Kesä tulee hiljalleen. Ja sateet, ehkä joskus jopa ukkosetkin! Tai näin ainakin toivoo myrskybongari. Kirjoituspöytäbongarin tärkein työkalu on myrskybongariyhteisön lisäksi kunnollinen sadetutka. Sadetutkat ovat valitettavasti hieman harvinaista herkkua: edellisvuosina on ollut tyypillistä että hyvä sadetutka on joko rajatulla käyttäjäryhmälle tarkoitettu, valitettavan epätarkka tai sitten luhistuu kuormituksen alla.

Tänä kesänä sadetutkien joukkoon on tullut uusi yrittäjä: Presson säätutka. Tutkaan päästäkseen täytyy tosin hankkia käyttäjätunnus (vanha Iltalehden tunnus käy), mutta ainakin se on maksuton.

Sitten vain odotellaan näyttäviä ukkosia – viime kesä jää mieleen yhtenä surkeimmista ukkoskausista aikoihin. Ja tietysti täytyy koputtaa puuta: haluan salamoita ja jyrinää, mutta en liian läheltä :-)

Jeeves & Wooster -fanisivuilta löytyi todellinen helmi: televisiosarjan musiikkia mp3-muodossa. Kaikki solahtivat välittömästi iPodiini.

Mikä sääli että virallista soundtrack -levyä ei ole enää saatavissa. Sen olisin jopa ostanut iTunes-musiikkikaupasta – mutta sitähän ei tietenkään ollut saatavissa, niinkuin ei ole kyllä ollut juuri muitakaan levyjä joiden ostamisesta olisin ollut kiinnostunut.

Sitten koin äkillisen valaistumisen ja tajusin mp3-blogien hienouden. Internet on täynnä ladattavaa uutta, mielenkiintoista ja vaihtelevaa musiikkia jota nämä blogit ansiokkaasti esittelevät. Pamautin suosikkeihini samantien Ämpärin, Lupatarkastajan ja Katosblogin ja siirryin poimimaan mielenkiintoisia musiikkinäytteitä.

Jäin miettimään, että onkohan blogilistalla muitakin mp3-blogeja. Tajusin että blogilistan taustalla jo nyt pyörivä avainsana-toiminnallisuus listaisi minulle kaikki itseään mp3-blogeiksi tituleeraavat, kunhan sen käyttöliittymä vain olisi toiminnassa. Nostin avainsanahakemiston rakentamisen hieman korkeammalle päässäni olevalla blogilistan nakkilistalla.

Koin hetken huonoa omaatuntoa siitä, että en ole taas hetkeen koodannut blogilistan featureita. Päätin kuitenkin duunailleeni ihan tarpeeksi tämän viikon aikana ja annoin itselleni luvan viettää vapaapäiväni laiskottelun merkeissä. Siirryin kuuntelemaan Nyt-liitteessä Kate Bushiin ja Suzanne Vegaan verratun Astrid Swanin kappaleita.

Lontoossa on tullut käytyä usein, mutta aina välillä sinne tekee mieli takaisin. Kaupungilla on monia persoonallisia piirteitä, joista yksi on Harry Beckin vuonna 1931 suunnittelema metrokartta. Jo sen kanssa saa vietettyjä monia hauskoja hetkiä, etenkin jos on karttafani kuten minä.

Metrokartta on suunniteltu taidokkaasti siten, että eri asemat ja linjat erottuvat selkeästi. Tosin sivuvaikutuksena on käynyt niin, että kartta antaa hieman väärän mielikuvan asemien sijainnista – joskus nopein tapa siirtyä kahden aseman välillä onkin metron sijasta jalkaisin. Tube Map with Walklines on Lontoon metrokartta, johon on merkitty nopeat kävelyreitit.

Jos olet joskus miettinyt, miltä Lontoon metrokartta näyttäisi jos asemat sijaitsisivat “oikeilla” paikoillaan, katso Geographically Accurate Tube Map. Vielä mielenkiintoisempi on sama kartta sijoitettuna satelliittikuvaan (huom: linkkien takaa tulevat kuvat ovat aika isokokoisia).

Hauskoja ovat myös metrokartasta löytyvät eläimet. Ja Circle Line Pub Crawl on ollut minun ja R:n suunnitelmissa jo vuodesta 2000. Koska mennään?

