Klassisen(kin) ystäville päivän löytö: taidokkaasti valittua klassista via Eufemia. Ai, te kaikki muut jo tiesitte tästä?

Meemintait ja muut hassutukset ovat jääneet viime aikoina väliin, mutta kävisikö tilastokatsaus semmoisesta? Ne ovat näin kuun vaihtuessa taas muotia.

Marraskuussa Pinseristä (mukaanlukien blogilista) haettiin ilmeisten hakutermien lisäksi mm. suomen tyhmintä kaupunkia, akuankkaa, seppo vesteristä, tulliklubia, pahkasikaa, rakkausmittaria ja fircin latausohjeita. Vierailuja oli keskimäärin 5500 päivässä ja sivulatauksiakin ehti kertyä n. 700000. Bittejä siirtyi kaikkiaan 27 miljardin tavun edestä.

Haakanan Kari ihmetteli sanoma.fi-domainista ahkerasti visiteeraavia, minä taas ihmettelen että miksi Yleisradio keikkuu latausmäärätilaston kärjessä kolminkertaisella määrällä seuraavaan verrattuna… Ja näyttääpä siellä tilastojen kärjessä keikkuvan joukko lehtitalojakin. Tai no, en ihmettele.

(Ja piti siis mainitsemani että titteli oli pöllitty skrubulta :-)

Roskapostivuoria katsellessa kaipaa joskus mahdollisuutta tarttua spammeria kraivelista kiinni, viedä nurkan taakse ja antaa jatsarista nivusiin. Ovat vain mokomat niin niljakkaita etteivät tarjoa mahdollisuutta moiseen. Hakukoneestaan tunnettu Lycos on nyt laittanut tarjolle ohjelman, jolla voi edes pikkuisen kostaa sähköpostia pilaaville mainostajille.
Continue reading →

Meillä harrastetaan mielellään uusimpia ihmevempeleitä, varsinkin silloin kun budjetti sattuu sallimaan. Se ei suinkaan tarkoita, että vanha tekniikka poistuisi samaa tahtia talosta. Autotallissa asuu jo joukko levysoittimia, joissa ei ole mitään erityistä vikaa – niitä vain ei tarvita missään. Kasettidekkiä sen sijaan huomaan käyttäväni aina silloin tällöin, esimerkiksi nauhoitettujen radio-ohjelmien kuunteluun. Meillä on myös jonkin verran musiikkikasetteja, joista en malta luopua.

Dekit ovat kuitenkin juuri ne vempeleet, jotka yleensä helpoimmin hajoavat. Nyt tarvitsen kaksipesäiselle JVC:lle korjaajaa, mutta en edes tiedä, mistä alkaisin etsiä sopivaa dekkitohtoria. En halua törmätä turjakkeeseen, joka nauraa jo heti ovella kysymykselleni ja valistaa alentuvasti, ettei kukaan enää kasetteja kuuntele. Pikkurouva on hyvä ja hankkii uudempaa tekniikkaa, esimerkiksi tällaisen sievän metallinvärisen juttuhomman.

Sanakirjafirma Merriam-Websterin vuoden 2004 sana on Blog. Asiasta raportoi mm. CNN (ja pian monet muutkin).

Blog noun [short for Weblog] (1999) : a Web site that contains an online personal journal with reflections, comments, and often hyperlinks provided by the writer [Merriam-Webster]

Seitsemäntenä sanana top-10-listalla oli muuten peloton. Kuka arvaa mitä muuta se on kuin ankkalinnalaisen keksijän sukunimi?

Yhden kakkupalan mies inhoaa sitä ääntä, joka syntyy kun omenaa haukataan. Mikä toi mieleeni kerrassaan erinomaisen inhoihin ääniin liittyvän käytännön pilan jolla voi hauskuttaa ihmisiä vaikkapa pikkujouluissa.

Mutta ensin varoitus! Tämä on erittäin tehokas jekku eikä sitä pidä suorittaa sydänvioista kärsivien tai raskaana olevien lähellä. Olen nähnyt aikuisen miehen joutuvan hysterian valtaan useaksi minuutiksi tämän tempun johdosta.
Continue reading →

On taas marraskuun 30. päivä. Olen toisinaan miettinyt, miten äkkiä talvisodan keskelle joutuneet lapset kokivat tapahtuman. Tällä kertaa minulla sattui olemaan kesken valokuvaaja Caj Bremerin kirja Mämmikoiran muistelmat, joka alkaa kuvauksella ensimmäisestä ilmahyökkäyksestä Helsinkiin. Noin kymmenvuotias Bremer makaa sammalikossa peläten henkensä edestä. Opettaja on komentanut lapset maastoon kesken oppitunnin, kun kumeat jyrähdykset ovat saaneet luokan ikkunat helisemään.

