Taisi olla Tommipommi joka kirjoitti kauan sitten, aikana jolta ei ole enää permalinkkejä tallessa, siitä kuinka toimitaan kun ei tunnu olevan mitään sanottavaa. Silloin aletaan kirjoittamaan. Mitä tahansa. Arkipäivästä kertominen on jotain sellaista joka on kaikista arvokkainta tulevaisuuden data-arkeologeille. Niinpä tässä tulee kertomus ihan tavallisesta tylsästä maanantaista.
Continue reading →

Viikon puheenaiheena on ollut bloggausväsymys. Janne Myrskystä kertoo, miten uuden hohto on kadonnut: Itselläni eräs bloggauksen olennaisimpia aloitussyitä oli se, että bloggaus oli jotain uutta. […] Bloggauksesta on tullut instituutio, ja onkin todennäköisesti vain ajan kysymys, kunnes blogistaniaan ryntää lauma teinejä, jotka “haluavat kyseenalaistaa vanhat tavat.”

Näinhän se on: bloggaajat ovat päässeet kertomaan ilmiöstä televisioon, radioon ja lehtiin. Julkkisten blogit ovat saaneet palstatilaa lehdissä (joskus liikaakin). Monet houkuttelevat aktiivisesti listalle uusia kirjoittajia: mieleen tulee esimerkiksi Maalaisen halu saada joukkoon lisää vanhempaakin väkeä. Mielestäni Scilla kiteyttää asian erinomaisesti: [Aikoinaan] bloggaaminen oli jotakin erikoista ja ennenkuulumatonta, nyt siitä on tullut lähes jokamiehen huvi. Miksi se ei saisi sitä olla?

Minä toivotan omasta puolestani edelleen lämpimästi tervetulleeksi kaikenlaiset uudet blogit. Silloin kun bloggaus edellisen kerran maistui puulta, ei ollut vielä !Absolute Truthia, Kysyn Vaania, Juusoa, Meaa tai lukuisia muita suosikkeja. Kuinkahan moni nykykirjoittajista muistaa vielä ajan, jolloin Suodatin oli silloisen top-listan huipulla? Vuoden päästä tähän aikaan suosikkilista näyttää taas hieman erilaiselta.

Joskus täällä Pinserissäkin käy niin ettei keksi mitään kirjoitettavaa. Ja joskus on vain niin kertakaikkisen paljon muuta tekemistä ettei ehdi päivittää. Tämä viikko on hyvä esimerkki sellaisesta. Mutta silloin auttaa aina se, kun palauttaa mieliinsa sen alkuperäisen syyn blogin perustamiseen: kymmenen vuoden kuluttua on hauska katsella menneisyyteen ja muistella millaista oli elää muuttuvan maailman keskellä. Vai ei muka helmikuussa 2004 tapahtunut mitään?

Melankolia.netin Mikko rakensi hienon linkkitrendit-palvelun. Palvelu käy läpii kaikki blogilistan blogit ja kokoaa listan mainituimmista linkeistä. Sen avulla näkee näppärästi mikä blogistanissa on tällä hetkellä pinnalla.

Olenko jo kertonut nauttivani mehukkaista salaliittoteorioista? Nyt Top-listaltakin on löydetty salaisia viestejä. Tuotoin Juha kertoo, että kun otetaan minkä tahansa blogin tilastokäyrä ja muutetaan se ääniaalloiksi, saadaan esiin salaisia viestejä. Hänellä on aiheesta oikein esimerkki. Pinseri ei kommentoi asiaa.

Lapsena minulla oli mikroskooppi jolla yritin katsella hiuksia ja pölyä. Vaikka sillä ei kovin helposti mitään nähnytkään, tutkimisen ilo oli hienoa. Mutta nykypäivänä tuonkin voi tehdä tietokoneella. Cite sisältää sivullisen elokuvia joissa zoomataan koko ajan lähemmäs arkipäiväisiä esineitä: ruukkuja, betonia, hampaita jne. Esineitä katsotaan koko ajan lähempää ja lähempää, kunnes yksittäiset atomit tulevat näkyviin. Kiehtovaa!!