Lähteet: 1, 2, 3

Päädyin Lontoo-infoon Wikitravelista, joka on jälleen uusi konsepti Wikipedia-tietosanakirjan perustajilta. Wikitravel sisältää matkaoppaita, joita kuka tahansa voi päivittää. Miksi et kirjoittaisi pari sanaa omasta kaupungistasi? Katso esimerkiksi tämän jutun inspiroinut Lontoo tai vaikkapa Helsinki, Tampere tai Suomi.

1990-luvun puolivälissä jokailtainen huvini oli katsella Jay Lenon ja Conan O’Brienin talk-show-ohjelmia NBC-satelliittikanavalta. Kanava muutti sittemmin nimensä CNBC:ksi ja siirsi viihdeohjelmat viikonlopun öihin pois talousohjelmien tieltä. Vaikka Subtv alkoi jokunen vuosi sitten näyttää päivittäin Conanin show’ta, olen aina ollut enemmänkin Leno-fani ja jäinkin kaipaamaan jokailtaista vitsimonologia ajankohtaisista aiheista.

Näyttää siltä että en ollut ainoa joka oli viihtynyt myöhäisillan viihteen parissa. CNBC Europe on nyt katsojien pyynnöstä alkanut jälleen näyttää Lenoa ja Conania arki-iltaisin, kolme päivää USA:laisen ensiesityksen jälkeen. Mahtavaa!

Tonight Show nähdään ohjelmatietojen mukaan siis Suomen aikaa keskiyöllä ja Conan kello 00:45. Conanin jälkeen esitetään vielä suorana lähetyksenä NBC Nightly News.

Suunnitelma: Kello on 11 illalla, avaan tietokoneen ja powerpointin ja alan valmistautua huomisiin palavereihin. Kello 6 aamulla ovi sulkeutuu perässäni ja lähden kohti workshop-maata. Mutta äkkiä netistä löytyy jotain joka osuu ja uppoaa täydellisesti.

Multimediakonsultit – lauluja nykyaikaisesta työelämästä. Katsokaa noita laulunsanoja. Kuunnelkaa kappaleita.

Ilmastoinnin leppeä pasaati hivelee kasvojani,
kun siemailen kupista dieseliä.
Edessäni avautuu aanelosmeren kimalteleva aava.
eteläsiiven loisteputkien lämmössä.

Takaisin Powerpointin pariin…

PS. Öisiin duunailutunnelmiin sopivat erinomaisesti myös Demotivatorit. Näitä voisi kutsua vaikkapa realistisiksi elämänohjeiksi. Esimerkiksi:
“Hard Work Often Pays Off After Time, But Laziness Always Pays Off Now”

Uskollinen mäkkimme sairastaa hieman: näppäimistö käyttäytyy oudosti. Koska vekotin on edelleen hyvässä toimintakunnossa ja muodikas (Sinkkuelämää-sarjan Carriekin naputteli koko sarjan ajan samanlaisella), on kone ansainnut huoltoa. Mustien powerbookkien näppäimistöjä vaan ei ole kovin helppo löytää.

Mahtaisikohan kenelläkään lukijalla olla ylimääräistä ehjää näppäimistöä Powerbook G3 Pismoon? Tai vaikkapa kokonaista konetta varaosiksi? Edullisesti tietty? Yhteystiedot löydät etusivun oikeanpuoleisesta palstasta.

Autojen lisäksi myös lentokoneet kiinnostavat tätä ikuista pikkupoikaa. Ensi viikosta alkaen Pirkanmaan taivaalla nähdäänkin tavallista enemmän hävittäjäkoneita, kun Adex 05 -sotaharjoituksen osallistujat harjoittelevat ilmataisteluita.

Bongattavissa on täkäläisten Hornetien ja Hawkien lisäksi ruotsalaisia JAS Gripeneitä, ranskalaisia Mirage 2000:ia ja hollantilaisia F-16:a. Pirkkalan lentokentällä voi käydä bongailemassa hävittäjien nousuja ja laskuja. Täytynee mennä joskus päivystämään kameran kanssa. Pahukset tosin lentelevät vain virka-aikana jolloin itsekin on aika lailla jumissa neljän seinän sisällä.

Helsinkiläisetkin saavat lentokoneannoksen: tänään tiistaina 15:45-15:55 välisenä aikana Malmin lentokentällä taitolentonäytöstä pitävät Midnight Hawksien hävittäjäkoneet pyörähtävät myös kantakaupungin yllä.

Täytyypä oikein erikseen kiittää julkisesti nimimerkki MP:tä Final Gearin osoitteesta. Sieltä löytyi valtaisa kasa Top Gearin jaksoja imuroitavaksi omalle koneelle. Näistä riittää viihdettä pitkäksi aikaa.

