Pinserin lelutestissä: MacBook Air 1,6 GHz 80G kovalevyllä

Pitkän ja piinaavan odotuksen jälkeen kuljetusfirma toi eilen paketin jota olin odottanut kuin joulua: tilaamani MacBook Air saapui viimeinkin. Olin pohdiskellut uuden kannettavan ostamista jo pitkään sillä halusin pyhittää vanhentuvan duunikoneen puhtaasti työasioille. Tarvitsin kunnollisen vapaa-ajan surffailuläppärin.

Tähän tarkoitukseen Air sopiikin loistavasti. Kone painaa puolet siitä mitä perinteiset kannettavat tietokoneet ja on ohuudessaan oikein mukavasti sylissä tai sohvalla pidettävä. Toisin kuin monissa muissa ultrakevyissä kannettavissa, Airissa ei ole kuitenkaan tehty kompromisseja näytön tai näppäimistön suhteen: näytön koko ja resoluutio ovat vastaavat kuin missä tahansa muussa koneessa ja näppäimistö on täysikokoinen.

Air on tehty alumiinista, joten ohuudestaan huolimatta se on täysin jäykkä eikä natise tai anna myöten kovemmassakaan käsittelyssä. Koneen ulkopuoli on sileä eikä siellä ole kuin yksi pistoke virtajohdolle ja luukku jonka alta paljastuvat kuuloke-, USB- ja monitoripistokkeet. Kaikki muu on saanut jäädä. Mukana tullut muuntaja on likimain samanlainen kuin mikä tulee iPodin mukana ja johdon toinen pää kiinnittyy koneeseen magneettipistokkeen avulla (ideana on se, että pistoke lähtee helposti irti jos joku on kompastumassa johtoon).

Applen tapa rakentaa tietokoneensa on aina vedonnut minuun. Koneet ovat täynnä miellyttäviä yksityiskohtia ja kaikki asiat on viimeistelty huolella. Luukut aukenevat täsmällisesti, merkkivalot sulautuvat ympäristöönsä ja ruudun kirkkaus ja valaistu näppäimistö mukailee ympäristön valaistusta. Uutuutena muihin MacBookeihin verrattuna Airissa ovat funktionäppäimet joihin on merkitty toimintojen kuvat. Hyödyllistä tällaiselle MacBook-noviisille.

On koneesta löytynyt jo pari huonoakin puolta: se kuumenee herkästi jos koneella ajaa vähänkin raskaampia ohjelmia. Esimerkiksi Scrabulousin pelaaminen Firefoxilla saa tuulettimen käynnistymään jo minuutin kuluttua. Kun koneen alapintakin on alumiinia, se myös johtaa lämpöä tehokkaasti eli sylissä konetta pitävä saattaa kohdata ikävän yllätyksen. Kone tosin myös jäähtyy nopeasti. Tuuletinaukkojen sijainti takana pohjassa on huono juttu jos konetta haluaa pitää pehmeällä alustalla. Silloin aukot tukkeutuvat ja kone alkaa pian taas kuumenemaan.

Muuten niin erinomaisesta näppäimistöstä on päässyt unohtumaan PgUp- ja PgDn-näppäimet. Niiden korvikkeena on tosin näppärä kahdella sormella tapahtuva ohjainlevyskrollaus ja siihen totuttuaan skrollaus sujuu ohjainlevylläkin näppärästi. Airin ohjainlevy osaa myös iPhonesta tuttuja nipistyksiä ja pyörityksiä, mutta ainakin itselläni ne ovat jääneet melko vähälle käytölle. Kolmen sormen sivunvaihtokaan ei toimi Firefoxissa joten sitä ei tule käytettyä.

Airia ei ole suunniteltu ainoaksi tietokoneeksi. Sen kovalevy on pienikokoinen ja hidas, eikä siinä ole yhtä USB-pistoketta lukuunottamatta liittimiä lisälaitteille. Muistia on kaksi gigatavua ja sillä hyvä - konetta ei nimittäin voi avata eikä akkua, muistia tai kovalevyä voi siten vaihtaa parempiin. Prosessoritehokin on Applen mittakaavassa vaatimaton (vaikka onkin nopea). Ideana on nimenomaan tarjota käyttökelpoinen kone sohvasurffailuun tai matkalle mukaan otettavaksi. Paketissa on vain se mitä tarvitaan eikä mitään ylimääräistä. Ja tämähän sopii minulle erinomaisesti.

