Kevään kuuluisin bloggaaja, Salam Pax on edelleen pinnalla. Guardian alkaa julkaista hänen blogiaan lehdessä. Ja Slaten toimittaja riemuitsee: “Salam oli minulla duunissa!” (via Kasa)

Hei, sehän on kesä! Nurmikko on tuoksuvaa ja vihreää. Puissa on lehtiä ja kukkia. Kaupungit näyttävät viihtyisiltä ja maaseutu kiehtovalta. Järvet ja taivas ovat sinisiä.

Tapauksen kunniaksi menin ulos heilumaan kameran kanssa. Totti poseerasi mieluusti kepin kanssa ja dokumentoin samalla muutaman kukkasenkin. Aiemmin mainittu sademittarikin pääsi kuvaan. Kaikki nämä nähtävissä valokuvakansion Kesän alku -sivulla.

Nyt on juuri se aika vuodesta, jota odotetaan koko pitkä ja pimeä talvi. Muista se.

Perään pari linkkivinkkiä arkistojen kätköistä: Kamala luonto on hauska sarjakuva jota lukisi mielellään lisääkin. Seuraavan kerran kun metsästää mp3:sia, täytyy pitää esillä sivu jossa luetellaan Sopranosien toisella tuotantokaudella soitettua musiikkia. Jotkut bongailevat rekisterikilpiä- tiesitkö että heillä on ollut oma saitti jo yli 6 vuoden ajan?

Ja sitten on Downhill, joka toteuttaa Kevin Bacon -teoriaa blogimaailmassa. Olet varmasti joskus kuullut Bacon-teorian: Kuka tahansa näyttelijä voidaan kytkeä Kevin Baconiin korkeintaan kuuden linkin kautta. Esim: Vesa-Matti Loiri näytteli Bruno Kirbyn kanssa elokuvassa Historiaa tehdään öisin. Kirby taas näytteli Baconin kanssa elokuvassa Sleepers. Kaksi linkkiä: Vesa-Matti Loirin Kevin Bacon -kerroin on siis kaksi.

No, miten esimerkiksi Dave Winerin Scripting News yhdistyy Pinseriin? Downhill tietää kertoa, että siihen tarvitaan neljä linkkiä. Dave linkitti JD Lasicaan, hän Jeff Jarvisiin joka taas puolestaan linkitti Heikon sivuille ja sieltä olikin jo linkki Pinseriin.

Maailma on pieni. Mutta toisaalta, tutkimus paljastaa, että Internetissä kaikki sivut ovat toisistaan korkeintaan 19 klikkauksen päässä. Oracle of Bacon taas on laskenut, että Kevin Bacon ei itse asiassa olekaan maailman parhaiten verkottunut näyttelijä, vaan tämä kunnia lankeaa Rod Steigerille. Kevin-parka ei pääse edes tuhannen verkottuneimman joukkoon!

Tilastot kertovat, että Päivän pamaus rikkoi eilen kaikkien aikojen käyttöennätyksensä. Sen suosio on muutenkin kasvamassa kohisten – on hauska seurata mihin lukemiin tässä loppujen lopuksi vielä päästään. Tein pari päivää sitten omassa listassani perinteisen uudelleenjärjestelyn: tiputin joitain blogeja pois ja tilasin toisia tilalle. Muutaman viikon välein toistuva ravistelu pitää valikoiman tuoreena ja mielenkiintoisena. Ja se saa aikaan eloa top-listallakin :-)

Joskus mieleen tulee erikoisia haaveita. Asioita joita ei ole koskaan tehnyt, mutta haluaisi kokeilla.

Juuri nyt tuli mieleen että haluaisin olla joskus lämpimänä ja poutaisena kesäpäivänä pickupin lavalla kyydissä kun se ajelee mutkaisia maalaisteitä pitkin. Säkki pehmusteena selän takana, soran ropina ja heinäsirkkojen laulu äänitehosteena.

Sillä mistä tullaan ja minne mennään ei ole merkitystä, vaan matka on tärkein.

Jep, tuo täytyy tehdä joskus.

PS. Bloggaajatapaaminen lähestyy. Kerro Wikin tapaamissivulla, oletko tulossa ja mielipiteesi missä miitti pidettäisiin.

Noniin, rauhoitutaanpa, Pinseristä ei löydy tuhmia kuvia. Sen sijaan osallistumme Visan kokeiluun, jossa testataan miten helposti blogi hyppää hakutuloksien kärkeen ihan pelkän ristiinlinkityksen ansiosta.

Teoria: kun me bloggaajat linkitämme Visan sivuille tekstillä ilmaisia porno kuvia, ennenpitkää hänen saittinsa tulee ensimmäiselle sijalle hakutuloksissa. Eli tässä haetaan samaa ilmiötä, jonka ansiosta Jussi Ahteen videota etsivät päätyvät edelleen Pinseriin.

Rinnakkaisena kokeiluna on hauska tarkastella, päätyvätkö tämän jutun otsikon ansiosta Pinseriin yhdyssanojen käytön hallitsevat aikuisviihteen hakijat.

Toinen kesä uudessa kodissamme on alkamassa. Ja sen myötä tuli uusi asia tehtäväksi ensimmäistä kertaa elämässäni. Ruohonleikkuriin täytyi nimittäin vaihtaa öljyt. Koska en omistanut nuorena mopoa, minulta olivat jääneet moottorien sielunelämään liittyvät asiat täysin oppimatta… Noh, kuten moni muukin asia, myös öljynvaihto kuulostaa pahemmalta kuin oikeasti on.

