Matkapuhelinnumeron siirrettävyys astui voimaan tänään. Eli nyt operaattoria vaihtaessa vanha numero seuraa mukana näin halutessa. Oman tutun puhelinnumeron pitäminen on ollut monille, minullekin, henkisenä kynnyksenä operaattorin vaihtamisen tiellä. Toisaalta, kännykkäaikakaudella puhelinnumeroilla ei ole enää niin kovin suurta merkitystä, valitaanhan kavereitten numerot aina muistiosta.

On kuitenkin mielenkiintoista nähdä millaiseen kilpailuun operaattorit käyvät asiakkaista ja kiinnitetäänkö olemassaoleviin asiakkaisiin mitään huomiota. Kovin monesta paikasta olen lukenut kommentteja tyyliin: “Olen ollut operaattorin X asiakas 10 vuotta, eikä asiaa ole noteerattu mitenkään. Uusien liittymien avaajille on kyllä tarjottu ruhtinaallisesti puheaikaa”.

Erilaiset liittymänavaushoukuttimet ovat välillä olleetkin aikamoisia kylkiäisautomaatteja. Olen kuullut kuinka joku on avannut kourallisen liittymiä irtisanoakseen ne kuukauden kuluttua. Kylkiäiset sai toki pitää. Saapa nähdä millä tavalla peli kovenee kun puhelinnumeron pitävä liittymän avaaja tarkoittaa automaattisesti yhtä liittymää vähemmän taaksejäävälle operaattorille.

Perheessämme tapahtui sekä ihmeparantuminen että sen vastakohta. Kaivelin eilen autotallin perukoilta parisen vuotta sitten hajonneen tuulettimen katsoakseni jos osaisin tehdä sille jotain. Iso ja tehokas propelli oli vain yksinkertaisesti lakannut toimimasta eräänä kauniina päivänä. En ollut raaskinut heittää sitä pois, vaan kuormasin sen muuton yhteydessä muun sekalaisen roinan seuraksi tallin perälle. Voitte kuvitella hämmästystäni kun kokeilin kytkeä pistokkeen seinään ja tuuletin hyrähti iloisesti käyntiin kuin se ei olisi koskaan epäkunnossa ollutkaan!

Maailma näyttää kuitenkin noudattavan jonkinlaista tasapainoa. Tänä aamuna kannettava tietokoneeni oli pahaenteisen mykkänä. Koneen nukkuessa harvakseen vilkkuva vihreä valo oli mustana eikä kone herännyt virtanäppäimen painalluksesta. Mikään painelu tai johtojen ja akkujen kanssa taiteilu ei auttanut. Kone oli kuollut kuin kivi.

Onni onnettomuudessa on Compaqin nouto-palautus-takuu, joka oli vieläpä voimassa. Huomenna kone lähtee kuriirin kyydissä matkalle kohti suurta tuntematonta palatakseen sieltä (toivottavasti!) korkeintaan viiden työpäivän kuluttua.

Taloudestamme eivät tietokoneet ihan heti lopu, eli Pinseri ei jää vahditta. Hiljentyneen koneen kovalevylle jäi kuitenkin paljon tavaraa – joukossa mm. sähköpostini. Kaikkien niiden, jotka ovat viime päivien aikana ilmoittaneet blogilistalle uusia osoitteita (eikä niitä ole vielä lisätty listalle) tai jotka ovat muuten postitelleet minulle olisikin syytä lähettää postinsa varmuuden vuoksi uudelleen.

Ja nyt sormet ristiin: kun läppäri palaa kotiin, toivotaan ettei mikään muu tavara päätä puolestaan hajota.

Lauantaina päivällä availin televisiota tarkoituksena katsoa mainiota “Toinen jalka haudassa” -sarjaa. Mutta ykköskanavalta tulikin vain lumisadetta. No, ukkosta ilmassa, ehkäpä jossain oli jotain rikki. Eli pois television äärestä kirmailemaan ulkoilmaan.

Tästä viattomasta tapahtumasta alkoi pienimuotoinen taisteluni tuulimyllyjä vastaan. Parin päivän vääntö päättyi kuitenkin onnellisesti eikä jälkikäteen katsottuna muutenkaan muistuta “taistelua”, mutta onpa kuitenkin ihan sopiva mätäkuun jutuksi. Lue lisää…
Continue reading →

Jokin aika sitten valittelin, kuinka en päässyt koskaan katsomaan Moon-TV:tä. No, eipä hätää, tänä yönä näytölleni tuli jotain kerrassaan uudenlaista: Sumppi-TV.

