Ajanhallinta. Jos olet kuin minä (pää kuin seula, eikä tarpeeksi kykyä pitää itseään erossa erilaisista velvollisuuksista), tarvitset ajanhallintajärjestelmän. Sen pääasiallisena tehtävänä on toimia paikkana, jonne voi tallentaa kaikki ikävät asiat niin että ne eivät kuormita ajukopan rajallista kapasiteettia.

Pallottelen jatkuvasti kahden erityyppisen ajanhallintasysteemin välillä. Edellisen puolen vuoden ajan olen uskonut tulemiseni ja menemiseni kännykän kalenterin ja Outlookin varaan. Mutta yhtä varmasti kuin vuodenajat tulevat, kyllästyn sähköisiin kalentereihin ja kaivan taas esiin Filofaxini. Sen väliin on hyvä tunkea muistilappusia ja käyntikortteja ja sen taskuihin voi haalia kaikenlaista turhaa tavaraa. Paperille kirjoitetut asiat säilyvät vielä senkin jälkeen kun olen vaihtanut kännykkää ja mailiohjelmaa.

Ja mikä parasta, voin taas taantua lapsekkaaseen äijämoodiin: voin keräillä hienoja kyniä, vertailla niiden jättämää piirtojälkeä, ostella hauskoja välilehtiä kalenterin täytteeksi ja tutkiskella joko nahkakannet ovat patinoituneet niin paljon että ne alkavat huokua vanhan ajan naarmuista tyyliä jostain Sherlock Holmesin Lontoon tai 1920-luvun New Yorkin liepeiltä.

Mount Everest, maailman korkein vuori. Olisi hienoa kiivetä huipulle katselemaan miltä maisemat näyttävät sieltä katsottuna. Mutta minusta ei taida olla vuorikiipeilijäksi. Niinpä Internet tulee apuun: panoramas.dk-sivuilla on 360-asteinen panoraamakuva Everestin huipulta! Noilta sivuilta löytyy kasoittain muitakin erinomaisia panoraamakuvia.

Panoraamakuvien kanssa on tullut leikittyä itsekin. Digitaalikameralla otetuista otoksista on helppo kursia kasaan leveitä ja korkeita kuvia, joko netistä löytyvien tai kameran mukana tulevien ohjelmien avulla. Omia kokeilujani voit katsella valokuvagallerian Panoraamakuvia -sivulta.

Viime syksynä unohdin vihreän sademittarini puutarhaan. Tuli talvi, sademittari täyttyi vedestä, jäätyi ja halkesi. Kaupassa käydessämme törmäsin uuteen sademittariin: lasista tehtyyn, hieman tyyliteltyyn ja hyvän näköiseen. Pakkohan se oli ostaa.

Ai mihinkö tarvitsen sademittaria? En mihinkään. Mutta sellainen on hauska. Ja siitä näkee satoiko paljon vai vähän. Ja sitäpaitsi: viime vuonna ostettuani sademittarin, koko Suomi sai nauttia poikkeuksellisen vähäsateisesta loppukeväästä ja syksystä. Kannan siis vastuuta suomalaisten aurinkoisesta kesästä.

Ja kuten kaikki minut tuntevat tietävät vallan mainiosti, olen heikkona erilaisiin turhiin mutta kiehtoviin vehkeisiin.

Luuletko olevasi hyväkin häkkeri? Kokeile taitojasi: Try2Hack alkaa salasanan kyselyllä. Tehtäväsi on selvittää salasana ja pääset seuraavalle tasolle. Oma tasoni tällä hetkellä 5.

Ja taas on se aika vuodesta, jolloin on valittu paskin manuaali. Worst Manual Contest 2003 -kilpailun voittajat ovat riemastuttavaa luettavaa. (tnx akuaku) Mikä vahinko, että olen mennyt hukkaamaan DVD-soittimeni suomennetun manuaalin sillä se olisi varmasti sijoittunut korkealle tuossa kilpailussa.

Muutama päivä on kulunut terhakan kevätflunssan kourissa ja BlogiWikin kasvua ihmetellessä. Näyttää siltä, että ensimmäinen rajuimman kasvun vaihe alkaa olla nyt ohi. Wiki on saanut rakenteen ja suosituimmat sisällön osatkin ovat alkaneet erottua. Blogiryhmät käsittelee meitä verkkolokien kirjoittajia eniten kiinnostavaa aihetta: itseämme :-)

Minun puolikkaani Pinseristä pääsi Blogiäijien kunniakkaaseen seuraan. Kiitän kunniasta, sillä minulle äijyys edustaa jotain sellaista minkä tavoittelulle tunnustan tosiaan uhraavani aikaa. Eilispäivän äijäilystä ja pikkupojan tasolle paluusta menkööt uusimman Harry Potter -kirjan tilaus Amazonista, nyt kun sen vielä sai puoleen hintaan. Perinteiseen heräteostostyyliin joukkoon lipsahti muutama muukin kirja, joukossa pari yllätystä Riitallekin (shh, älkää kertoko hänelle). Nyt vain odottamaan – kirjapaketin pitäisi saapua muutama päivä Potter-kirjan juhannuksena tapahtuvan julkistamisen jälkeen.

Ai niin: Päivän pamauksen ulkoasun linkkiväritys-hack muuttui hieman erilaiseksi sinnikkäiden Opera-käyttäjien pyynnöstä. Lisäbonuksena Päivän pamaus toimii nyt oikein myös kamerakännykän Doris-selaimessa. Jos huomaat muutoksen aiheuttaneen ongelmia Päivän pamauksen toiminnassa, ole hyvä ja vihjaise.