Vanhojen litkujen valuttaminen ulos koneesta sujui helpommin kuin odotin. Sytytystulppa irti, tarkista että sytytystulppa on irti, avaa öljykorkki, reipas ote koneesta, kone nurin ja sanko alle. Tilalle loraus uutta öljyä ja tankki täyteen bensaa. Viime talven pakkaset eivät näytä haitanneen pihavajassa majaillutta ruohonleikkuria tai öljyjä, sillä se hurahti iloisesti käyntiin toisella kiskaisulla. Sitten vain ajelemaan ruohikkoa.

Ja nyt kelpaa ihastella tasaista vihreää nurmea. Tottikin tykkäsi. Operaatio ei ole tosin vielä ohi: jäljellä on sangollinen vanhaa öljyä, josta pitäisi päästä eroon kunnialla. Ehdotuksia?

Maailmalla on ollut jotain kränää SCO:n ja Linuxin kesken, ja Microsoftikin on tainnut sekaantua asiaan jotenkin. Koska olen viime aikoina yrittänyt rajoittaa informaatioähkyäni, olen jäänyt paitsi tämän uutisaiheen käänteistä. Mutta ei hätää! Arie selittää asian sivuillaan hieman yksinkertaisemmilla termeillä. [kiitokset r0ck]

Takana tapahtumantäyteinen perjantaipäivä, jonka aikana Tottia kuljetettiin Nurmijärvellä tapaamassa joukkoa koiria ja uimassa sorsien kanssa Hämeenlinnassa. Todisteita kuvablogissa.

Isäntäväki alkoi valmistautua kuusiaidan pystyttämistä varten, ihasteli sitä kuinka Aulangon puistometsä on alkanut toipua myrskytuulen aiheuttamista tuhoista ja metsästi Hesarin irtonumeroa kahden kunnan alueelta. Odotan sitä päivää jolloin voisin tehdä ko. lehdestä sellaisen viikonlopputilauksen johon kuuluu myös perjantain lehti Nyt-liitteineen. Jos jotain täytyisi jättää pois, sunnuntain lehteä masentavine teemasivuineen ei tulisi ikävä.

Illalla hemmottelimme itseämme taas muutamalla Star Trek TNG-jaksolla. Muutaman jakson päivävauhdilla lainalevyjen viimeinenkin tuotantokausi on pian katsottuna. Eikä Pinserikään jäänyt ilman: päädyin lopultakin tilaamaan MySql-käyttöoikeudet, joten lähitulevaisuudessa lienee odotettavissa tietokannantäyteisiä ohjelmointihetkiä.

Viimeinen päivä toukokuuta. Viimeiset lyhyet koulupäivät. Todistuksien jako. Ylellisen pitkä kesäloma. Nuo ajat ovat ehkä takana, mutta on yksi asia joka tuo ne takaisin. Tänään täytyy kuulla jostain suvivirsi.

Katsotaanpas, onko tästä NationStates-pelistä mihinkään…

The Federation of Pinseri is a tiny, environmentally stunning nation, renowned for its burgeoning golden retriever population. Its compassionate, intelligent population of 5 million are fiercely patriotic and enjoy great social equality; they tend to view other, more capitalist countries as somewhat immoral and corrupt.

Kun tänään katsoin BlogiWikiin tulleita muutoksia, minusta alkoi yhtäkkiä tuntua kuin olisin Star Trekin jakson sisällä. Wikiin on syntynyt uutta elämää ja se on poikinut oman blogin! BlogiWikiBlogi ei ole kuitenkaan ihan mikä tahansa blogi, vaan aivan kuten kaikki muukin Wikissä, se on kaikille avoin. Saapa nähdä mitä tästä vielä tulee. Lisätäänkö BWB Blogilistaan?

OK, Star Trek -vertaus oli ehkä hieman kaukaa haettu, mutta olemme viime aikoina katsoneet Riitan kanssa toistakymmentä levyllistä klassisia Star Trek: TNG -jaksoja ja Federation alkaa olla meille vähän kuin toinen koti ;-) Ja toinen mokoma on vielä katsomatta.

Ajanhallinta. Jos olet kuin minä (pää kuin seula, eikä tarpeeksi kykyä pitää itseään erossa erilaisista velvollisuuksista), tarvitset ajanhallintajärjestelmän. Sen pääasiallisena tehtävänä on toimia paikkana, jonne voi tallentaa kaikki ikävät asiat niin että ne eivät kuormita ajukopan rajallista kapasiteettia.

Pallottelen jatkuvasti kahden erityyppisen ajanhallintasysteemin välillä. Edellisen puolen vuoden ajan olen uskonut tulemiseni ja menemiseni kännykän kalenterin ja Outlookin varaan. Mutta yhtä varmasti kuin vuodenajat tulevat, kyllästyn sähköisiin kalentereihin ja kaivan taas esiin Filofaxini. Sen väliin on hyvä tunkea muistilappusia ja käyntikortteja ja sen taskuihin voi haalia kaikenlaista turhaa tavaraa. Paperille kirjoitetut asiat säilyvät vielä senkin jälkeen kun olen vaihtanut kännykkää ja mailiohjelmaa.

Ja mikä parasta, voin taas taantua lapsekkaaseen äijämoodiin: voin keräillä hienoja kyniä, vertailla niiden jättämää piirtojälkeä, ostella hauskoja välilehtiä kalenterin täytteeksi ja tutkiskella joko nahkakannet ovat patinoituneet niin paljon että ne alkavat huokua vanhan ajan naarmuista tyyliä jostain Sherlock Holmesin Lontoon tai 1920-luvun New Yorkin liepeiltä.