Kuten aiemmin kerroin, web-kamerat ovat kokemassa uutta nousua. Sumppikin on hankkinut kotistudioonsa Applen uuden iSightin. Ja tokihan sille piti keksiä käyttöä – otetaan kuvaa ja lähetetään sitä videostreamina verkkoon, miksataan mukaan selostusta ja taustamusiikkia. Ja niin syntyi uusi televisioasema verkkoon.

Sisältö on tällä hetkellä tasaisen varmaa yö-chat-laatua, mutta odotan innolla tulevaisuuden ohjelmia. Esimerkiksi Sumppi-TV:n blogikatsaus vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta.

Ja koska kyseessä on uuden ajan interaktiivinen televisiolähetys, lähetys oli personoitu jokaiselle viidelle katsojalleen interaktiivisen ircissä toimivan paluukanavan kautta. :-)

Jos nettiyhteytesi on pätkinyt viime ja tänä yönä, ei kannata ehkä ihan vielä polttaa päreitään ja haukkua internet-operaattoriaan. Et ole nimittäin ainut.

Ciscon valmistamien reitittimien ohjelmistoista löytyi pari päivää sitten turvallisuusaukko, joka mahdollistaa laitteen jumiuttamisen. Hankalan tilanteesta tekee se, että reitittimet ovat oleellisia Internetin tietoliikenteelle – ne pitävät huolen siitä, että tieto löytää verkossa liikkuessaan oikeisiin osoitteisiin. Vielä hankalammaksi asian muuttaa se, että 90% reitittimistä jotka muodostavat Internetin ovat Ciscoja. Erityisen hankalaksi tilanne muuttui, kun ohjeet turvallisuusaukon hyödyntämiseen on postitettu julkiselle sähköpostilistalle, kertoo News.com.

Tilanne on siis aikamoisen vakava – suurin osa Internetistä olikin yllättäen haavoittuvainen kräkkerien hyökkäyksille. Onneksi korjausohjelmistokin on ehditty jo julkistaa. Internet-operaattoreilla onkin parastaikaa kova kiire päivittää laitteistojaan ajan tasalle – odotettavissa on kuitenkin verkon pätkimistä kun reitittimiä päivitetään ja boottaillaan.

Päivän puheenaihe on helle. Kolea alkukesä on jo unohtunut ja nyt paistutaan yli 30 asteen helteessä. Eikä loppua näy – sääennuste lupaa lämpöä vielä ensi viikollekin. Hikiset ja uupuneet ihmiset jaksavat kuitenkin aina sanoa: “Ei saa valittaa, kyllä tätä sitten kaivataan kun sataa räntää”.

Mutta eipä lämpöaalto ole pelkästään suomalaisten ilona. BBC:n uutinen kertoo kuinka koko Eurooppa Portugalista Suomeen saa nauttia lämmöstä. Alppijäätiköt sulavat, Po- ja Tonavajoet kuivuvat ja ukkosmyrskyt moukaroivat Ranskaa.

Pari päivää sitten uutisoitu World Meteorological Organizationin poikkeuksellinen varoitus rajujen sääilmiöiden lisääntymisestä ei taas tunnu ihan niin vieraalta.

Jonain päivinä tuntuu siltä, kuin haluaisi vain pakata repun ja lähteä. Jonnekin kauas. Esimerkiksi Amerikan halki ajaminen voisi olla hienoa. Pikku ongelmana on vain raha: yksisuuntainen autonvuokraus maksaa hitosti.

Mutta eivät lomalaiset ole ainoita, jotka haluavat ajella USA:n halki. Jonkun täytyy ajaa rikkaitten vuokraamat autot myös takaisin lähtöpisteeseensä. Suuret firmat ajeluttavat usein autojaan ympäri maata ja kaupungista toiseen muuttavienkin täytyy saada jotenkin autonsa perille. Drive Away -firmat ovat erikoistuneet tällaisten autojen siirtämiseen. Voisi kuvitella että tällaisten firmojen ei tarvitse palkata kuljettajia vaan vapaaehtoisiakin olisi riittävästi. Ja näinhän se on – kuljettajaksi voi hakea.

