Nettisähköpostien toinen sukupolvi

Tommipommi kirjoitti ajankohtaisesta aiheesta: nettisähköpostit käyvät kovaa kisailua asiakkaista lisäämällä postilaatikkojensa kokoa. Yahoo tarjoaa sähköposteille tilaa sata megatavua ja Hotmail aikoo nokittaa 250 megatavulla. Minä siirsin postini parisen viikkoa sitten tilantarjoajien kuninkaaseen, Googlen Gmailiin, jossa postilaatikkoon mahtuu gigatavun verran postia.

Ainakin tähän mennessä Gmail on ollut oikein mukava tuttavuus. Käyttöliittymä on simppelin toimiva ja mikä tärkeintä, haku vanhoista posteista toimii erinomaisesti. Nykyään kovin tärkeä spammisuodatinkin on Googlessa kohtuullisen hyvä – minulle päivässä tulevasta sadasta roskapostista pääsee postilaatikkoon asti läpi yleensä pari-kolme.

Lähetin aiemmin Pine-ohjelmassa majailleet parin vuoden postiarkistonikin Googlen huomaan ohjelman bounce-toiminnolla. Nyt kun postilaatikossani on n. 3000 mailia, kapasiteetista on käytössä edelleenkin vaivaiset 3%. Tilan voisi ajatella riittävän siis likimain ikuisesti, ellei sitten vallan innostu liitteiden kanssa touhuamaan. Toisaalta iso kapasiteetti muuttaa myös sähköpostin käyttötapoja. Postilaatikkohan voi toimia nyt myös helppona tiedostovarastona – sen kun vain lähettää tiedostot itselleen liitteenä ja ne ovat postilaatikossa varmassa tallessa.

Kun mitään postia tai liitteitä ei tarvitse heittää pois, postilaatikosta tulee erinomainen elämän lokikirja (Nokian termein Lifeblog) jossa niin sähköpostikeskustelut kuin vaikkapa valokuvatkin pysyvät hyvässä tallessa. Tehokkaan haun ansiosta vanhoihinkin posteihin on helppo palata takaisin. Google luottaa hakuunsa niin paljon, että heidän postiohjelmassaan posteille ei ole edes kansioita – posteihin vain lyödään leimoja niiden sisällön mukaan ja kaikki postit pidetään yhdessä postilaatikossa. Kansioiden toimintaa voi toki jäljitellä merkintöjen ja kätkemistoimintojen avulla, jos niin haluaa. Googlen suosittelema tapa ajatella onkin “vaikka olisikin usealla postituslistalla, kaikki viestit voi tunkea surutta samaan kansioon – kyllä ne tärkeät asiat sieltä sitten löytyvät sanahaulla”.

Mutta tällaisesta palvelusta ei sitten niin vain enää muutetakaan pois. Siinä missä Pinellä pystyin lähettämään tuhansia maileja uuteen osoitteeseen vain parin näppäimen painalluksella, nettipostit eivät tällaista toimintoa sisällä. Eikä kukaan ala lähettämään postejaan toiseen palveluun hankalasti yksi kerrallaan. Postit ovat siis Googlessa jäädäkseen, ja jos joskus haluan lopettaa Googlemailin käytön, voin heittää vanhoille posteille hyvästit. Mitä enemmän tallennat elämääsi yhteen sähköpostiohjelmaan, sitä tiukemmin olet naimisissa sen kanssa. Isot postilaatikot ovatkin siis mitä parhain käyttäjien sitoutustapa – kukapa olisi lojaalimpi käyttäjä kuin se, jolla on tallennettuna lähes koko elämänsä parin vuoden ajalta yhteen postilaatikkoon.

Tämähän ei ole uutta: tähän astikin useimmilla käyttäjillä suuret sähköpostiarkistot ovat olleet niin ikään lukittuna yhteen paikkaan – monilla tämä paikka on ollut Outlookin tai muun Windows-pohjaisen sähköpostiohjelman tiedosto. Näiden postien ongelmana on ollut se, että sen lisäksi että käyttäjä on ollut lukkiutunut johonkin yhteen tiettyyn ohjelmaan, postit ovat olleet myös tietokonekohtaisia. Nettipohjaista sähköpostia voi sentään käyttää millä tahansa koneella jossa on selain.

