Harry Potter tulee

Päivä on lyöty lukkoon: uusi Harry Potter -kirja, Harry Potter and the Order of the Phoenix, ilmestyy kauppojen hyllyille lauantaina 21.6.2003. Pituudeltaan kirja tulee olemaan taas aikamoinen järkäle – kustantaja arvioi englanninkielisen kirjan pituudeksi 768 sivua – pienellä fontilla. Eli kolmanneksen pidempi kuin neljäs kirja.

Potter-faneja kutkuttanee teaseri, joka kiertää saitteja: ote uudesta kirjasta.

Dumbledore lowered his hands and surveyed Harry through his half-moon glasses.

“It is time,” he said, “for me to tell you what I should have told you five years ago, Harry. Please sit down. I am going to tell you everything.”

Suomennetun version tulosta ei arvatenkaan ole vielä tietoa, mutta luulenpa että ensi joulumarkkinoille se on tulossa.

Lumimyrsky

lumimyrsky.gif Sanotaan, että Suomessa on vuodessa vain pari päivää jolloin auton sumuvaloja tarvitsee (ja saa) käyttää. Tänään oli toinen niistä päivistä. Moottoritiellä rekan perässä ajaessa termi “white-out” tuli oikein tutuksi – näkökentässä pelkkää valkoista ja takaraivossa toive siitä että vastaan ei tule mitään isoa.

Perille päästessä tilanne muodostui entistä hankalammaksi: taivaalta satavat märät tiskirätit alkoivat jäätyä tuulilasiin kiinni. Eikä liukkaus ainakaan helpottanut tilannetta. Eli täysiverinen lumimyrsky on tässä menossa.

Aikoinaan rakastin ehdoitta kaikenlaista extreme-säätä: mitä paskempi keli, sitä hauskempaa. Nyttemmin kaikenlaisesta kummallisesta kelistä tuntuu aiheutuvan vain erilaisia hankaluuksia. Jäätyneen lumen kolaamista, isoja sähkölaskuja, lumen alla natisevia kattoja jne… Taas yksi keski-iän merkki. Onneksi kurjaa säätä rakastava pikkupoika on kuitenkin vielä aktiivinen. Eli seuraavaksi ikkunaan ihastelemaan myräkkää.

And hey, let’s be careful out there!

Tietä! Potkuri tulee!

Annoin tietämättömyyttäni väärää infoa espanjalaiselle muditutulle, joka sinnikkäästi opettelee suomea ja on monesti käynytkin täällä. Hän puhui potkurista ulkoiluvälineenä. Varmana itsestämme me kaikki paikalla olleet suomalaiset väitimme, että potkureita on vain lentokoneissa ja muissa teknisissä vempeleissä. Lihasvoimalla ei potkuri liiku.

Väärin! Potkurit tulevat! Tällainen, ennen potkukelkkana tunnettu vehje muutti hiljattain meidänkin pihallemme, kiitos vain Joulupukki. Huomaan taas olleeni ylettömän trendikäs lahjalistaa rustatessani.

Samikki tosin ehdotti, että kun pyöräilijöillä on nyt kypärä- ja kävelijöillä heijastinpakko, potkukelkan kanssa olisi saatava huivipakko. ;-)

Sitruunakola

Kioskilta Nyt-liitettä hakiessa mukaan tarttui pari pullollista Coca-Cola light lemonia. Limsassa on oikein sitruunainen ja jännittävä maku (dfile kuvaili tiskiaineella miksatuksi) joka on oikeastaan aika hyvä. Tätä voisi juoda toisenkin kerran. Pepsiltäkin piti tulla samanlainen tuote, mutta sitä ei vielä hyllyssä näkynyt.

Lisää laatikoita kotiteatteriin

Uutta hauskaa HP:ltä: langattomalla verkolla varustettu mp3-soitin, joka osaa näyttää myös digikuvia. Kytketään televisioon ja sen jälkeen laite osaa hakea kotona olevista muista koneista musiikkia ja kuvia esitettäväksi. Ihan hauska – tosin lähes saman saa tehtyä halvalla WLAN-kortilla varustetulla miniläppärillä. Sonykin alkaa tehdä samanlaisia.

Uusi Datalink

Kellot tuntuvat olevan nyt pinnalla. Jo kuolleeksi luulemallani Timex Datalink Developers -maililistalla kuohuu: vanhasta sotaratsusta ollaan julkistamassa uutta USB-porttiin liitettävää mallia. Katso mainos, lehdistötiedote ja speksit.

Tiedonsiirtoa Datalink-kellolla Tosin ei se pärjää viileydessään alkuperäiselle Datalinkille. Kyseessä on siis kello, johon voi synkronoida kalenterin sisällön PC:n kalenteriohjelmasta (esim. Outlookista). Tuossahan ei ole mitään erikoista – melkein mikä tahansa vekotin pystyy nykyään siihen. Alkuperäisen Datalinkin tiedonsiirtotapa oli se, mikä oli hienoa. Kalenteritapahtumien kopiointi tapahtui nimittäin tietokoneen monitorin välityksellä: Tietokoneessa käynnistettiin siirto-ohjelma, joka muutti ruudun mustaksi ja alkoi vilkuttaa siinä valkoisia raitoja. Datalink vietiin näytön eteen, jolloin siinä oleva valokenno luki ruudulla vilkkuvista raidoista tiedot kellon muistiin. Kelloa ei tarvinnut edes ottaa pois ranteesta, saatika sitten sekoilla johtojen kanssa. Binäärikoodin lähettäminen katodisädeputkella valokennoon vastaa minun käsitystäni nörttiteknologiasta :-)

Datalinkiä käsittelevän postituslistan ympärille syntyi aktiivinen yhteisö. Kelloon pystyi lähettämään yhteystietojen ja kalenterimerkintöjen lisäksi myös pieniä ohjelmia. Timex ei vain ollut mitenkään erityisen halukas antamaan käyttöön kellon speksejä vaan halusivat vain keskittyä omien applettiensa myymiseen. Niinpä listan jäsenet ottivat itse selvää kellon sielunelämästä: ensin siitä, mitä prosessoria kello käyttää, sitten siitä miten sitä ohjelmoidaan, millaisia koodikirjastoja kellossa on käytössä jne. Lopputuloksena Datalinkin omistajat saivatkin nauttia joukosta open source -appletteja ja liki täydellisestä ohjelmointiympäristöstä kelloa varten. Tällä toisella kierroksella Timex on ottanut opikseen: kelloon tulee tarjolle ohjelmointiympäristö ja postituslistan aktiivijäsenet ovat päässeet mukaan betatestaamaan kelloa.

Meidän perheemme kaksi Datalinkiä odottavat kaapissa parempia aikoja: patterit pääsivät loppumaan parisen vuotta sitten. Ehkä nyt voisi olla jo aika herättää ne taas henkiin…