Kultaiset Kuukkelit jaetaan vasta lähiaikoina, mutta Pinseripä voitti jo yhden palkinnon. Absolute Truthin jakama Kultainen kiikkeli lämmittää mieltä, koska siinä annettiin erikoismaininta jokatalviselle lumiteemallemme! Ehdin jo epäillä, että säästä ja lumen eri muodoista puhuminen kyllästyttäisi lukijoitamme mutta onneksi tämä hälventää moisia epäilyjä.

Viime päivien lumituiskujen, suojakelien ja vesisateiden seurauksena pihamme muistuttaakin nykyisin kuunpintaa. Kaikki autonrenkaiden kuovitukset sekä tassun- ja jalanjäljet ovat jäätyneet muodostaen kraaterimaiseman. Siellä täällä puuterilumen alla vaanivat peilimäiset jääkentät tuovat hauskaa kontrastia epätasaisuuteen.

Seikkailuksi liukkailla liikkuminen muuttuu Tottia ulkoilutettaessa. Piskillä on nykyisin nimittäin aivan erityisen kiire lenkille haistelemaan naapuruston tyttökoirien kiusoittelevia viestejä ja silloin remmin toisessa päässä oleva saa tyytyä lähinnä liukumaan pihan yli. Koiraa käy kuitenkin suorastaan sääliksi kun yksikään lenkkeily ei tuota tulosta – narttuja ei näy mailla halmeilla, tai jos näkyykin, lähelle ei päästetä. Mahtaa Totti tuntea itsensä ATK:ksi.

Liputuspäivän kunniaksi julkistan maailmalle Runebergiin liittyvän nuoruusmuistoni. Läheiset ovat varmaan jo ehtineet kuulla tarinan useita kertoja, mutta tässä se tulee nyt teille muillekin.

Aikoinaan lukiossa saimme kotitehtäväksi tehdä esitelmän jostain kirjasta. Kohdalleni osui Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat. Ja voi herrantähden, että se oli tylsä kirja! Yritin lukea sitä, mutta hommasta ei kerta kaikkiaan tullut mitään. Esitelmäpäivä kuitenkin läheni ja jotain oli tehtävä.
Continue reading →

Thomas Kinkade tekee nättejä maalauksia kauniista maalaistaloista, maisemista ja tunnelmallisista vanhanajan kaupunkikuvista. Something Awful julisti kuvankäsittelyn taitureille kilpailun jossa Kinkaden maalauksista tehdään hieman “mielenkiintoisempia”. Tuloksena sivukaupalla hupaisia versioita kauniista maisemista: Osa 1 ja Osa 2. [via Lovelacen testi]

Taas vaihteeksi duunikeikka Helsinkiin… Täytyy todeta että kyllä sitä lunta tosiaankin on aika lailla enemmän kuin meillä tuolla pohjoisessa. Harmi ettei kamera tullut mukaan. Talojen räystäissä roikkuvat jääpuikot näyttivät aika hurjilta. Hyvät ihmiset, olkaapa varovaisia kun kuljette jalkakäytävillä!

Totti on katsellut hieman kateellisena syrjästä kun isäntä ja emäntä ovat innoissaan surffailleet uusia frendipalveluita Orkut.comia ja Linkediniä. Mutta eipä hätää: nyt on koirillekin oma verkostoitumispalvelu, Dogster. Totti kutsuu kaikki tervetulleeksi katsomaan omaa sivuaan. Ja oliko vielä joku linkittämätön frendi? Kipikapi viestiä tännepäin niin kauan kuin näistä jaksetaan vielä olla innoissaan… ;-) Dogsterin löysi Alex (vai oliko se Rumba?)