Nähdessäni koiran vesilelun purjehtivan tavoittamattomiin Kaukajärven kylmää pintaa pitkin muistin jälleen pattereilla käyvän moottoriveneen lapsuudestani. Se suuntasi Päijänteellä päin ulappaa eikä auttanut, vaikka isä yritti uida perään. Vuosia myöhemminkin noilla rannoilla minusta toisinaan tuntui, että punainen muovivene odottaa jossain läheisessä notkelmassa. En pystynyt pitkään aikaan uskomaan, että jokin mistä niin kovasti pidin voisi vain kadota suoraviivaisen järkähtämättä horisonttiin.

Kirpputorit ja nettihuutokaupat taitavat olla täynnä menetettyjen ja kadotettujen tavaroiden etsijöitä. Kutsumme itseämme mielellään keräilijöiksi, mutta jotain outoa on halussa löytää juuri samanlainen rumpaliapina kuin silloin aikanaan tuli hylättyä kaamean tarpeettomana ja irvokkaana, tai lasten lettupannu, jolla serkut Jyväskylässä paistoivat *oikeita* lettuja.

Lueskelin äsken kirjaa amerikkalaisten kauneuskäsityksen muuttumisesta ja siitä, kuinka se näkyy barbienukkejen kasvoissa. Huomasin leikkineeni rikki ja murrosiässä hylänneeni pari arvostettua aarretta, jotka eBayssa huitelevat yli tuhannen dollarin. Hieman se harmittaa, joskin muistan myös elävästi haluni toimia nukkien kampaajana ja shinglata ne muodikkaammiksi. Varhaisbarbien nukentukasta löytyvät niitit ja pinkki, muovinen salakalju eivät juuri parantaneet lopputulosta.

Onneksi samalla palautui mieleen, miksi barbeilla leikkiminen oli niin hauskaa. Odotin kiihkeästi, että kasvan aikuiseksi, saan meikata, laittaa koko ajan erilaisia kampauksia ja vaihtaa vaatteita ainakin kymmenen kertaa päivässä! Sittemmin olen kiihkeästi alkanut kaivata aikoja, jolloin olin 10-vuotias.

Jos haluamme tietää, mitä nuoret aikuiset pian haluavat elämältä, ehkä meidän olisi syytä tutkia tarkasti leluluetteloita. (Olen varma, että ihastukseni jykeviin jeeppeihin on perua lapsuuden autoleikeistä – hei, se liikkuu! Mutta miksi se törmää kaikkialle?) Äkillisesti häivähtävä halu naputella raskasta kassakonetta, joka kilahtaa auki paljastaen setelit ja kolikot… hmmm, mistä se voisi olla peräisin? Muovisesta lelusta, johon vangitut leppäkertut kakkivat? Entä oliko kaikilla rikollisilla pienenä lelupistoolit? :-) Entä poliiseilla? :-) Ja miksi meille ei ostettu koskaan Monopolia? Voisin olla sikarikas kiinteistökeinottelija…

Asensin uuden iTunesin, päivitin iPodini ja tilasin kasan podcasteja. Itse asiassa piti kirjoittamani pidempikin juttu siitä mitä podcastaus on, mutta Tuija, Khilou, Ville ja monet muut ovat jo ehtineet ensin. Tuijan kokoelma podcastaus-tietoa sisältää yltäkylläisesti tietoa siitä, mistä tuossa on kysymys.

Mutta onko podcastaus paras keksintö sitten viipaloidun leivän? Kuunneltuani parin päivän ajan netin podcasting-lähetyksiä suhtaudun asiaan edelleen hieman kaksijakoisesti. Toisaalta ilmassa on aavistuksia vallankumouksellisesta uutuudesta, mutta ehkä ne saattavatkin paljastua tylsistyneeksi haukotteluksi.

