Hyvää scifiä

Ennen kaikki oli paremmin, eikös juu? Elokuvissa oli sitä jotain, musiikki ei ollut aina sitä samaa ja tietokonepelit keskittyivät olennaiseen. Tai ehkä ei.

Mutta ennen ainakin oli paljon helpompaa löytää hyvää sci-fi-kirjallisuutta. Kirjaston ja kirjakaupan hyllyt olivat täynnä toinen toistaan parempia sense of wonder -elämyksiä tarjoavia eepoksia. Sitten joskus 90-luvun puolivälissä alkoi äkkiä tuntua siltä että kaikki on luettu ja tarjolla oli enää väljähtäneitä jatko-osia.

Nyt heräsi kuitenkin taas tarve lukea futuristisista teknologioista, syvästä avaruudesta ja uusista perspektiiveistä. Kirjoitetaanko nykyisin enää hyviä tieteiskirjoja? Hyvät lukijat, kirjoittakaapa kommentteihin vinkkejä seuraavaa kirjakauppakäyntiäni varten. Fantasiakirjojen suosittelijat älkööt vaivautuko – Harry Potterit saavat riittää siltä osastolta.

25 thoughts on “Hyvää scifiä

  1. Miten olisi kovaa faktaa ja saippuaoopperaa yhdistelev Peter F. Hamiltonin (britti) The Night’s Dawn -trilogia? Sivuja taisi olla kolmessa kirjassa yli neljtuhatta. Kirjan kantava teema oli aika mielenkiintoinen…

  2. En allekirjoita vitettsi – tai sitten olen vain myhishernnyt.

    Kiikuta kaupasta kotiin mainitun Hamiltonin lisksi esimerkiksi suomennetut Vernor Vingen ja Alastair Reynoldsin kirjat.

  3. Oma lukuinto hiipui ihan samalla lailla! Mukava kuulla, ettei vika olekaan minussa.

    Viimeinen wow-elmys oli William Gibsonin “Idoru”, jossa oli kaksi rinnakkaista juonta ja yhdet kirjallisuushistorian tehokkaimmista cliffhangereista jokaisen luvun lopussa.

    Mutta tuokin taisi olla vuonna 1995 tai jotain. Jostain syyst into lopahti ja tuoreemmat Gibsonitkin jivt Akateemisen hyllylle.

    Mutta suosikkivinkki menneisyydest: jostain syyst Strugatski-veljesten “Stalker” ji vaivaamaan ja se on tullut luettua pariinkin kertaan uudestaan. Suosittelen kaikille, joilta tm on syyst (tyls elokuva) tai toisesta jnyt vliin.

  4. Itsellni sense of wonderia on viime aikoina tullut kahdelta sci-fi-kirjailijalta: Richard Morganilta (Alterate Carbon, Broken Angels, Market Forces) ja Adam Robertsilta (erityisesti uusin The Snow). Kolmantena listalla on China Mieville – mies kirjoittaa mielenkiintoista ja innovatiivista tarinaa sci-fin ja fantsun vlimaastosta, jopa tahallaan rajoja talloen – suosittelen ehdottomasti.

  5. Suosittelen mys Vinge erittin lmpimsti. Samoin Stephen Baxter ja David Brin olisivat omalla listallani.

  6. Viime vuosina on ilmestynyt ihan suomeksikin hyv scifi: edell mainitun Alastair Reynoldsin Ilmestysten avaruuden (Like, 2003) ja Kuilukaupungin (kaksi osaa, Like, 2004) lisksi kannattaa tutustua M. John Harrisonin Valoon (Like, 2004).

    Jos lopetit scifin lukemisen 1995 kieppeill, ehditk lukea Iain M. Banksia? Viime vuonna suomennettu Thyst tuulen puolta (Loki) on mainio kirja, samoin suomentamatta jnyt Excession. Nm kaksi kuuluvat siis Kulttuuri-sarjaan kuten edeltneetkin suomennokset Muista Flebasta (Loki, 1993) Pelaaja (Loki, 1994) ja Aseiden kytt (Loki , 1997).

    Kaikki edell mainitut kirjailijat kirjoittavat uudenlaista avaruusoopperaa. Luvassa on siis mahtavia visioita, mutta mys lykkmpi pohdintoja ja teemoja kuin perinteisess laserpyssy-avaruusristeilij -rmistelyss.
    Kotimaisessa scifiss piristv ylltys oli viime vuonna ilmestynty Tero Niemen ja Anne Salmisen Nimbus ja thdet (Atena). Siin oli perinteisen kultakauden avaruusscifin ihmeen tuntua. Ja jos haluaa lukea jotain Douglas Adamsin ja Stanislaw Lemin huumoriscifin kaltaista, kannattaa ylltten lukea Mikael Niemen Nahkakolo (Like, 2004).