Kaikki eivät pidä Googlen mailista. Esimerkiksi “Gmail is too creepy” -sivusto haluaa muistuttaa että kun Googlea käyttää sekä hakukoneena että sähköpostivarastona, yhdellä firmalla on suorastaan ainutlaatuinen pääsy käyttäjiensä yksityisiin tietoihin. Google voi evästeiden avulla koota tietokannan siitä, mitä olet etsinyt verkosta ja kun siihen yhdistetään vielä postilaatikoidesi sisältö, käyttäjästä voidaan kaivella esiin todella yksityiskohtaisia tietoja. Kun Creepy-artikkelin kirjoittajalla on vielä “varmaa tietoa” siitä, että Google tekee yhteistyötä USA:n hallituksen kanssa eikä koskaan heitä mitään tietoa pois (esim. roskakoriin laitettuja viestejä tai kuukausia vanhoja hakutermejä), saadaan siitä aikaiseksi monenlaisia inhottavia kauhuskenarioita.

Siinä missä kuka tahansa halukas voi avata tällä hetkellä itselleen Yahoon tai Hotmailin postilaatikon, Googlen Gmailiin ei niin vain mennäkään. Etusivulla on paikka, jossa kysytään tunnusta ja salasanaa, mutta mistään ei löydy linkkiä rekisteröitymiseen. Usein kysyttyjä kysymyksiä selaillessa käy ilmi, että Gmailin voi avata vain jos saa kutsun joltain jo sisään päässeeltä tuttavalta. Tämä on toinen nerokas markkinointitemppu. Jos kuka tahansa voisi avata itselleen uuden postiosoitteen, kyseessä olisi vain yksi nettisähköposti muiden joukossa. Mutta koska kyseessä on rajoitettu palvelu, se muuttuu heti paljon mielenkiintoisemmaksi.

Mutta tätä markkinointitapaa tehtiin vielä astetta nerokkaammaksi tuomalla mukaan toinen lisärajoitus. Ei riitä, että löydät jostain tuttavan jolla on jo Gmail-tunnus ja pyydät häntä lähettämään sinulle kutsun. Gmailia käyttävät voivat nimittäin lähettää kutsuja vain rajoitetusti. Kukin Gmailin käyttäjä saa jaettavaksi muutaman kutsun yleensä kerran-pari viikossa. He eivät siis kutsu mukaan ketä tahansa joka tajuaa kutsua pyytää, vaan pääsylippuja lähetetään vain niille jotka ovat sen ansainneet. Nythän se kiinnostus vasta herääkin! Mikä on tämä ihmeellinen sähköpostiohjelma jota voivat käyttää vain ne harvat ja valitut jotka ovat kyseisen tunnuksen onnistuneet saamaan ja näiden parhaat kaverit?

Google aloitti tunnuksien jakamisen ryhmästä, josta he tiesivät saavansa maksimaalisen julkisuuden. Arvaattekin varmaan: tietysti bloggaajista. Ensimmäiset Gmail-tunnukset jaettiin satunnaiselle joukolle (Googlen omistaman) Blogspotin käyttäjien joukosta. Näppäränä lisäominaisuutena tällaisessa tunnuksien jakamisessa oli myös se, että muita nettisähköposteja riivaava tunnuksien joukkoluominen on saatu aisoihin. Siinä missä Yahoossa tai Hotmailissa voi luoda surutta kertakäyttöisiä tunnuksia ties mihin tarkoituksiin, kertakäyttöisen tunnuksen luominen Gmailiin vaatii paljon enemmän vaivaa.

Jotkut Gmailin tunnuksen saaneet hoksasivat alkaa myydä kutsuja. Kutsut Googlen sähköpostin käyttäjiksi olivat nettihuutokaupassa jopa sadan dollarin arvoisia kaupan käydessä kuumimmillaan noin kuukausi sitten. Sittemmin hinnat ovat tippuneet radikaalisti kun Gmailin käyttäjämäärät ovat lisääntyneet ja kutsujakin liikkuu markkinoilla enemmän. Kutsuista tuskin voi enää saada rahaa. Niillä käydään kuitenkin edelleen kauppaa – esimerkiksi Gmailswapissa kutsuja voi vaihtaa pieniin hassuihin vastalahjoihin. Google on kuitenkin jo saavuttanut tavoitteensa: he ovat saaneet mainetta palvelulleen ja sen ympärille on onnistuttu luomaan hienoisen mystinen leima.