Iso joukko parin päivän aikana kuuntelemiani bloggaajien podcast-lähetyksiä ei ole vielä vakuuttanut minua siitä, että podcastauksen harjoittaminen tekisi bloggaajasta automaattisesti radiotoimittajan. Puolen tunnin – tunnin mittainen lähetys jossa bloggaaja juttelee niitä näitä ja soittaa mielimusiikkiaan on monasti sittenkin parhaimmillaan äänen sijasta tekstinä tietokoneen ruudulla.

Toisaalta olen erittäin innoissani siitä kuinka myös radioasemat ovat alkaneet tarjota ohjelmiaan podcasteina. Tähän astihan kaikki mielenkiintoiset ohjelmat ovat tulleet siihen aikaan kun en kuuntele radiota, tai sellaiselta kanavalta joka ei meillä kuulu. Nyt voin tilata ohjelman itselleni ja kuunnella silloin kun itselleni parhaiten sopii. Ja valikoima on laaja: podcasteja tarjoavat lukuisat radioasemat aina BBC:stä eksoottisiin asemiin meren takana. iTunesin musiikkikauppa tarjoaa helppokäyttöisen ja runsaan valikoiman maksutonta tilattavaa.

Ja kotoinen Yleisradiommekin lupailee puheohjelmia podcasteina kesälomien jälkeen!

Aivan kuten kovalevyllinen digiboksi ja TV-ohjelmien imurointi netistä muutti TV:n katselutottumuksen, podcasting tekee saman radiolle. Tiedän, että esimerkiksi YLE:n kanavat pullistelevat mielenkiintoisia dokumentteja, kuunnelmia ja vaikka mitä, mutta silti minun ollessani radion ääressä sieltä kuuluu vain hittimusiikkia. Kun ohjelmat siirtyvät itsestään iPodin kovalevylle odottamaan minulle sopivaa kuunteluhetkeä, vallankumous on tapahtunut.

Mistä päästäänkin takaisin siihen mistä kaikki alkoi: bloggaja+tietokone+mikrofoni podcastaukseen. Vaikka olen kuunnellut monia tylsiä jutustelutuokioita, ei se tarkoita sitä etteikö joukossa olisi myös lupauksia ja suoranaisia helmiä. Kunhan podcastaus tästä kehittyy, joukosta erottuu varmasti monia lahjakkuuksia joiden ei tarvitse hakea töihin radioasemalle noustakseen radiotähdeksi.

Ja podcastaustahan voi harrastaa monilla eri tavoilla. Tiedotusopin laitoksen radiotyön kurssin harjoitustyöt varmasti suorastaan vaativat päästä podcasteina verkkoon. MP3-blogien podcastit. Viikon luontoääni. Tai miksipä ei vaikka viikon kaupunkiääni. Näen (tai kuulen) jo sieluni silmillä äänimaisemapodcastin jossa kuuluu raitiovaunun kirskahtelua Töölössä, metrojunan saapuminen asemalle Lontoossa tai vaikka lasten kiljuntaa Särkänniemessä. Laadukkaana stereoäänenä, joka kuulokkeilla kuunneltuna vie suoraan vieraille maille. Murreblogit… viikon parhaat jutut suoraan Teboilin baarista.

Oikeastaan podcastaus on aika hieno juttu.

Tähän loppuun vielä linkkivinkkejä mielenkiintoisimpiin podcasteihin, jotka olen itse tilannut soittimeeni: KCRW’s The Road Less Travelled on sopivan lyhyt (n. 5 min) teemaohjelma autoilun maailmasta. Niin ikään KCRW-radioaseman lähettämä le Show on Simpsoneista tutun Harry Shearerin (Mr. Burnsin, Smithersin, Ned Flandersin, rehtori Skinnerin yms. ääni) tunnin mittainen radioshow. Quirks and Quarks on kanadalainen, hieman Prisman tyyppinen tiedeohjelma, jossa vastataan kuulijoiden erikoisiin kysymyksiin tieteestä.