Ei pidä käsittää kuitenkaan väärin: Airin ominaisuudet ovat enemmän kuin riittäviä. Kaksi gigatavua muistia riittää tällä hetkellä Macissa normaalikäyttöön oikein mainiosti. Akku kestää tavallista käyttöä viitisen tuntia (kolme tuntia jos katselee paljon Youtubea tai pitää näytön kirkkautta maksimissa). Kovalevyäkin on 80 gigatavua, joka riittää jos pitää musiikit, videot ja valokuvat serverillä ja käyttää niitä verkon yli.

Seuraavaksi vuorossa onkin ohjelmien etsiminen ja asentelu. Vihjeitä oleellisista Mac-ohjelmista otetaan vastaan! Kirjoita omat suosituksesi kommentteihin. Tämän postauksen kirjoittamisessa kokeilin MarsEdit-nimistä ohjelmaa (enpä kirjoittanutkaan, sillä Pinseri ei näemmä toimi nykyisin yhdenkään iso-8859-1:ää käyttäväksi konfiguroidun blogikirjoitusohjelman kanssa - jossain on jotain rikki).

Pinserin lelutestit on uusi sarja, jossa raportoidaan mielenkiintoisista teknisistä vimpaimista. Lähiaikoina testissä mm. Nokia N810, mokkula ja Axbo-herätyskello. Muista käydä vierailulla säännöllisesti tai tilaa lukuohjelmaasi Pinserin RSS-syöte.

Kuvittele tilanne: joukko väkeä on palaverissa jossa ei kuulu langatonta verkkoa eikä verkkopiuhojakaan näy missään. Huoneellinen tietotyöläisiä huokailee turhautuneena. Miten nyt haetaan tietoa tai tarkistetaan sähköpostit?

Hätä ei ole tämän näköinen jos edes yhdellä palaverin osanottajalla on S60v3-kännykkä (esimerkiksi Nokia N95, E70, E61(i) tai uusi kommunikaattori). Kännykkään asennetaan Joikuspot-niminen ohjelma, joka muuttaa puhelimen 3G-yhteyttä jakavaksi tukiasemaksi.

Joikuspotin käynnistämisen jälkeen muut palaverissa olijat näkevät tietokoneissaan langattoman verkon jota kautta puhelimen mobiili-internet on yhtäaikaa jokaisen läsnäolijan käytössä. Näppärää!

Joikuspotin hyödyllisyys ei rajoitu välttämättä palavereihin. Sen avulla langattoman netin voi pystyttää mökille, festareille, junaan, bussiin tai vaikkapa autoon. iPod Touchin omistajat innostuvat varmasti tajutessaan että laukun pohjalla Joikuspotia ajavan nokialaisen avulla saa tehtyä itselleen “köyhän miehen iPhonen” jolla nettisurffaus sujuu muuallakin kuin kotiverkossa.

Joikuspot ei ole ainoa vaihtoehto oman pikku langattoman hotspotin pystyttämiselle. Jos läppärissä on 3G-yhteys joko kännykän kautta tai vaikkapa mokkulalla, siitäkin voi tehdä verkkoa jakavan tukiaseman käyttäen Internet Connection Sharingia.

Tai sitten voi hankkia 3G-WLAN-tukiaseman, jonka avulla mobiililaajakaistan voi jakaa näppärästi sekä langattomaksi että lankaverkoksi. Se on tosin jo ehkä hieman liian iso palaveriin kannettavaksi. Tästä laitteesta ja Saunalahden mokkulasta tulen tuonnempana kirjoittamaan enemmänkin käyttökokemuksia.

Ai niin, melkein unohtui mainita, että Joikuspot on kotimaista tekoa. Hyvä Suomi :)

Nuuttipukki kävi ja vei joulun pois. Vilpitön tarkoitus oli aloittaa arki myönteisen kehuvilla jutuilla. Valitettavasti hyvät aikomukset unohtuivat saman tien, kun luin juttua Elisan uuden palvelupäällikön Pasi Vannisen lausahduksista. Hänen mielestään suurin osa asiakkaiden soitoista asiakaspalveluun on turhia. No niin onkin, kun sinne ei yleensä pääse läpi.