Minullakin sattuu olemaan tällä hetkellä käytettävissä viisi kutsua Gmailiin. Vieläköhän niistä mahtaisi saada hupsuja vastapalveluksia, hmm? :-)

Juhannus, iik

Niin pitkälle kuin silmä siintää, pystyn aistimaan tietynlaisen juhannusangstin. Kaikki ovat menossa jonnekin, mutta minne pitäisi? Juhannuksen menoliikenne alkanee pikapuoliin, mutta entäs jos olet jo siellä, vehreällä maaseudulla? Pitäisikö ajaa mökille, jotta olo olisi varmasti tarpeeksi primitiivinen ja “juhannusmainen”. (Viime kesäinen kokemus antaa viitteitä, että ainakin minun kannattaa sitä välttää.) Festareille eivät kaikki taatusti halua, ja urbaani juhannus on tullut koettua moneen otteeseen. Samoin juhannus ulkomailla. Molemmat varsin erinomaisia juttuja, joskin jokin monoliittisen kulttuuriperimän agraarimuistissa tahtoo välillä tökkiä sanoen: “Kun Suomessa luonnossa kerrankin on valoisaa yötä myöten, siitä pitäisi jotenkin onnistua ottamaan kaikki ilo irti.” No niin varmaan, mutta miten? Kerropa juhannusvinkkisi.

Stubbia ja linkkejä

Tämä on jo vähän vanha juttu, mutta merkitään kuitenkin muistiin jälkipolvia varten: Stubb gallery (siististi kuvagalleriaksi koottuna). Ja jos Photoshop-kikkailu huvittaa, vastaavaa tavaraa löytää myös Worth 1000:sta.

Jotta tästä jutusta ei tulisi ihan totaalisen WANHA, laitetaan perään vielä pari muuta viime aikoina vastaantullutta linkkiä:

Answers to technical interview questions – aivopähkinöitä ja vastauksia niihin. Hyviä tärppejä työhaastatteluihin joissa tällaisia suositaan.

Filosofisia elokuvia – lista filosofian teemoista ja leffoista joita katsomalla voi kivutta perehdyttää itsensä kyseiseen teemaan.

Avaruusmatkailua

Taas tehdään historiaa: tänään laukaistaan matkaan ensimmäinen yksityishenkilön avaruusalus. 62-vuotiaan Mike Melvillin ohjastama SpaceShipOne lähtee suunnitelmien mukaan matkaan Mojaven autiomaasta Kaliforniasta kello 6:30 paikallista aikaa (16:30 Suomen aikaa). Pieni avaruusalus kuljetetaan n. 15 kilometrin korkeuteen tarkoitusta varten tehdyn lentokoneen kyydissä josta se jatkaa matkaa omilla moottoreillaan noin 17:30 Suomen aikaa lentäen 100 kilometrin korkeuteen avaruuteen muutamaksi minuutiksi. Onnea matkaan!

Lähtöä voi (yrittää) seurata MSNBC:n kuorman alla natisevilta sivuilta. Lisää linkkejä kommenteissa.

Linkkivinkki linkeistä

Sarjassa “korvaamattomia työkaluja” vuorossa del.icio.us, kollektiivinen linkkivarasto. Jos surffailet usealla koneella ja selaimella, kuten minä, selaimen kirjanmerkkitoiminnallisuus ei oikein riitä. Tämän saitin avulla voit helposti tallentaa mielenkiintoiset nettiosoitteet myöhempää käyttöä varten.

Hauskaksi palvelun tekee kuitenkin sen yhteisöllisyys: voit tutkiskella muiden käyttäjien kirjanmerkkejä, katsoa mitä muita linkkejä käyttämistäsi kategorioista löytyy ja seurata suosituimpia linkkejä.

