Nuoruudessani (siis siinä vaiheessa, joka edelsi tätä postmodernia jälkinuoruutta) jokaisen kapakan ovella seisoi vakavan näköinen Kerberos, jonka ohi päästääkseen oli pidettävä naama peruslukemilla. Erityisen tärkeää oli nöyrä jonottaminen, oli kabaree sitten täynnä tai tyhjä. Tällä tavalla ravintola korosti omaa suosiotaan ja arvoaan. Kerran Oulun Rattoriklubin ovella sain tuta varsinaista mielivaltaa, kun ovea vahtiva näppynaama ilman sen kummempia perusteluita totesi ykskantaan: “Ei me haluta tuollaisia asiakkaita tänne.” Tähän päivään mennessä ei ole selvinnyt, mikä asiakkaassa oli vikana. Epäilen vahvasti edelleen, että vika oli ovivahdin päässä.
Continue reading →

Heinäkuun neljäs, USA:n itsenäisyyspäivä. Päivän ohjelma: Grilli kuumaksi takapihalla, pari muhkeaa pihviä paistumaan ja päälle paljon BBQ-kastiketta. Palanpainikkeeksi coleslaw’ta ja ruokajuomaksi root beeriä (Tampereella vaikkapa Siperian Dineristä). Leffavalintana ircin yksimielisen suosituksen mukaisesti Air Force One ja Independence Day. Jälkiruuaksi omenapiirakkaa. Ja tänä vuonna kaikkien tulee olla varuillaan.

Uudenlaista elämysmatkailua niille, jotka ovat käyneet jo kaikkialla tarjoaa Invisible Hand Tours.

Vuorikiipeilijä jää loukkuun lumimyrskyn keskelle Andeilla. Eipä hätää, kännykkä on mukana, soitetaan apua. Mutta voih! Puheaika on lopussa! Kännykkä on mykkänä. Jäätymiskuolema uhkaa vuorikiipeilijää. Mutta sitten…
Continue reading →

Televisiossa on (uusien kanavien myötä?) alettu kiitettävästi kuunnella katsojien toivomuksia. Kesäksi ruutuun ovat palanneet monet vanhat suosikkisarjat, kuten Silkkiä ja luoteja, Juuret, Perhe on pahin, Merilinja ja Kutsukaa McCall. Myös Vanhaa kettua ja nyttemmin Kettua on alettu näyttää uusintoina.

Mutta voi! Innostus kääntyy pian hämillisyyden sekaiseksi ihmetykseksi, kun muistojen kultaamat vanhat suosikit näkee vuosien (vuosikymmenten) jälkeen uusintakierroksella. Mikä on tämä turhantärkeä pönöttäjä, joka niska kenossa käppäilee Loden-takin kaulukset pystyssä kuin viinan kanssa tissuttava Veijo-setäni?
Continue reading →

Oletko vielä törmännyt villiin kirjaan? Villiintyneen kirjan voi löytää vaikkapa puiston penkiltä tai kahvilan pöydältä. Löytäjä saa ottaa kirjan mukaansa ja lukea sen läpi. Kun kirjan on lukenut, se tulee jättää takaisin luontoon seuraavan ohikulkijan otettavaksi. Idea on saanut alkunsa Kansas Citystä ja on nykyään suosittua huvia valtameren toisella puolella. Hauskaksi villikirjat tekee niiden interaktiivisuus:
Continue reading →

John Cage sävelsi 1952 kappaleen nimeltään 4’33”. Musiikkiesitys koostui neljän ja puolen minuutin mittaisesta hiljaisuudesta. Monien arvostelijoiden mielestä sävellys oli Cagen paras.

Tänä vuonna Mike Batt julkisti albumillaan “The Planets” 60 sekunnin mittaisen kappaleen, joka koostui niin ikään hiljaisuudesta. Vuonna 1992 kuolleen Cagen musiikin tekijänoikeuksien omistajat eivät olleet asiasta ilahtuneita, vaan esittivät Battille haasteen tekijänoikeusrikkomuksesta. Batt väittää kuitenkin että kyseessä ei ole sama kappale, vaan uusi alkuperäisesitys.

Kaupassa käydessä vastaan tuli hauska yllätys: Kevyt-Pommacia saa taas! Iloisia uutisia meille, jotka olemme riippuvaisia päivän aspartaamiannoksestamme ;-)

Miihkalilta tuli MMS-viesti bileistä. Juuri sellainen, josta meidän kuluttajina tulee lähivuosien aikana innostua niin paljon että vaihdamme puhelimemme kamerakännykkään ja alamme lähetellä fiiliskuvia seikkailuistamme.

Kuva lähetettiin Nokian juuri kauppoihin tulleesta 7650-puhelimesta Ericsson T68i:hini, joten tekniikkakin tuntuu pelaavan erimerkkisten laitteiden välillä. Mutta kuten aina alussa, pientä säätöä vielä tarvitaan… klikkaa kuvaa isommaksi, niin ehkä huomaat mitä tarkoitan.
Continue reading →

Todellisen elämän Hudsucker Proxy, Arthur Melin kuoli 77-vuotiaana. Hän perusti yhdessä Richard Kerrin kanssa lelutehtaan nimeltään Wham-O, josta ovat peräisin mm. Hula-rengas ja Frisbee. Huduscker Proxyn päähenkilöhän keksi elokuvassa samat lelut, mutta tiettävästi sen elokuvan tarina ei pohjaudu tositapahtumiin.