Muutaman kerran lähes tunnin jonottaneena voin antaa aivan ilmaiseksi Elisalle konsulttiapua turhien asiakaspuheluiden vähentämisessä. Ensinnäkin, hankkikaa riittävästi henkilökuntaa vastaamaan puheluihin. Vastaukset liittymiä ja laskutusta koskeviin kysymyksiin vähentävät ihmeesti halua soitella sinne teille kerta toisensa jälkeen jonotusääntä kuunnellen.

Toinen vinkki: älkää pistäkö asiakkaille maksukehotuksia laskuista, joita ette mitä ilmeisimme ole edes lähettäneet, koska asiakaspalvelu ei löydä niitä järjestelmästänne. Myöntäkää rehellisesti, että kesällä ja syksyllä teiltä jäi kuukausikaupalla laskuttamatta saamisenne, vaikka asiakaspalvelunne ilmeisesti on koko ajan käsketty sanoa, että kaikki toimii erinomaisesti.

Syksyn ongelmien takia laskuja tulee nyt vähän väliä, ja niissä on epämääräisen tuntuisia summia ja veloituksia. Suoraan sanottuna laskunne on kirjoitettu niin sekavasti, että niistä ei pääse perille, mitä veloitetaan ja miksi. Välillä vaikuttaa myös siltä, että maksettujakaan maksuja ei ole huomioitu vaan ne yritetään periä toistamiseen. Toisinaan laskuissa on erikoisia parin euron lisämaksuja ties mistä. Kuulostaa varsin ylimieliseltä, kun Vanninen toteaa: “Moni asia selviäisi pelkästään sillä, että lasku luettaisiin huolella”.

Ei hitto soikoon ole hauska soitella lähes joka laskun perään, mutta vielä ikävämpää on pulittaa pohjattomaan pusssiinne mitä sattuu. Luottamus laskutuksenne oikeellisuuteen on tällä erää varsin heikoissa kantimissa.

Asiakkaita aliarvioivat lausahdukset eivät tilannetta ainakaan avita. Niiden sijaan edellytämme Elisalta oikeellisia, ajallaan tulevia laskuja, jotka eivät näytä joka kerta eri muotoon kirjoitetuilta. Jos ja kun sopimuksessa on tietty kuukausisumma, tämän summan pitäisi esiintyä myös laskussa, paitsi jos sovittu puheaika on ylitetty tai tilattu lisäpalveluita.

Yksinkertaisin toimenpide olisi edes huolehtia, että joka laskussa näkyy liittymän puhelinnumero. Elisan pätkivän laajakaistan, usean kännykkäliittymän ja vikailmoituksesta huolimatta jo toista viikkoa mykkänä pysyvän (!) lankapuhelimen taloudessa olisi olennaista tietää, mitä liittymää mikin Elisan lasku koskee. Joskus liittymä on mainittu, joskus ei. Missä logiikka?

Ei, me asiakkaat pääsääntöisesti emme jonota Elisan asiakaspalveluun silkkaa seurankipeyttämme tai koska emme osaa lukea. Eikä jokaisen puhelun alussa tarvitse sanoa, että asiat voisi hoitaa myös netissä. Kyllä me netinkäyttäjät sen tiedämme. Hoitakaa ensin kuntoon sekavahko sivustonne ja hutera nettiyhteytenne, niin käytämme ilomielin aikamme johonkin muuhun kuin asiakaspalveluun jonottamiseen.

Useissa verkostoitumispalveluissa on joukko toimintoja joiden avulla voi etsiä ystäviään. Yksi tällainen toiminto on sähköpostiohjelman osoitekirjan käyttäminen: voit esimerkiksi ladata palveluun käyttämäsi sähköpostiohjelman osoitekirjan ja katsoa, onko kukaan sähköpostituttavistasi kirjautunut palveluun.

Näin voi tehdä esimerkiksi Facebookissa ja Jaikussa. Näissä palveluissa on myös tuki Gmailille: annat palvelulle palvelulle Gmail-tunnuksesi ja salasanasi, jolloin palvelu pääsee katsomaan osoitekirjaasi.

Tällaisen käyttäminen vaatii tietysti luottamusta käytettyyn palveluun. Esimerkiksi Gmailin salasana toimii monella käyttäjällä avaimena yllättävän moneen paikkaan (Web-historia, Adwords- ja Adsense-tilit, dokumentit, kalenterit, sähköpostit yms). Jos tällainen salasana joutuu vääriin käsiin, seuraukset voivat olla ikävät.

