Macin syntymäpäivä

Kaikkien tuntema Apple Macintosh täyttää tänään 25 vuotta.

Ensimmäinen kokemukseni Maceista ja ylipäätään hiirellä varustetuista tietokoneista oli myös vuoden 1984 tienoilta, jolloin alkuperäinen kottaraisenpönttö-Mac oli esillä Seinäjoen kirjaston lukusalissa.

Laite oli tietenkin hämmästyttävän hieno verrattuna senaikaiseen tietokoneeseeni, Commodore 64:aan. Koneella sai kokeilla hiirellä piirtämistä Macpaint-ohjelman avulla. Ensimmäinen kosketus hiireen oli yhtä kömpelö kuin varmasti jokaisella meistä, mutta pienen harjoittelun jälkeen se alkoi sujua.

Nyt neljännesvuosisataa myöhemmin meillä on kokonaista kuusi Macintoshia (neljä aktiivikäytössä) ja koko perheen tietojenkäsittely hoituukin nykyään pelkkien Apple-laitteiden voimin. Windows löytyy enää pöytäkoneessa ajettavasta Parallels-virtuaalikoneesta.

Laitteisto ja käyttöjärjestelmä on ehtinyt uudistua vuosien varrella lukuisia kertoja, mutta alkuperäisestä Macista muistuttavat edelleen monet pienet yksityiskohdat. Mac päästää käynnistyessään edelleen tutun fanfaarin, valikkopalkissa on omenan kuva ja hiiren nuoliosoitinkin näyttää edelleen samalta. Läppärien hiirissäkin on edelleen vain yksi nappi ja näppäimistössä hannunvaakuna-merkki ().

Pohjoismaissahan hannunvaakuna on tuttu liikennemerkeistä, joissa se tarkoittaa nähtävyyttä. Mutta tiesitkö, että ne toimivat myös lähteenä Applen näppäimistössä käytetylle merkille?

Tarina menee seuraavasti: alkuaikoina komentonapissa oli pelkästään omenan kuva. Steve Jobsin mielestä oli kuitenkin hölmön näköistä, että valikoissa näkyvät näppäinoikotiet olisivat täynnä omenoita – liika on aina liikaa.

Applen taitava graafikko Susan Kare saikin tehtäväksi suunnitella komentonapille uuden symbolin. Selaillessaan symbolikirjastoa hän bongasi hannunvaakunan, jonka selitettiin tarkoittavan pohjoismaisissa liikennemerkeissä “mielenkiintoista” kohdetta. Selitys kuulosti sopivalta (näppäinoikotietkin ovat mielenkiintoisia), symboli oli helppo muuttaa bittikartaksi ja muut Mac-tiimin jäsenet pitivät ikonista. Näin merkki löysi tiensä Applen näppäimistöön ja valikoihin.

(Lisää: CNN, Susan Karen haastattelu)

MacBook Air

Pinserin lelutestissä: MacBook Air 1,6 GHz 80G kovalevyllä

My new Air

Pitkän ja piinaavan odotuksen jälkeen kuljetusfirma toi eilen paketin jota olin odottanut kuin joulua: tilaamani MacBook Air saapui viimeinkin. Olin pohdiskellut uuden kannettavan ostamista jo pitkään sillä halusin pyhittää vanhentuvan duunikoneen puhtaasti työasioille. Tarvitsin kunnollisen vapaa-ajan surffailuläppärin.

Tähän tarkoitukseen Air sopiikin loistavasti. Kone painaa puolet siitä mitä perinteiset kannettavat tietokoneet ja on ohuudessaan oikein mukavasti sylissä tai sohvalla pidettävä. Toisin kuin monissa muissa ultrakevyissä kannettavissa, Airissa ei ole kuitenkaan tehty kompromisseja näytön tai näppäimistön suhteen: näytön koko ja resoluutio ovat vastaavat kuin missä tahansa muussa koneessa ja näppäimistö on täysikokoinen.

Air on tehty alumiinista, joten ohuudestaan huolimatta se on täysin jäykkä eikä natise tai anna myöten kovemmassakaan käsittelyssä. Koneen ulkopuoli on sileä eikä siellä ole kuin yksi pistoke virtajohdolle ja luukku jonka alta paljastuvat kuuloke-, USB- ja monitoripistokkeet. Kaikki muu on saanut jäädä. Mukana tullut muuntaja on likimain samanlainen kuin mikä tulee iPodin mukana ja johdon toinen pää kiinnittyy koneeseen magneettipistokkeen avulla (ideana on se, että pistoke lähtee helposti irti jos joku on kompastumassa johtoon).