Kuskiksi kelpaavat yli 21-vuotiaat nuhteettomat ajokortin omistajat. Rahaakin tarvitaan, muttei kovin paljoa: yleensä autofirmalle täytyy jättää n. $300 pantti (maksetaan takaisin jos auto tulee perille ajoissa ja ehjänä) ja bensat täytyy maksaa ensimmäisen tankillisen jälkeen itse. Hyvin kohtuullista kuitenkin verrattuna autovuokraamojen pyytämiin hintoihin. Aikaa ei ole yllin kyllin, mutta sitä varataan kuitenkin kohtuudella. Keskimääräinen ajomatka on n. 650 km. Turistit saattavat ehkä saada kauniisti pyytämällä hieman lisäpäiviä.

Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta! Netissä on kuitenkin todisteita siitä että tämä on täyttä totta. Auto Driveaway co.:n sivuilla on myös reaaliaikainen lista tällä hetkellä kuljettajaansa odottavista autoista. Miltä kuulostaisi esimerkiksi huristella ’97 Mustang GT:llä Dallasista Portlandiin? Tai lipua 30-jalkaisella Zimmer-limusiinilla Los Angelesista Bostoniin? Siinä olisi kaveriporukalle todellinen seikkailuloma.

STT:kin kiinnostui bloggaamisesta. Toimittaja soitteli viikolla ja nyt juttu on luettavissa eri tiedotusvälineissä – lue juttu vaikkapa Verkkouutisista. Mahtava otsikko :-)

Käsittääkseni juttu leviää lehtiin ympäri Suomea – olisi hauska tietää missä paikoissa sitä on tullut esiinnyttyä. Jos olet nähnyt jutun paikallislehdessä tai muussa mediassa, kerro asiasta kommentissa?

Etelä-Korealainen firma kaupittelee kännykän soittoääntä joka pelottaa hyttyset pois. Hinta on aika kova, yli kaksi euroa, eikä ääntä edes pysty kuulemaan omin korvin. Mutta jos se toimii, on tuo ääni kyllä joka sentin arvoinen. Haloo soittoäänikauppiaat, koska tuon voi tilata täällä Suomessa?

Thaimaasta voi imuroida Windows-ohjelman, joka oletettavasti tekee saman asian – sivulla olevasta tekstistä on vain näin kielitaidottomana hankala saada selvää.

Ja sitten huonot uutiset: ääneen perustuvat hyttystenkarkottimet ovat humpuukia. Näin väittää ainakin Straight Dopen Cecil (amerikkalaisten vastine Hesarin Kirstille ja Torstille). Ei heitetä sitä Ohvia vielä siis menemään.

Kiinnostaako aikamatkailu? Wiredin artikkelissa A User’s Guide to Time Travel annetaan reseptejä aikakoneiden tekemiseen. Aivan — jotkut ovat ehkä väittäneet että sellaisia ei ole olemassakaan, mutta oikeastihan esteenä ei ole kuin oikeanlaisten työkalujen löytäminen.

Esimerkiksi näin tehdään Kerrin rengas: Kerää suuri määrä ainetta. Aineen laadulla ei ole merkitystä – se voi olla vaikkapa multaa, muovipusseja tai kiviä, mutta sitä tarvitaan noin 1 900 000 000 000 000 000 000 000 000 kg. Jos saat käsiisi Jupiterin painoisen planeetan, se käy erinomaisesti. Purista keräämäsi aine renkaaksi jonka ympärysmitta on noin puolitoista metriä.

Samalla kun puristat rengasta, pyöritä sitä kiihdyttäen tasaisesti pyörimisvauhtia valon nopeuteen (n. 300 000 km/s), jolloin keskelle muodostuu musta aukko. Astu mustaan aukkoon ja – voilà – siirryt toiseen aikaan ja paikkaan. Valitettavasti kohteen sijaintia ja aikaa ei voi määritellä ihan tarkasti.

Wiredin jutussa on ohjeita myös madonreikien, kosmisten säikeiden, massakeskittymien ja aika-avaruuden vääristymien hyväksikäyttöön.