Ei kestänytkään kauaa, ennenkuin ensimmäinen väärinkäyttö tuli ilmi. Kuten kaikki muutkin verkostoitumispalvelut, myös uusi tulokas nimeltään Quechup tarjoaa mahdollisuuden ladata Gmailin, Yahoomailin tai Hotmailin osoitekirjan ja etsiä sieltä ystäviä.

Mutta samalla Quechup lähettää tunnukseltasi sähköpostia kaikille osoitekirjasi jäsenille ja kutsuu kaikki kirjeenvaihtokumppanisi jäseniksi. Vastaanottajista näyttää siltä, että olisit itse laittanut kutsun, onhan siinä lähettäjänä tuttu nimi. Niinpä hekin rekisteröityvät Quechupiin ja mahdollisesti antavat oman sähköpostilaatikkonsa tunnukset… ja pian kaverin kaveritkin saavat spammia Quechupilta.

Lue lisää:

Techno//Marketer: Just say NO to Quechup

Scobleizer: Do NOT load Quechup

TechBlog: Quechup and the abuse of trust

Verkostoitumispalvelut ovat kovin muodikkaita juuri tällä hetkellä ja onkin siis ymmärrettävää että hämäräperäiset tahot alkavat nopeasti käyttää niitä hyväkseen. Tässä pari ohjetta jotka kannattaa pitää mielessä:

• Älä anna nettisähköpostisi tai muiden palveluiden salasanoja millekään saitille jos olet vähääkään epävarma sen rehellisyydestä. Mieti mitä voi tapahtua jos rikollinen saisi salasanan käsiinsä. Jos siitä voi seurata vahinkoa, älä anna salasanaa. Vaihda salasanoja usein.
• Älä IKINÄ anna salasanoja palveluihin, joissa käsitellään rahaa, joissa on luottokorttisi numeroita tai muita henkilökohtaisia tietojasi (päätepankit, Paypal, nettikaupat)
• Suhtaudu kriittisesti sähköpostina tuleviin kutsuihin. Jos olet epävarma, kysy lähettäjältä oliko kutsu aito. Katso Googlen avulla, mitä kutsutusta saitista on sanottu netissä.
• Kun lähetät kutsuja, laita niihin mukaan henkilökohtainen viesti niin että vastaanottaja tietää sen olevan sinulta. Suomen kieltä näkee harvemmin spammeissa.
• Suhtaudu saitteihin epäluuloisesti. Jos joku vaikuttaa epäilyttävältä, odottele pari päivää ja katso asiaa sitten uudelleen. Onko saitista puhuttu blogeissa? Vieläkö se tuntuu epäilyttävältä?
• Muista, että vaikka saitti itsessään onkin tunnettu ja oletettavasti luotettava, siihen liitettävät lisäosat eivät välttämättä ole. Esimerkiksi Facebook on yksi maailman suurimpia sivustoja ja tuskin ihan heti rikkoo käyttäjiensä luottamusta. Omaan profiiliin lisättävistä lisäosista ei sen sijaan ole mitään takeita.

Lisää kommentteihin omia vihjeitäsi.

Asmo on huomannut saman kuin minä: Jaikun tapaisiin mikrobloggauspalveluihin (huh, mikä sana) on niin helppo ja nopea kirjoitella että varsinaiseen blogiin kirjoittaminen kärsii.

Jaikuun voi hyvällä omallatunnolla suoltaa joutavanpäiväisiäkin ajatuksia vaikka monta kertaa päivässä ellei peräti tunnissa kun taas blogiin kirjoittaessa pitäisi keksiä jotain fiksumpaa sanottavaa.

Mutta miksipä blogiakin ei voisi pitää samalla tavalla? Pikkupostaukset ovat luontainen paikka lyhyemmille ajatuksille ja tällaiset isommat jutut sitten huolitellummille kirjoituksille.

Pinseri on ollut viime aikoina sen verran hunningolla, että olen nyt päättänyt siirtää ajatusvirtaa erilaisista ulkoisista palveluista takaisin tänne blogiin. Täältä ajatukset valuvat sitten syötteiden muodossa muualle - sinne Jaikuunkin.