Applen tapa rakentaa tietokoneensa on aina vedonnut minuun. Koneet ovat täynnä miellyttäviä yksityiskohtia ja kaikki asiat on viimeistelty huolella. Luukut aukenevat täsmällisesti, merkkivalot sulautuvat ympäristöönsä ja ruudun kirkkaus ja valaistu näppäimistö mukailee ympäristön valaistusta. Uutuutena muihin MacBookeihin verrattuna Airissa ovat funktionäppäimet joihin on merkitty toimintojen kuvat. Hyödyllistä tällaiselle MacBook-noviisille.

On koneesta löytynyt jo pari huonoakin puolta: se kuumenee herkästi jos koneella ajaa vähänkin raskaampia ohjelmia. Esimerkiksi Scrabulousin pelaaminen Firefoxilla saa tuulettimen käynnistymään jo minuutin kuluttua. Kun koneen alapintakin on alumiinia, se myös johtaa lämpöä tehokkaasti eli sylissä konetta pitävä saattaa kohdata ikävän yllätyksen. Kone tosin myös jäähtyy nopeasti. Tuuletinaukkojen sijainti takana pohjassa on huono juttu jos konetta haluaa pitää pehmeällä alustalla. Silloin aukot tukkeutuvat ja kone alkaa pian taas kuumenemaan.

Muuten niin erinomaisesta näppäimistöstä on päässyt unohtumaan PgUp- ja PgDn-näppäimet. Niiden korvikkeena on tosin näppärä kahdella sormella tapahtuva ohjainlevyskrollaus ja siihen totuttuaan skrollaus sujuu ohjainlevylläkin näppärästi. Airin ohjainlevy osaa myös iPhonesta tuttuja nipistyksiä ja pyörityksiä, mutta ainakin itselläni ne ovat jääneet melko vähälle käytölle. Kolmen sormen sivunvaihtokaan ei toimi Firefoxissa joten sitä ei tule käytettyä.

Airia ei ole suunniteltu ainoaksi tietokoneeksi. Sen kovalevy on pienikokoinen ja hidas, eikä siinä ole yhtä USB-pistoketta lukuunottamatta liittimiä lisälaitteille. Muistia on kaksi gigatavua ja sillä hyvä – konetta ei nimittäin voi avata eikä akkua, muistia tai kovalevyä voi siten vaihtaa parempiin. Prosessoritehokin on Applen mittakaavassa vaatimaton (vaikka onkin nopea). Ideana on nimenomaan tarjota käyttökelpoinen kone sohvasurffailuun tai matkalle mukaan otettavaksi. Paketissa on vain se mitä tarvitaan eikä mitään ylimääräistä. Ja tämähän sopii minulle erinomaisesti.

Ei pidä käsittää kuitenkaan väärin: Airin ominaisuudet ovat enemmän kuin riittäviä. Kaksi gigatavua muistia riittää tällä hetkellä Macissa normaalikäyttöön oikein mainiosti. Akku kestää tavallista käyttöä viitisen tuntia (kolme tuntia jos katselee paljon Youtubea tai pitää näytön kirkkautta maksimissa). Kovalevyäkin on 80 gigatavua, joka riittää jos pitää musiikit, videot ja valokuvat serverillä ja käyttää niitä verkon yli.

Seuraavaksi vuorossa onkin ohjelmien etsiminen ja asentelu. Vihjeitä oleellisista Mac-ohjelmista otetaan vastaan! Kirjoita omat suosituksesi kommentteihin. Tämän postauksen kirjoittamisessa kokeilin MarsEdit-nimistä ohjelmaa (enpä kirjoittanutkaan, sillä Pinseri ei näemmä toimi nykyisin yhdenkään iso-8859-1:ää käyttäväksi konfiguroidun blogikirjoitusohjelman kanssa – jossain on jotain rikki).

Pinserin lelutestit on uusi sarja, jossa raportoidaan mielenkiintoisista teknisistä vimpaimista. Lähiaikoina testissä mm. Nokia N810, mokkula ja Axbo-herätyskello. Muista käydä vierailulla säännöllisesti tai tilaa lukuohjelmaasi Pinserin RSS-syöte.