Bremer kirjoittaa: “Kaikki pelkäsivät varmasti yhtä paljon siellä metsässä, mutta minut valtasi täydellinen pakokauhu. Minä en kyllä jäisi makaamaan sinne sammalikkoon, ei, minä pomppasin pystyyn ja lähdin täyttä vauhtia kohti kotia. Niiskuttaen ja nenä valuen, peläten koko ajan, että tulisi uusia koneita ja pommeja. Se oli samanlaista kuin painajaisunessa, jonka usein näin. Minä yritän paeta jotain kamalaa, yleensä karhuja, mutta liikutan vain jalkojani paikallani pääsemättä mihinkään. Nyt painajaisesta oli tullut totta.”

Hieman myöhemmin Bremer toteaa sodan syttymisen olleen niin rankka kokemus, että se pyyhkäisi pois lähes kaikki varhaisemmat lapsuudenmuistot. Koulu suljettiin ja Caj sisarineen evakuoitiin maaseudulle Sipoon saaristoon: “Olimme siellä kolme hirveän kylmää talvikuukautta, elohopea saattoi painua jopa neljäänkymmeneen miinusasteeseen, ja silloin pakkanen totisesti paukkui nurkissa. Rauha solmittiin maaliskuun 13. päivänä 1940–“

Vihattu ja rakastettu blogien top-lista on ollut olemassa hieman yli kaksi vuotta ja on sinä aikana ehtinyt synnyttää melkoisen joukon mielipiteitä, suurta draamaa ja ehkä joskus ohjannut jokusen lukijankin uusien mielenkiintoisten blogien pariin.

Parin viikon sisällä – sikäli kuin päivissä tunteja riittää – blogilista tulee kokemaan mullistuksen. Pitkään valmisteilla ollut blogilista.fi korvaa blogilistan, Päivän pamauksen ja top-listan. Vanhojen tuttujen toiminnallisuuksien lisäksi uudet sisuskalut mahdollistavat joukon monipuolisempia toimintoja, kuten kunnollisen hakemiston, sanahaun ja luokittelut. Ja tapoja listata blogeja mitä moninaisimpiin järjestyksiin.

Mutta mitä nämä järjestykset ovat? Tilatuimpien blogien lista (ja mahdollisuus jättäytyä siitä pois) tulee säilymään, mutta sen ei tarvitse olla ainoa totuus siitä mitä blogistanissa tapahtuu. Nyt on oikea aika kertoa mielipiteitä, miten haluaisit nähdä tuhansien blogien yhteisöä järjestettävän. Kaikkia ideoita en lupaa toteuttaa ainakaan heti, mutta jokainen ajatus maustaa päässäni pyörivää koodikeittoa.

Niiltä, jotka odottavat listalle pääsyä tai vastauksia palautteisiin, toivon vielä lisää kärsivällisyyttä. Työkiireet ovat saaneet päivät kulumaan ohi ennenkuin olen ehtinyt edes ajatella blogeihin liittyviä asioita, saatika sitten lukea, kirjoittaa tai käsitellä postia.

Kissa on nostettu pöydälle Koirapuistossa: mitä tehdä webkiusaamiselle. Näyttää siltä, että on tullut aika laatia joukko pelisääntöjä. Mitä voi tehdä, kun alkaa tuntua, että oman ilmaisun vapaus on vaarassa – esimerkiksi kun pelkää joutuvansa henkilökohtaisten hyökkäysten kohteeksi blogissa ilmaisemiensa mielipiteiden takia? Olisiko parasta vain purra hammasta ja jättää omaan arvoonsa loanheitto? Vai valita taistelu?

Vaikeita kysymyksiä. Olen kuitenkin luottavainen, että tähän asiaan saadaan kyllä selvyyttä, kun tarpeeksi moni ihminen sitä yhdessä pohtii. Mitä sinä tekisit?