Kirjoittamisintoa lisännee myös jo eilen hehkuttamani Windows Live Writer, joka on tässä kokeiltaessa osoittautunut oikein mainion oloiseksi blogiinkirjoitussoftaksi.

Aiemmin mainittua: 112info ja Pelastustoimen tehtävät kertovat netissä hätäkeskusten vastaanottamista hätäilmoituksista. Nyt nämä löytyvät myös kartalle sijoitettuna: Hälytykset kartalla.

Chevrolet’n katumaasturi Tahoe on innostanut yleisölle tarkoitetun mainoskilpailun osanottajat kritiikintäyteisiin suorituksiin, joita ei todennäköisesti esitetä televisiossa.

Suhteeni bloggaamiseen on ollut viime aikoina hakusessa. Jossakin vaiheessa Tärkeistä Asioista, jotka leikillisesti keksittiin Pinserin sloganiksi runsaat neljä vuotta sitten, on tullut välillä liiankin Painava Lause, velvoitusten säkki.

Toisinaan tuntuu, että kaikista asioista pitäisi saman tien syntyä mielipide, sanottavaa. En lakkaa hämmästelemästä, miten toimittajan ruumiin löytymisen jälkeen vartissa valtamedia pääosin voi olla yhtenäisen varma, että kyseessä on salamurha.

Tänään on jälleen valittu kirjallisuuden nobelisti, joku josta en ole kuullutkaan. Epäilemättä se on kannanotto Turkin EU-jäsenyyden puolesta, mutta onko asia niin ilmeinen, ettei sitä edes kannata kirjoittaa? Mitä ihmeen sanomista minulla on Pohjois-Korean ydinkokeista, paitsi ehkä “voihan hitto”.
Jatkuu alasivulla »

Google Image Labeler on peli, jossa valitaan satunnaisesti kaksi osanottajaa eri puolilta verkkoa. Molemmille näytetään sama kuva. Pelaajat kirjoittavat sanoja, joita kuva tuo mieleen. Kun kumpikin pelaaja onnistuu kirjoittamaan saman sanan, jaetaan pisteitä (nopeudesta saa enemmän pisteitä) ja siirrytään seuraavaan kuvaan.

Sen lisäksi, että kyseessä on hauska peli, Google saa näppärästi kerättyä itselleen kuviin liittyviä avainsanoja. Kaikki voittavat.

Idea ei ole uusi - jo tammikuussa 2004 Pinserissä raportoitiin juuri tällaisesta samanlaisesta pelistä.

Lordi-kohu jatkuu:

Katso-lehti uhoaa paljastavansa “Lordit” ja julkaisee kannessaan (oletettavasti) Kitan kuvan. Lehden sisällä on julkaistu kuulemma Mr. Lordia lukuunottamatta (oletettavasti) muiden bändin jäsenten kuvat. Keskustelualueet ovat nurin.

Votelordi.org päivittää Käännä Seiska väärinpäin -kampanjansa Käännä Allerit väärinpäin -kampanjaksi (myös Katso on Aller-kustantamon lehti).

Travellink-matkatoimisto vetää mainoksensa pois Seiskan sivuilta.

Seiska-lehden toimituksen edessä järjestetään mielenosoitus tänään iltapäivällä. Radio Helsinki sijaitsee samassa rakennuksessa, joten päätoimittaja raportoinee blogissaan livenä.

Helsingin Sanomien päätoimittaja Reetta Meriläinen kommentoi blogissaan kasvokuvien käyttöä.

Pääministeri Vanhanen opettaa hevimerkkiä eteenpäin.

Seiskaa boikotoivan adressin on allekirjoittanut toistasataa tuhatta ihmistä - adressipalvelun ylläpitäjä varmistaa luvun.

Vilkasta keskustelua käydään myös Suomi24:ssä ja Muropaketissa.

Lordi pyytää sivuillaan kaikkia käyttäytymään kunnolla illan kansanjuhlassa ja unohtamaan aggressiiviset ja negatiiviset mielenilmaisut mediaa tai yhtyettä loukanneita tahoja kohtaan.

Blogilista lähestyy 3000 listalle ilmoittautuneen blogin maagista rajaa - ei kulu varmaan montakaan päivää ennen kuin pääsemme juhlistamaan tasanumeroita.

“Siis mitä?! Eikös Blogilistan kolmattatuhannetta blogia jo juhlittu pari viikkoa sitten?”, kuulen hämmentyneen lukijan huudahtavan.

