa: olisipa muutama viikko lomaa ja muutama tonni ylimääräistä. Tietäisimme niille hyvän sijoituskohteen jossain kaukana missä paistaa aurinko.

The Enterprise Mission on tärkeällä asialla. Marsissa on jotain, ja siitä on valokuviakin todisteena ja asiaa selvästi salaillaan. Selkeä salaliitto siis! Mutta missä ne marsilaiset ovat???

Marsiin lähetetyillä avaruusaluksilla ja luotaimilla ei käy kovin hyvä onni. Joulupäivänä laskeutunut Beagle 2 ei saanut koskaan yhteyttä kotiplaneettaansa. Nyt myös amerikkalaisten marsmönkijä Spirit on lakannut lähettämästä tietoa.

Nähtävästi Marsissa asuvat noidat ovat saaneet kertakaikkiaan kyllikseen siitä, että heidän taikapatoihinsa ammutaan jatkuvasti ulkopuolista rojua :-) Todisteet noitien yhteydestä tuhoutuneisiin avaruusaluksiin voi lukea Aku Ankan taskukirjan tarinasta “Hessu ja kuualusten arvoitus”. Yksi Pinserimerkki sille lukijalle joka muistaa missä taskukirjassa tämä tarina oli.

Riitalle propsit tarinan muistamisesta!

Onpa ollut hupaisaa seurata, minkälainen itku ja poru mediassa on syntynyt suunnitelmista sijoittaa joitakin tuhansia valtion työntekijöitä Helsingin ulkopuolelle. Viimeksi eilen nelosen uutisissa itkettiin, miten kalliiksi tulee lentäminen Ouluun ja takaisin. Poliisin tietohallintokeskuksesta nimittäin siirrettiin osa Rovaniemelle jo jokin aika sitten. Tietohallintokeskuksen kuvittelisi osaavan käyttää tietoliikenneyhteyksiä, mutta ei. Fyysisesti on vaan päästävä palaveeraamaan muiden työntekijöiden kanssa vähän väliä. Se taas tulee hirveän kalliiksi, kun kaikki muut ovat Helsingissä! Eikä siellä Helsingin ulkopuolella (toimittajien mielikuvissa) edes ole mitään tai ketään, joka virkoja pystyisi hoitamaan.

Haloo, te sinne Helsinkiiin muuttaneet nilsiäläiset ja pihtiputaalaiset, jotka niitä juttuja teette ja kritiikittömästi heijastelette muutaman byrokratiaansa juuttuneen jäärän horinoita! Valtio ei ole Helsinki! Hajasijoittaminen on hyvä juttu, koska ei ole mitään järkeä siinä, että kaikki asuvat epäviihtyisässä kasassa jossain muun Suomen kannalta periferisen kaukaisessa rannikkokaupungissa. Muualla Suomessa on koulutettua väkeä, joka ei ole suostunut lähtemään jonkin kituduunin perässä sinne kurjistuneeseen Helsinkiin, jossa asuntojen hinnat ovat karanneet pilviin ja tunnelma on kiireinen, ahdistunut, ankea ja masentava. Koettakaapa joskus pyytää kommenttti meiltäkin niihin juttuihinne, käävät.

Aiheista voi keskustella myös Koirapuistossa.

Seinäjoen ympäristössä on hassuja kylttejä jotka toivottavat kaupunkiin autolla saapuvat tervetulleiksi ja toivottavat poistuville hyvää matkaa. Niissä kerrotaan mm. “Pirätä pirätä, kaupunki näkyy” ja “Älä tryykää ohitte“.

New Yorkin kaupunkin edustajat ovat tainneet käydä Seinäjoella, koska nyt Hudson-joen ylittäville suurille silloille halutaan myös kylttejä: “Leaving Brooklyn: Fuhgeddaboudit!” tai “Leaving Brooklyn: Oy Vey“. Valitettavasti kaupungin liikennevirastolla ei ollut huumorintajua ja niinpä kylttiehdotukset on hylätty.

The ESP Game on peli kaikille niille, joilla on yliluonnollisia kykyjä. Peliä pelataan pareittain: ruudun toisella puolella on satunnaisesti valittu pelaaja jostain päin maailmaa. Kun peli alkaa, aikaa on muutama minuutti. Teille molemmille näytetään yhtäaikaa jokin verkosta poimittu kuva. Tehtävänä on kirjoittaa se sana, joka kuvasta tulee mieleen. Jos molemmat kirjoittivat saman sanan, saatte pisteitä ja voitte siirtyä seuraavaan kuvaan.

Sanoja voi arvata useampia – pisteitä tulee heti kunhan jokin niistä täsmää. Jotta peli ei olisi liian helppo, helpoimmat sanat näkyvät ruudulla ja ovat kiellettyjä. Nopeimmin yhteisen sanan arvanneet voittavat ja telepaattisia kykyjä omaavat pärjäävät tietysti parhaiten – voivathan he sopia keskenään mitä kirjoittavat :-)

Peli on kehitetty Carnegie Mellon -yliopistossa, mutta sitä ei tehty pelkästään ihmisten iloksi. Samalla kun ihmiset pelaavat peliä, he kirjoittavat tekstimuotoisia kuvauksia verkosta löytyvälle kuvamateriaalille. Tätä tietoa voidaan käyttää myöhemmin hyväksi kuvahakuohjelmistoja tehtäessä. Tämä on helppo tapa kerätä suuret määrät raakadataa ja pitää samalla hieman hauskaa…

The Registerin jutussa kerrottiin vanhoista edelleen käytössä olevista tietokoneista. Hollannin vanhimmalla koneella, vuodelta 1983, testataan matriisiprinttereitä. Jollakulla on Sun 3/60 vuosimallia 1988 toiminnassa WWW-palvelimena.

Mutta hei! Eiväthän nuo ole vanhoja!! Minullakin on vuodelta 1983 peräisin oleva tietokone (Vic-20). Tosin se lojuu autotallissa eikä siis ole käytössä. Mutta tästähän saa hauskan gallupin aiheen: Mikä on blogimaailman vanhin vielä käytössä oleva tietokone? Entä Suomen?

Jos käytössä olemiseksi katsotaan se, että kone on käyttövalmiiksi asennettuna, virtakytkimen kääntämistä odotellen, Pinserin päämajan vanhin tietokone lienee Macintosh SE vuodelta 1987. Tosin sen funktio on olla työpöydän koristeena.

Kerro omista antiikkikoneistasi kommenteissa tai Koirapuistossa.