Kotimaisista olen tilannut Rantaradion, Khiloun hyvin toteutetun podcastin joka siirtää Näkymän rannalta tunnelmat aika hyvin radiomaailmaan; sekä Omenatarhapodcastin, joka on hyvä ajankohtaisohjelma Appleen liittyvistä asioista. Erityisen hyvänä lisäbonuksena siinä on podcastin sisäiset kirjanmerkit, joiden avulla voin skipata iPodilla suoraan täytteeksi laitettujen musiikkikappaleiden ohi. Siinäkin yksi asia mihin radio ei pysty…

Podcastien etsiminen alkaa olla haaste itsessään. iTunes tarjoilee kyllä näppärästi kansainvälistä sisältöä, mutta jos haluan löytää kotimaisia podcasteja, lankeaa tehtävä ihan luonnostaa Blogilistalle. Hakemistostahan löytyy jo nyt avainsanan podcast takaa joukko asiaanliittyviä blogeja.

Luulenpa että ihan lähiaikoina taidan lisätä blogilistalle mahdollisuuden podcast-osoitteiden tallentamiseen ja julkaisemiseen.

Toiveikkaasti aikoinaan pystyttämäni BlogiWiki on heikossa kunnossa. Wikin idea sivustosta, jota kuka tahansa voi päivittää, on purrut itseään nilkkaan. BlogiWiki on täynnä spammerien mainoksilla täyttämiä sivuja, käyttäjien vahingossa tai tahallaan tyhjentämiä sivuja tai ihan silkkaa sotkua. Kaksi vuotta sitten kirjoitin:

Aluksi [wikin] idea kuulostaa liiankin rohkealta. Entäpä jos pikkupojat sotkevat sivuston? Tai häkkeriksi itseään kuvitteleva tyhjentää kaiken? Eikö sivujen sisältö muodostu kakofoniaksi kaikkien kirjoittaessa sinne omia mielipiteitään? Se on toki mahdollista.

Wiki-kulttuurissa luotetaan yhteisön paineeseen. Sotkeminen ja poistaminen on mahdollista, mutta loppujen lopuksi joku korjaa sivut takaisin entiseen kuntoon. Tai sitten sotkulla oli tarkoitus ja poistettujen asioiden kuuluikin hävitä. “[…] anyone can play, but only good players have a desire to keep playing.” (Why Wiki Works)

Menestyineissä Wikeissä (parhaana esimerkkinä Wikipedia) idea toimii. Palvelua käyttää säännöllisesti joukko innokkaita aktiiveja, jotka pitävät huolta sisällöstä ja siivoavat sotkut pois. Taustalla pyörivä laadukas ohjelmisto mahdollistaa sotkun tehokkaan siivoamisen.

BlogiWikissä tilanne ei ole ihan näin valoisa. Käyttö on ollut laimeaa, eikä (ilahduttavia poikkeuksia lukuunottamatta) sisältöä ole ylläpidetty. Aikoinaan löytämäni perusmallin Wiki-ohjelmisto ei edes tarjoa mahdollisuutta sotketun sisällön automaattiseen palauttamiseen (vaikka varmuuskopioita onkin otettu säännöllisesti). Minullakaan ei riitä aikaa tai energiaa sivujen siivoamiseen.

Uusi blogilista tarjoaa monia sellaisia palveluita, jotka olivat aiemmin BlogiWikin harteilla. Blogien kuvaukset ja Blogiryhmät voi siirtää hakemistoon vaikka sellaisinaan.

BlogiWikin kohtalo on nyt vaakalaudalla. Näen kaksi skenariota:

Voisin päivittää ohjelmiston uudempaan ja tehokkaampaan versioon ja siirtää vanhan varmuuskopioidun sisällön sinne (spammerit eivät ole onnistuneet siis tuhoamaan sisältöä, sen esiinkaivuu on vain käsityötä). Kroonisen aikapulaisen itseni lisäksi joukko aktiivisia bloggaajia (ja muita kiinnostuneita) ylläpitää tietoa ja taistelee sotkijoita ja spammereita vastaan. BlogiWiki kasvaa hiljalleen arvoiselleen paikalle blogitietämyksen varastona.