Aivan oikein, kyllä juhlittiin. Mutta asialle on selitys. Blogimäärä väheni syyssiivouksen johdosta: poistin listalta muutamia satoja blogeja, jotka olivat antaneet latausvirheitä viikkokausien ajan. Vähemmän turhaa kuormitusta tarkistusohjelmalle ja parempia selailufiiliksiä käyttäjille. Kaikki voittavat!

Yön uutistarjonnasta pisti silmään otsikko, jonka tuloa olinkin jo ounastellut: Sähköpostissa liikkeellä oleva huijausviesti yrittää saada Nordean päätepankin käyttäjiä ansaan. Maailmalla tällaiset viestit ovat jo arkipäivää, mutta kyseessä lienee ensimmäinen kerta kun Suomessa lähetetään huijausviestejä.

Tyypillinen huijausviesti näyttää hyvin autenttiselta ja sisältää jonkinlaisen uhkakuvan. Tässä esimerkki viestistä, jollaisia ropisee postilaatikkooni useita kertoja päivässä.

We recently have discovered that multiple computers have attempted to log into your Fox Communities Credit Union Bank Online Banking account, and multiple password failures were presented before the logons. We now require you to re-validate your account information to us. If this is not completed by October 14, 2005, we will be forced to suspend your account indefinitely, as it may have been used for fraudulent purposes. We thank you for your cooperation in this manner.

Sähköpostissa varoitetaan että viestin saajan tilille on murtauduttu, salasana täytyy vaihtaa tai henkilötiedot vaativat päivittämistä. Käyttäjä yritetään houkutella klikkaamaan sähköpostin mukana tullutta linkkiä, joka tuo näkyviin aidolta näyttävän sivuston. Tänne olisi sitten tarkoitus syöttää käyttäjätunnus ja salasana. Mutta sivu kuuluukin rikolliselle, joka poimii tunnukset talteen ja käyttää niitä hyväkseen, vaikkapa tyhjentämällä pahaa aavistamattoman käyttäjän tilin. Tätä kutsutaan phishing-hyökkäykseksi. Yleensä niitä lähetellään summamutikassa niin monelle vastaanottajalle kuin mahdollista. Minulla ei ole tilejä amerikkalaisissa pankeissa, mikä ei estä tällaisen mailitulvan jatkuvaa vyörymistä postilaatikkooni.

Suomessa verkkopankin tietojen kaappaus ei ole ihan yhtä helppoa, sillä päätepankit käyttävät kertakäyttöisiä salasanoja (jep, ne avainlukulistat jotka tuppaavat olemaan aina hukassa). Tunnuksien vääriin käsiin joutumisesta ei siis todennäköisesti aiheudu valtavia taloudellisia tappioita, mutta kuka tietää mihin tarkoituksiin jo niitä tavallisiakin tunnuksia vielä voi käyttää.

Tämä tarkoittaa, että suomalaistenkin sähköpostin käyttäjien tulee valpastua: Postilaatikkoon voi koska tahansa tupsahtaa aidolta näyttävä, suomenkielinen ja vakuuttava viesti, joka pyytää luovuttamaan salasanoja tai muuta luottamuksellista tietoa. Ole siis tarkkana, älä paljasta tuntemattomille tietojasi.

Phishing-hyökkäyksen torjuminen on helppoa - täytyy vain opetella ulkoa pari tärkeää sääntöä:

1. Pankit, luottokorttiyhtiöt tai vastaavat eivät koskaan pyydä verkkopankkitunnuksia tai muita luottamuksellisia tietoja sähköpostitse eivätkä lähetä kutsuja “uudelleentunnistautumaan”.
2. Kun olet siirtymässä pankkipalveluihin, älä siirry sinne klikkaamalla linkkiä. Kirjoita sen sijaan verkkopankin osoite selaimen osoitekenttään. Näin et joudu väärennettyjen linkkien uhriksi.

Näillä ohjeilla vältyt suurimmalta osalta huijausyrityksistä.