Minuun vetoaa myös del.icio.usin tyylikkään pelkistetty käyttöliittymä. Sen ja Craigslistin tapaiset simppelit mutta toimivat saitit ovat aina olleet suosikkejani.

Conan rakastaa Suomea!

Vähän toista viikkoa sitten kirjoitin siitä, miten Conan O’Brien naureskeli showssaan Suomesta lähetetylle postikortille ja haastoi lähettämään lisää. Noh, sitä saa mitä tilaa! Täkäläiset fanit lähettivät satoja postikortteja täynnä mitä erilaisimpia terveisiä tuolle suositulle talkshow-juontajalle. Conan oli ällikällä lyöty ja tarjosi suomalaisille faneilleen erinomaisen vastalahjan (enpä paljasta vielä mikä se oli).

Kyseinen jakso näytettiin USA:ssa viime tiistaina ja se tulee SubTV:ltä tänään perjantai-illalla kello 0:05 (siis viisi minuuttia lauantain puolella) ja uusintana maanantaina alkuillasta. Jos et malta odottaa, netissä on toki jo videoleikkeitä ohjelmasta: eka paikka ja toka paikka. Molemmat videot ovat 31-megaisia MPEG-tiedostoja ja saattavat kadota näkyvistä milloin tahansa. Imuroi siis itselle. Lisäinfoa ja linkkejä ilmestyy ennenpitkää varmaankin myös kokoelmasivulle.

Sininen laulu

Kasassa on meneillään mielenkiintoinen keskustelu Peter von Baghin Sinisen laulun ensimmäisestä osasta. Von Baghin hengästyneen innostunut tapa esittää asiat elämää suurempina on tietysti tuttu jo monesta yhteydestä. Sinistä laulua on kuitenkin jo valmiiksi puffattu suurteoksena, joka kokoaa kulttuurin langat kattavaksi kokonaisesitykseksi Suomen koko taiteen historiasta. Huvittuneen ällistyksen vallassa katselinkin tämän alustuksen jälkeen sarjan ensimmäistä jaksoa, jossa ruutuun marssitettiin varttunut mieshenkilö toisensa jälkeen toistamaan käsityksiään edeltäjistään kulttuurin saralla.
Continue reading

Rakastaa, ei rakasta…

Kiasmassa on esillä katsojien suosikkeja ja inhokkeja. Ilahduin löytäessäni sieltä jälleen Christian Skeelin ja ja Morten Skriverin tuoksuinstallaation Babylon. Tuoksumuisti on vahva, mutta sen oikeellisuutta on vaikea tarkistaa. Mielestäni installaatio tuoksui tällä kertaa hieman erilaiselta kuin viimeksi, vahvemmin patsulilta ja laventelilta, heikommin ambralta ja tammisammalelta. Jos vanhoja kirjoja lukiessaan on miettinyt, miltä pyörtymisen hoitoon käytetyt kamferitipat oikein tuoksuivat, tämä on mainio paikka tarkistaa asia. Tunnistatko olibaanin ja setrin?

Rakastaa, ei rakasta –näyttelyyn liittyy Valitsin. Katsojia kutsutaan osallistumaan valintaprosessiin: “Minkä teoksen haluaisit nähdä Kiasmassa? Entä mikä herättää sinussa kylmiä väristyksiä? Tule ja osallistu Rakastaa, ei rakasta… -näyttelyn teosten valintaan etsimällä Valitsimen kuvavalikoimasta sinuun vaikutuksen tehneitä teoksia. Yleisön valinta -näyttelyosuus avautuu 16.11.2004.”

Näyttelyn lähtökohtana ovat nykytaiteen herättämät voimakkaat tunteet. “Teoksen rakastaminen tai sen vihaaminen perustuu teoksen maailman ja oman maailmamme kohtaamiseen. Mikäli törmäys paljastaa liian vaikeita asioita tai teos ei syystä tai toisesta kiinnosta, se on helppo torjua”, näyttelyn järjestäjät tulkisevat taiteen olemusta. Kävijöiden viestejä pursuavalle magneettitaululle oli joku jättänyt ytimekkään lapun, jossa luki vain PALSA!