Satuinpa muuten netissä liikkuessani bongaamaan toisenkin hassun auto-ohjelman: naapurimaassamme on juuri alkanut “Sveriges värsta bilförare“, ruotsalaisvastine täälläkin nähdylle Vaaralliset kuskit -ohjelmalle jossa otetaan joukko kerrassaan mahdottoman huonoja autoilijoita ja laitetaan heidät kisailemaan siitä, kuka on joukon surkein kuski.

Ja kun kerran auto-aiheessa viihdytään, haluaisin kuulla yleisöltä kommenteja perskärpästen karkoittamiseksi. Tiedättehän, nämä autoilijat jotka eivät ole kenties koskaan kuullut termistä nimeltään turvaväli ja liimautuvat takapuskuriin kiinni suurissa nopeuksissa. Olen viime aikoina joutunut ajelemaan pitkiä matkoja työn merkeissä ja tämä ilmiö on alkanut käydä hieman hermoilleni.

Taannoisen peräänajon jälkeen olen tullut kiusallisen tietoiseksi siitä, että jos joudun jarruttamaan esimerkiksi edessäni ajavan äkillisten ohjausliikkeiden tai vaikka tielle syöksähtävän pikkulapsen vuoksi, turvavälin unohtanut takanatulija törmää minuun lähes väistämättömästi. Ruttaantunut pelti, paperisota ja monenlainen vaivannäkö ovat jo itsessään ärsyttäviä, mutta huonolla tuurilla myös ihmiset saattavat loukata itseään.

Pyrin ottamaan näiden teiden sankareiden tarpeet huomioon mahdollisimman pitkälle: käytän kaasua sen verran reippaasti että en jää jalkoihin, vapautan vasemmanpuoleisen kaistan kiltisti kiireellisten tarpeisiin ja jätän joustovaraa kaikkiin suuntiin.

Mutta silti löytyy jatkuvasti HELVETIN URPOJA, jotka imeytyvät takapuskuriin kiinni, ehkä hetken päästä ohittaakseen ja liimautuakseen seuraavan taakse. Erityisesti kännykkä korvalla ajavat kunnostautuvat tässä säännöllisesti. Haluaisin löytää jonkin tehokkaan keinon jolla huomautetaan takanatulevalle turvavälin merkityksestä. Keskisormen näyttäminen? Takasumuvalon kytkeminen? Iso valaistu kyltti takaikkunaan: “Painu v**uun sieltä takaa roikkumasta”?

Takapuskurissa roikkuville haluaisin huomauttaa, että olen nykyistä liikennekäyttäytymistä ratin ääressä aikani seuranneena päättänyt omalta osaltani antaa mahdollisimman kirpeän opetuksen seuraavalle joka minuun törmää ja tehdä peräänajon mahdollisimman kalliiksi. Jos törmäät minuun, soitan poliisit paikalle ja saat todennäköisesti sakot. Autoni korjataan merkkikorjaamossa vakuutuksesi kustannuksella ja joudut kärsimään rahallisesti vähintään vakuutuksesi omavastuun ja menetetyt bonukset (tai vaihtoehtoisesti korjauskulut lyhentämättöminä). Asiasta ei neuvotella. Halvemmaksi tulee siis ajaa varovasti.

(Tämän avautumisen teille tarjosi Ruskeasuon risteyksessä törttöillyt innokas suhari joka tuurilla välttyi törmäykseltä)

Blogilista ei vastaa tällä hetkellä hakupyyntöihin. En valitettavasti osaa kertoa tarkemmin vian luonteesta, sillä itse palvelinkone vaikuttaisi olevan alhaalla. Otan jälleen yhteyttä palveluntarjoajaan – toivottavasti vika korjaantuu nopeasti.

[Lisäys:] Nebula vastaa nopeasti: “Palvelin on ajettu hetkeksi alas akuutin vian takia. Kohtapuolin toimii taas.“

Salainen paheeni TV:n sisustusohjelmien lisäksi ovat autoiluohjelmat. Koeajo.tv ei ole onnistunut ihan vielä vakuuttamaan, Puskuri sen sijaan käy mainiosta viihteestä. Autoiluohjelmien aatelia on kuitenkin BBC Primeltä sunnuntai-iltaisin tuleva Top Gear. Tämänkertaisen ohjelman linkkivinkki on pakko jakaa tänne Blogistaniinkin: Bumper Dumper. Olen sanaton.