PS. Hesarilta vihjaisivat, että saattaisin olla kiinnostunut Tekkiblogista, nörttien leluja arvioivasta uutuudesta. Ja siinäpä olivatkin oikeassa. Lisätkääpä se nyt nopeasti Blogilistaan, että voin alkaa lueskelemaan tekkiasioita säännöllisesti! Ettei tarvitse itse lisätä :-)

Ehdin jo innostua, Oriveden opistossa oli nimittäin tiedossa Elämäni kuvat (27.-30.10. 2005). Valitettavasti nyt näyttää siltä, että osanottajat eivät ole vielä löytäneet talven lyhytkursseja. Taiteilija Antero Kahilan kurssille tarvittaisiin vielä muutamia osallistujia, jotta se toteutuisi.

Tarkoitus oli tehdä maalaten matkaa muistikuvien lähteille ja hakea uusia näkökulmia ja ymmärtämisen välineitä nykyhetkeen. Kahila on omissakin töissään käsitellyt oman ja yhteisen menneisyyden aineksia kuvataiteen keinoin.

Oriveden opisto on oikea kulttuurin ja taidekoulutuksen dynamo Pirkanmaalla. Talvisin opiskellaan pitemmillä kursseilla mm. kuva- ja sanataiteen tekoa. Orivedelle tullaan monenlaisista lähtökohdista, kuten Olavi Jaman toimittama kirja Tie taiteilijaksi osoittaa. Orivedeltä ovat oppia saaneet muun muassa Kimmo Schroderus, Miika Nyyssönen ja Marie Brask, jonka maalauksia Provencen laventelipelloista pääsin ihailemaan Purnussa toissakesänä. Maalaukset hohtavat ihmeellistä, läpikuultavaa Välimeren valoa.

Kesäkurssit ovat tiiviitä paketteja (lähinnä) harrastajille. Itse olen saanut nauttia Eija Keskisen öljymaalauskurssista 2004 (jatkokurssia odotellaan!) ja viime kesänä Tapani Baggen erinomaisesta dekkaripajasta. Kesäkursseja voi vilpittömästi suositella kaikille, joita kiinnostaa ilmaista itseään uusin välinein.

Toivon, että talven lyhytkurssit saavuttaisivat vähitellen samanlaisen suosion kuin kesäkurssit. Otsakkeen “Taidetta ja taitoja aikuisille” alla näyttää olevan lokakuun lopussa tarjolla ainakin kirjansidontakurssi, Oman tarinan paja, Nauti musiikista! ja espanjan intensiivikurssi Orivedellä. Myös Helsingissä on viikonloppuisin omaa ohjelmaa.

Jälleen uusia podcasteja Yleisradiolta. Erinomaista!

Voisiko joku suhteita omaava lukija nykäistä Radio Helsingin säätäjiä hihasta ja kertoa että kun puheohjelmat on kerran jo laitettu sivuille imuroitavaksi, niille voisi samantien tehdä XML-feedin niin että voin tilata ne iPodiini. Laitoin asiasta sähköpostiakin mutta vastaanottajalla taitaa olla postilaatikkonsa kanssa sama ongelma kuin minulla. Vai pitääkö tässä itse häkkeröidä itselleen Tukevasti ilmassa -feedi?

Tiedotusvälineissä todetaan jo päätettynä asiana, että tekijänoikeuslaki menee läpi keskiviikon äänestyksessä. Mutta ainakin pistimme lujasti vastaan.

Emme toki ole yksin näitä asioita pohtimassa. Myös maailmalla tapahtuu:

Amerikkalaiset kuluttajat ovat hermostuneet jatkuvasti lisääntyvään, vain Microsoft-ympäristössä toimivaan levyjen kopiosuojaukseen - tässä kyseessä siis paljon mainostettu toisen sukupolven kopiosuojaus. Jotkut artistit, esimerkiksi Dave Matthews Band, Foo Fighters ja Switchfoot, ovat kyllästyneitä valituksiin ja välittävät kuluttajille tietoa siitä miten kopiosuojaukset kierretään. Jopa itse levy-yhtiöt, esimerkiksi Sony BMG, levittävät tietoa kopiosuojauksien kiertämisestä joutuessaan arvostelun kohteeksi. Lähde: CNN:n uutinen tiistailta. (Jo kesäkuussahan Sony BMG ja EMI kertoivat että lähes kaikki uusi musiikki tullaan julkaisemaan kopiosuojatuilla levyillä. Lähde: The Register)

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Yllä aiemmin ollut teksti on sensuroitu koska en voi olla varma, että sen esilläpitäminen olisi laillista uuden tekijänoikeuslain myötä.