Tai sitten voisin todeta, että Blogistan ei tarvitse Wikiä ja jäädyttää sen, jolloin jäämistö jää näkyviin hakukoneille ja jälkipolville nykyisessä muodossaan mutta sitä ei voi enää muokata. Joku innokas voi ehkä joskus siirtää käyttökelpoisen tiedon Wikipediaan.

Päivän parhaat, aiheen arvaattekin:

En tiedä mistä on kyse ja keitä ne ovat, mutta meillä on netti ja voima joten jyrätään ne.
– Näkymä rannalta

Ylläoleva on hieman asiayhteydestään irroitettu, mutta olipa makoisa lausahdus noin muuten.

Nyt kaikki bloggarit kirjoittamaan elävällä kielellä rehellisiä ja oikeamielisiä arvosteluja niistä palveluista joita te elävässä elämässä saatte. Se on kuluttajatoimintaa, katujournalismia, kansalaisjournalismia ja mielipidekirjoittelua, ja se on mahdollista sijoittaa osaksi nettipäiväkirjaakin ilman sen kummempia krumeluureja.
– Sedis

Kaikki julkisuus on hyvää! Erityisen hyvää on blogijulkisuus, koska se leviää nopeasti yli valtakunnan rajojen.
– Julkuksi 80 päivässä

Päivän tapaus lienee Ravintola Lehtovaaran yhteenotto Herkko Hietasen kanssa. Hietanen julkaisi sivuillaan avoimen reklamaation Lehtovaaralle ja sai vastalahjaksi korvausvaatimuksen. Tarina alkoi levitä blogeissa ja nyt se on päätynyt jo Taloussanomien uutisiin ja Digitodayhin. Saapa nähdä kuinka moni tiedotusväline vielä kirjoittaa asiasta.

Blogilistan hakutoiminnolla näet näppärästi mitä blogit kirjoittavat Lehtovaarasta.

[Päivitys pikkutunneilla:] Hesarikin uutisoi asiasta. Ja se alkuperäinen korvausvaatimuskirje on nähtävillä Hietasen sivuilla (PDF). Lehtovaaran sivuilla muuten kerrotaan ravintolan olevan loman vuoksi suljettuna 25.7. asti. Mahtaakohan bloggaajien tuohtumus olla tuolloin jo wanha juttu? Jää nähtäväksi.

Kuvan maisema ei ole tosin ihan Kangasalta, vaan Pälkäneeltä (N61 20.845 E24 15.018). Taustalla kimaltelee Mallasvesi ja jossain horisontissa näkyvät Valkeakosken piiput. Tuolla penkillä voisin istua ja ihmetellä kokonaisen iltapäivän.

Sunnuntai-ajelulla tuli napattua tuon lisäksi joukko muitakin kesäisiä kuvia, joita nähdään ehkä myöhemmin Pinserissä.

Aamulla herätessä huomasin, että Blogilistan uudenkarhean top-listan kärki oli muuttunut: Tilastonainen komeili kärjessä 599 tilaajalla. Uudet tulijat top-listan kärkeen ovat aina piristäviä ja tervetulleita yllätyksiä, mutta tässä tapauksessa liki kuusisataa tilaajaa oli lisännyt blogin suosikkeihinsa yön aikana. En usko. Tilastonaisen ylläpitäjäkin ilkkui sivullaan siihen malliin että hänellä ei ollut puhtaita jauhoja pussissaan.