Kyseessähän oli siis linkkiin numeroita lisäävä toiminto, joka saa aikaiseksi sen, että päivittyneiden blogien linkit näkyvät selaimessa ei-vielä-klikatun kirkkaansinisinä. Ja jos tuo kuulosti heprealta, älä välitä. Muutokset tapahtuivat konepellin alla ja jos/kun kaikki meni suunnitelmien mukaan, pamaus toimii täsmälleen samalla tavalla kuin aina ennenkin (ja vielä paremmin Operassa).

Wiki on käynnistynyt vauhdikkaasti ja jälleen on viritelty kysymys, joka askarruttanee ainakin joitakin bloginpitäjiä. Mikä on blogien tulevaisuus? Wikissä kommentointia odottaa muun muassa väite: “Ammattikirjoittajat alkavat bloginpidon. Joidenkin vuosien päästä on aivan yhtä ilmeistä, että jokaisella julkaisulla ja firmalla on verkossa päiväkirjamuotoinen sivu, kuin että nykyään niillä on kotisivu.”

Kyllä monet ammattikirjoittajat ovat jo alkaneet pitää blogeja, joskaan useimmissa tarkoitus ei ole tehdä työsuhteista journalistin hommaa, jossa median julkaisija (eli käytännössä rahoittaja) on määritellyt toimittajan puolesta, mitkä asiat ovat tärkeitä kyseisen välineen kannalta (eli vetänyt tämän tiedotusvälineen linjan).

Aivopoimujani kutkuttaa wikiin kirjoitetun väitteen toinen lause, eli että blogit korvaavat yritysten nykyiset kotisivut. Miltä voisi näyttää firman päiväkirjamuotoinen sivu? “Tänään aloitimme nurkanvaltauksen Kähmy Oy:ssä. Saapa nähdä, koska E. Arvelo huomaa, mitä on tapahtumassa.”

Olen muuten viime aikoina joutunut aika monesti selittämään, mikä blogi on ja mitä sillä tehdään. Joskus tuntuu siltä, että blogin leviämisen suurin este Suomessa on sen nimessä. Vierasperäinen pee ja vielä toinen konsonantti jäljessä! Kuka sellaiseen alkaa? :-)

Tommi kysyy:

Olisiko jollakulla kiinnostusta ja teknisiä resursseja tarjolla suomalaisten verkkolokeja ja niiden historiaa käsittelevän wikin perustamiseen? Nyt kun alkuajat ovat vielä tuoreena muistissa ja ilmiö vankassa kasvussa mutta vielä jokseenkin käsitettävän kokoinen, olisi sopiva aika.

Kerrassaan erinomainen idea! Niinpä avasin Pinserin oman wikin osoitteessa https://www.pinseri.com/wiki/.

Mikä on wiki? Aikaisemmassa jutussa ehdinkin jo mainostaa tätä kerrassaan erinomaista ideaa yhteisötyökalusta. Pähkinänkuoressa: Wiki on yksinkertainen ja helppokäyttöinen työkalu, jonka avulla voi tehdä WWW-sivuja. Sen tärkeimpänä ideana on se, että kuka tahansa voi muokata mitä tahansa sivua. Tarkoituksena on, että usean kirjoittajan yhteistuloksena saadaan aikaiseksi jotain hienoa – esimerkiksi tietosanakirja, kuten Wikipedia on tehnyt.

Toki tähän liittyy vaara. Koska kuka tahansa voi muokata sivuja, niitä voidaan myös sotkea. Siksi meidän täytyy luottaa siihen, että hyvä jätetään rauhaan. Koska meillä on jonkinlainen vastuu siitä, mitä Pinseri sisältää, tarkkailemme toki wikiä ja poistamme sieltä asiattomuudet.

Lähtöideana PinseriWikissä on lähteä keräämään suomalaisen bloggauksen historiikkia. Mutta wikit eivät aseta sisällölle mitään rajoituksia, joten tästä voi muodostua jotain muutakin. Mitä, se riippuu teistä!

Wiredin kirjoituksessa kerrotaan miten tärkeää yrityksille on saada sivunsa näkyviin mahdollisimman korkealla hakukoneiden tulossivuilla ja valitellaan sitä, kuinka blogit vievät nykyään yhä enemmän hakutuloksien arvokkaimpia kärkisijoja.

Me perhanan bloggaajat kun nimittäin käytämme sivuillamme laiteriippumatonta sisältöä kuvaavaa HTML:ää, muokkaamme ulkoasua tyylipohjien avulla, teemme sivurakenteestamme loogisen ja helposti indeksoitavan sekä vieläpä päivitämme sivujamme säännöllisesti ajankohtaisella ja relevantilla sisällöllä!

Miten ihmeessä nykyaikainen firma, joka on rakennuttanut sivunsa pikselintarkan kuvapohjaisen ulkoasun, Javascript- ja Flash-tehosteiden sekä monimutkaisia kertakäyttöosoitteita tuottavan sisällönhallintajärjestelmän ympärille, voi kertakaikkiaan pärjätä tällaisia epäreiluja kilpailukeinoja käyttävässä ympäristössä?

[via Heiko]

MSN todisti juuri epäluotettavuutensa. En katsonut Hotmailejani säännöllisesti, joten tunnukseni katosi, samoin kaikki sinne varastoidut sähköpostit. Avatessani tunnusta uudelleen minulle tyrkytettiin vastaisen varalta maksullista palvelua.

Ehei, en osta. Miksi haluaisin käyttää maksullista sähköpostiosoitetta, joka lisäksi kerää vakuutteluista huolimatta valtavat vuoret spammia. Mitä taas tulee maksuttoman mailin suunnitelmalliseen hävittämiseen, mielestäni se kuvastaa erinomaisesti MSN:n etiikkaa. Pitäkää tunkkinne.