Kuva: crawf

New Yorkissa satoi tänään 63 cm lunta. Lumimäärä on toiseksi suurin sen jälkeen kun mittaukset aloitettiin vuonna 1869. Ennätys, 67 cm, mitattiin joulukuussa 1947.

Vuosi sitten oli lumimyrsky ja taas tuuli tuivertaa nurkissa. Iltapäivälehti pelotteli vielä viime viikolla mustalla joululla, mutta nyt lunta näyttää tulevan yllinkyllin.

Maanantaiaamulla kello 09:04 on jokavuotinen talvipäivänseisaus. Päivä on lyhimmillään ja pimeys vallitsee suuren osan vuorokaudesta. Jotain hyvääkin: nyt ne päivät alkavat taas pidentyä.

Tällaisina(kin) aikoina kaukokaipuu täyttää mielen. Ikävää Lontooseen voi yrittää lievittää vaikkapa Matt Stuartin mainioilla valokuvilla.

Hius- ja vaatemuotivinkkejä voi käydä katselemassa vaikka nyheter.nu:n kokoelmasta.

Sanotaan, että Suomessa on vuodessa vain pari päivää jolloin auton sumuvaloja tarvitsee (ja saa) käyttää. Tänään oli toinen niistä päivistä. Moottoritiellä rekan perässä ajaessa termi “white-out” tuli oikein tutuksi - näkökentässä pelkkää valkoista ja takaraivossa toive siitä että vastaan ei tule mitään isoa.

Perille päästessä tilanne muodostui entistä hankalammaksi: taivaalta satavat märät tiskirätit alkoivat jäätyä tuulilasiin kiinni. Eikä liukkaus ainakaan helpottanut tilannetta. Eli täysiverinen lumimyrsky on tässä menossa.

Aikoinaan rakastin ehdoitta kaikenlaista extreme-säätä: mitä paskempi keli, sitä hauskempaa. Nyttemmin kaikenlaisesta kummallisesta kelistä tuntuu aiheutuvan vain erilaisia hankaluuksia. Jäätyneen lumen kolaamista, isoja sähkölaskuja, lumen alla natisevia kattoja jne… Taas yksi keski-iän merkki. Onneksi kurjaa säätä rakastava pikkupoika on kuitenkin vielä aktiivinen. Eli seuraavaksi ikkunaan ihastelemaan myräkkää.

And hey, let’s be careful out there!

Tänään vietetään kiitospäivää (en. Thanksgiving). Kaikki amerikkalaiset kokoontuvat yhden pöydän ääreen, kattavat pöytään perunamuusin, kalkkunan ja karpalokastikkeen ja alkavat riitelemään ennen kuin ehditään jälkiruokaan (kurpitsapiirakka) asti. Lopuksi lähdetään lepuuttamaan hermoja ostoskeskukseen. Näin ainakin TV-sarjat ovat meille opettaneet.

Jos luet tätä keskiviikko-torstai-yönä, USA:ssa on vielä edellinen päivä. Silloin kaikki amerikkalaiset ovat lentokentällä lumimyrskyn keskellä ja toivovat että ehtivät kotiin ateriaan mennessä.

Ulkona tulee lunta! Ja nyt on vasta lokakuun alku. Kuukausi sitten vielä nautittiin lähes hellesäästä… Mitenkäs ne toiveet menivätkään: voi kun olisi lämmin pitkä kesä, sen jälkeen voisi olla lyhyt ja värikäs syksy ja sitten tulla yhtäkkiä oikea talvi lumineen ja pakkasineen. Lisäbonuksena vaikka värikkäitä revontulia silloin tällöin…

Mutta ei sitten liikaa lunta kiitos, ettei tarvitse mennä katolle lumia tiputtelemaan. Ja iisisti niiden lumimyrskyjenkin kanssa jotta pihaa ei tarvitse kolata koko iltaa.

Vuorikiipeilijä jää loukkuun lumimyrskyn keskelle Andeilla. Eipä hätää, kännykkä on mukana, soitetaan apua. Mutta voih! Puheaika on lopussa! Kännykkä on mykkänä. Jäätymiskuolema uhkaa vuorikiipeilijää. Mutta sitten…

Jatkuu alasivulla »