Ajattelin että joku yritteliäs oli taas keksinyt maailman vanhimman tempun ja rakentanut itselleen satoja uusia käyttäjätunnuksia oman blogin tilaamista varten ja suutahdin. Edellinen top-lista sisälsi kasan monimutkaisia laskukaavoja huijausyrityksien estämiseksi, mutta nykyisessä luotetaan paljon enemmän käyttäjien rehellisyyteen. Joutuisinko taas turhauttavaan köydenvetoon top-listan luotettavuudesta?

Tutkiessani asiaa huomasin että tietokantaan ei ollut tapahtunut odottamaani käyttäjäryntäystä. Käyttäjähallinta raksutti normaalisti ja uusia käyttäjiä tipahteli sisään silloin tällöin. Mutta massatuotettuja tunnuksia ei näkynyt. Outoa?!

Sitten huusin “d’oh” ja läpsäisin Spede-läimäyksen otsaani. Tietokannassa oli lukuisia tilauksia samalta käyttäjältä. Olin unohtanut ohjelmoida tarkistuksen sille, että käyttäjä voisi tehdä saman tilauksen useasti. Tilaa blogi -painiketta hakkaamalla sai siis tehtyä itselleen haamutilauksia niin paljon kuin vain halusi.

Asia on nyt korjattu, top-lista ennallaan ja tietokanta osaa siivota vastaavat haamutilaukset itsestään pois. Tietokantaa siivotessa lukuisista muistakin blogeista löytyi tuplatilauksia, suurin osa ellei kaikki arvatenkin tahattomasti tehtyjä. Tämän vuoksi tilaajamäärät näyttävät tänään ja huomenna joissain blogeissa rajujakin pudotuksia – esim. Pinseri menetti 25 tilaajaa.

Kiitokset Petrille bugiraportista, vaikka se tulikin hieman erikoisessa muodossa :-)

PS. Jos jollekulle tuli mieleen alkaa väsätä suurta määrää käyttäjätunnuksia oman sijoituksen parantamiseksi, suosittelen unohtamaan ajatuksen. Tuo temppu on ensinnäkin WANHA, enkä haluaisi tehdä listasta kankeampaa rajoituksien vuoksi.

Sunnuntai jo. Viikonloput menevät ohi aivan liian nopeasti. Tänään voisin purkaa hieman surffaillessa vastaantulleita linkkejä.

Useless programs sisältää ison kasan pieniä ohjelmia, mutta nämä eivät ole suinkaan hyödyttömiä vaan toimivat pohjana erilaisille ideoille.
30 St. Mary Axe on Lontooseen toissavuonna noussut uusi hienon näköinen pilvenpiirtäjä. Lontooseen tekisi taas mieli.
Helsinki & The Surroundings sisältää upeita valokuvia pääkaupunkiseudulta.
Kuluttajakonsultit on Tiedemiehen mainio scifi-tarina.

Blogilistakin ehti taas saada joitain lisäominaisuuksia. Nyt on mahdollista tilata unohtunut salasana, tunnus tai saamatta jäänyt aktivointikoodi itselleen sähköpostina. Tämä lievittänee hieman huonoa omaatuntoani niistä lukuisista unohtuneen salasanan palautusta pyytäneistä sähköposteista jotka ovat jääneet lukematta 700 muun viestin joukkoon. Pahoittelut kaikille jotka ovat joutuneet odottamaan. Korjasin myös joukon pikkubugeja ja viilasin käyttöliittymää sieltä täältä.

Tähän väliin juhannuksen viimeinen triviatieto. Blogilistan tietokanta on kasvanut jo suurehkoksi: tietokantavedos vie ennen pakkausta levytilaa 156 megatavua. Paperille tulostettuna se vastaisi suurinpiirtein 80-osaista tietosanakirjaa ja veisi tilaa reilun kirjahyllyllisen.

Olen joutunut kasvattamaan hieman blogien tarkistusväliä pitääkseni kuormituksen tasaisena. Entisen tunnin sijaan blogeja tarkistetaan nyt keskimäärin tunnin ja 10 minuutin välein. Jos blogia on juuri päivitetty, Blogilista saapuu seuraavan kerran vieraisille kahden tunnin kuluttua. Tarkistuksen voi käynnistää kuitenkin aiemminkin, klikkaamalla blogin inforuudun “Tarkista nyt” -linkkiä.

