Sanotaan, että Suomessa on vuodessa vain pari päivää jolloin auton sumuvaloja tarvitsee (ja saa) käyttää. Tänään oli toinen niistä päivistä. Moottoritiellä rekan perässä ajaessa termi “white-out” tuli oikein tutuksi - näkökentässä pelkkää valkoista ja takaraivossa toive siitä että vastaan ei tule mitään isoa.
Perille päästessä tilanne muodostui entistä hankalammaksi: taivaalta satavat märät tiskirätit alkoivat jäätyä tuulilasiin kiinni. Eikä liukkaus ainakaan helpottanut tilannetta. Eli täysiverinen lumimyrsky on tässä menossa.
Aikoinaan rakastin ehdoitta kaikenlaista extreme-säätä: mitä paskempi keli, sitä hauskempaa. Nyttemmin kaikenlaisesta kummallisesta kelistä tuntuu aiheutuvan vain erilaisia hankaluuksia. Jäätyneen lumen kolaamista, isoja sähkölaskuja, lumen alla natisevia kattoja jne… Taas yksi keski-iän merkki. Onneksi kurjaa säätä rakastava pikkupoika on kuitenkin vielä aktiivinen. Eli seuraavaksi ikkunaan ihastelemaan myräkkää.
And hey, let’s be careful out there!