Sony BMG:n kopiosuojattujen levyjen ostajille suunnatussa FAQ:ssa kerrotaan, että iTunes- tai iPod-käyttäjät eivät voi kuunnella kopiosuojattuja levyjä. Ohjeen lopusssa tarjotaan kuitenkin mahdollisuus kopiosuojauksen kierto-ohjeiden tilaamiseen suoraan Sony BMG:ltä.

That said, while there is no direct support on the disc for iTunes or iPod, SONY BMG has worked out an indirect way for consumers to move content into these environments, despite the challenges noted above. If you’d like more information on how to move content to iTunes please CLICK HERE.

Tämäkään ei välttämättä toimi, kuten tunti sitten koemielessä lähetettyyn kysymykseen nopeasti tullut vastaus kertoi:

Hi Xxxx, thank you for contacting us. We appreciate your purchase of the Residents CD and apologize for any inconvenience.

Unfortunately, this CD does not allow for transfer to the iPod.

Please let us know if we can assist you further.

Samaan aikaan USA:lainen tekijänoikeusjärjestö RIAA lähettää kymmeniätuhansia kirjeitä, joissa todetaan vastaanottajan kopioineen musiikkia verkosta ja vaaditaan hyvityskorvauksia (toiminta, jonka uusi laki mahdollistaa nyt myös Suomessa). Vaihtoehtona uhataan kalliilla ja pitkillä oikeustoimilla. Uusimmat uutiset kertovat, että kirjeitä lähetetään myös henkilöille joilla ei ole mitään tekemistä piratismin kanssa, ehkäpä siinä toivossa että kalliilla oikeuskäsittelyllä, luottotietojen menetyksellä ja nimien julkistamisella uhkaamisella saadaan kiristettyä viattomat maksamaan. Lähteitä: Wiredin uutinen tiistailta ja The Registerin uutinen tiistailta.

Samaan aikaan levy-yhtiöt ovat hyökkäämässä Applen iTunes-verkkokauppaa vastaan liian alhaisten hintojen vuoksi. Heidän mielestään yhden dollarin hintaisista kappaleista edelleen levy-yhtiöille maksettava 70 sentin korvaus ei ole tarpeeksi, vaan Applen on nostettava iTunesissa myytävän hittimusiikin hintaa. John Dvorakin kolumni PC Magazinessa kertoo lisää.

Mutta liekö kaikella tällä suurtakaan merkitystä, sillä Tanja Karpela kertoo kotisivullaan:

Laittomasti tarjolla olevien aineistojen kopionnista yksityiseen käyttöön ei kuitenkaan rangaista. Jos aineistoa kopioi lähteestä, jonka tietää olevan laiton tai jonka laittomuudesta olisi pitänyt olla selvillä, laki mahdollistaa hyvitykseen tuomitsemisen. Myös laittomasti valmistettu teoksen kappale voidaan oikeudessa määrätä menetettäväksi.

Koska kyseessä on asianomistajarikos, on hyvin epätodennäköistä, että yksittäiselle kuluttajalle tulee mitään seuraamusta, jos aineisto todella pysyy yksityisessä käytössä.

Eikös tämä nyt ollutkaan se paha juttu jota lain piti estää?

Kun lakia toteutettaessa yhtenä suurena huolena tuntui olevan EU-säädöksien huolellinen noudattaminen, panee ihmettelemään miksi samaa tarmokkuutta ei noudateta esimerkiksi biopolttoaineiden osuuksien tai autoverotuksen kanssa.

Aina välillä blogeja surffatessa törmää blogilistaan liittyviin juttuihin, joita tulee kommentoitua samantien. Pari viime aikoina kirjoittamaani kommenttia ovat olleet sen verran FAQ-materiaalia, että ajattelin kopioida ne tänne suurempaa yleisöä varten. Blogilistalle tulee jatkuvasti uusia jäseniä, jotka eivät ehkä ole vielä kuulleet kaikesta listaan liittyvästä “perimätiedosta”.

Oikea paikka tälle tiedollehan on Blogilistan oma ohjeosasto, joka on siis työn alla. Se on taas edennyt piirun verran eteenpäin, joten nämä samat tekstit löytyvät myös sieltä, kunhan löydän taas hieman aikaa puuhastella saitin kanssa.

Jatkuu alasivulla »