Piharovio on nyt pistetty kasaan, muurinpohjapannu rasvakäsitelty ja salmiakkipossut paistettu. Vammat olivat vain lieviä: päänahka täynnä hyttysenpuremia ja kaksi kärventynyttä rystystä. Juhannuskokotkin tuli tarkistettua (tosin eteläpohjalaisena olen sitä mieltä, että ainoa oikea aika polttaa kokkoja on pääsiäinen). Kotimatkalla poikkesimme vielä maanmainiossa Vehoniemessä hakemassa take-away valkosuklaakakun. Nam.

Blogilista sai tänään uuden entistä paremman hakemiston, johon juhannusbonuksena lisäsin toimivan luokittelun. Blogin tiedoissa annetut avainsanat vaikuttavat nyt siis siihen, missä luokassa blogisi näkyy.

Juhannuksen toinen triviatieto käsittelee taas luokituksia: vasta 523:sta blogista (n. neljäsosa kaikista 2230:sta) löytyy luokittelutietoja, joten nyt on oikea aika käydä päivittämässä oman blogin tiedot. Jos et ole tehnyt sitä ennen, etsi Blogilistalta oma blogisi (esimerkiksi sanahaun avulla), klikkaa nimen vieressä olevaa info-ikonia ja sitten “Muokkaa tietoja”.

Tarkkasilmäiset huomasivat että blogeja on tänään vähemmän kuin eilen. Se johtuu siivouksesta – poistin kuuman listan loppupäästä muutaman kuolleen blogin. Siivoaminen on tosin tylsää (niin virtuaalinen kuin oikeakin) joten en jaksanut poistaa kaikkia manan majoille menneitä blogeja.

Joku kysyy tätä ihan varmasti, joten vastaan jo etukäteen: luokitus tulee näkyviin hakemistossa vasta sitten kun vähintään kaksi eri blogia käyttää samaa avainsanaa. Muuten luokituksia tulisi näkyviin vähän liikaa. Tuo kahden rajoitus saattaa tulevaisuudessa nousta kolmeen tai neljäänkin. Mutta harvinaisempien avainsanojen antaminenkaan ei ole turhaa: ne näkyvät hakutuloksissa ja blogin inforuudussa.

Luokituksessa käytettäviä avainsanoja ei ole sen kummemmin rajattu. Kannattaa kuitenkin käyttää samanlaisia sanoja mitä muutkin käyttävät. Tällä hetkellä hakemistossa on vielä useita samaa aihetta käsitteleviä luokituksia (esim. “koira” ja “koirat”), mutta luotan siihen että Blogistanissa kehittyy pian yleisesti hyväksytty tapa ilmoittaa avainsanat (keskustelua tästä voi käydä vaikka tämän jutun kommenttiosastolla). Luokituksia voi antaa korkeintaan 10 per blogi ettei tule kiusausta laittaa omaa blogiaan joka ikiseen suosittuun luokkaan ;-)

Muurikka Hehku Ø 71 cm, paljon paistettavaa ja mäyräkoira. Näillä se Pinserilän juhannus lähtee liikkeelle. Ja aina välillä voi käydä lisäämässä kirjoittamassa pari koodiriviä Blogilistan top– ja hot-listoihin (jotka siis kehittyvät jatkuvasti). Pysykää kanavalla.

Päivän triviatieto: Blogilistalta löytyy tällä hetkellä jo 1056 käyttäjien määrittelemää luokitusta. Suosituimmat ovat musiikki (50 blogia) ja elämä (33 blogia). Voit selailla blogeja luokituksien perusteella lähiaikoina. Listalla on muuten juuri nyt 2239 blogia. Luettavaa siis riittää.