Suhteeni bloggaamiseen on ollut viime aikoina hakusessa. Jossakin vaiheessa Tärkeistä Asioista, jotka leikillisesti keksittiin Pinserin sloganiksi runsaat neljä vuotta sitten, on tullut välillä liiankin Painava Lause, velvoitusten säkki.
Toisinaan tuntuu, että kaikista asioista pitäisi saman tien syntyä mielipide, sanottavaa. En lakkaa hämmästelemästä, miten toimittajan ruumiin löytymisen jälkeen vartissa valtamedia pääosin voi olla yhtenäisen varma, että kyseessä on salamurha.
Tänään on jälleen valittu kirjallisuuden nobelisti, joku josta en ole kuullutkaan. Epäilemättä se on kannanotto Turkin EU-jäsenyyden puolesta, mutta onko asia niin ilmeinen, ettei sitä edes kannata kirjoittaa? Mitä ihmeen sanomista minulla on Pohjois-Korean ydinkokeista, paitsi ehkä “voihan hitto”. Continue reading