    Kaiken kaikkiaan minusta on alkanut tuntua silt, ett noin 10-15 vuoden fantasiabuumin jlkeen scifi on tekemss comebackia.
    Jos haluaa pysy krryill, mit tapahtuu englanninkielisess scifiss, kannattaa lukea Thtivaeltaja-lehden Kutzpah-palstaa. Ja tietenkin netiss on kotimainen scifi-foorumi Babek Nabel (http://babeknabel.fi).

  7. Miten olisi Neal Stephenson? minulla on “Snow Crash”, mutta sen jlkeenkin on tullut lis bittiavaruudessa liikkuvia kirjoja.

  8. Ehdottomasti Harry Harrisonin Ruostumaton Tersrotta -sarja ja ehk varauksell saman henkiln Bill, linnunradan sankari. Itse en kyll Billist pitnyt mutta joihinkin se iskee. Tersrotat ovat ehk sit hieman erilaista avaruusoopperaa, mutta ehdottomasti mahtavaa luettavaa.

    Ihan perinteist meininki on sitten tietenkin Thtien Sodan jatko-osat, eli Thrawn-trilogia, Jediakatemia-trilogia sek noiden jlkeen ilmestyneet nelj kirjaa. Kirjoittajina mm. Timothy Zahn, Kevin J. Anderson, Barbara Hambly ja Vonda N.McIntyre.

  9. Musta William Gibsonin Pattern Recognition oli todella wow. Tosin onko kutakuinkin nykyaikaan sijoittuva Cloudmakers-ilmit rippava kirja en scifi, onkin sitten jo toinen juttu. ;-)

    Suosittelen silti lmmll.

  10. Samalla tavalla mulla on lukuinto hiipunut, mutta m en syyt huonoja kirjoja vaan itseni ja elmnrytmini. Viimeksi luin vanhan konkarin Arthur C. Clarken ja Michael P. Kube-McDowellin vuonna 2000 julkaistun kirjan The Trigger. Kirja ei sijoitu avaruuteen eik edes kovin kaukaiseen tulevaisuuteen, vaan on enemmnkin teknologiseen lpimurtoon perustuva jnnri. Kirjasta saattaa mys lyt Yhdysvaltalaiseen yhteiskuntaan kohdistuvaa kritiikkikin, jos sen niin haluaa tulkita.

    Jei! Kohta on kesloma, ja voisi taas kyd kirjastossa.

  11. Fantasiasta en sa mittn enk scifistkn, mutta satukirjoja kannattaa lukea aina eivtk klassikot vanhene koskaan. Harry Potterit ovat satupuolelta ihan hyv keskitasoa, mut ei satujen lukemista kannata niihin ptt. Suosittelin vissiin Riitalle joskus ja suosittelen sullekin, vaikka kielsit, Diana Wynne Jonesin Dogsbodya, josta oppii ymmrtmn Tottia entist paremmin :-)

  12. Parasta scifi mit itse olen ikin lukenut on Dan Simmonsin Hyperion-kirjat. Uusista lupauksista tyn alla minulla on parhaillaan Charles Strossin Singularity Sky, joka maalailee varsin mielenkiintoisia nkemyksi singulariteetin kokeneesta ihmiskunnasta. Suosittelen.

  13. Olen viime vuosina jmhtnyt muutamaan nimeen, mutta he eivt toisaalta ole onnistuneet pettmn:

    Neil Gaiman on paitsi sarjakuvaksikirjoittaja mys tajuntaa laajentava kirjailija. Viimeksi kolahti American Gods ja Neverwhere. Yhdess Terry Pratchettin kanssa aikoinaan kirjoitettu Hyvi enteit on jo klassikko.

    Iain M. Banksin Kulttuuri-maailmaan luomat kirjat kannattaa lukea jo ihan avaruusalusten nimien vuoksi.

    David Brin ja Uplift-maailma tietysti, mutta kakkos-trilogian viimeinen, kaiken selittv osa Heaven’s Reach oli pettymys. BTW, Brinin non-fiction Transparent Society kannattaa lukea jos valvonnan ja avoimmuuden tulevaisuus kiinnostaa.

    Vernor Vinge on ollut pitkn kuvioissa, mutta hnelt on tullut mys mielenkiintoista uudempaa rompetta, vaikka hnen alieninsa ovat edelleen liian inhimillisi ollakseen edes uskottavia ihmisi. Etenkin Deepnes in the Skyn hmhkit olivat tss suhteessa raivostuttavia.

    Walter Jon Williams on sen sijaan keventnyt otettaan kovasti. Aristoi ja Angel Station kolisivat lujaa, mutta uusi Praxis-sarja on lhinn valmiiksi pureskeltua lentokonelukemista.

    Joku kehui Dan Simmonsia, ja Hyperion on ihan jes, mutta ei kannata sortua Iliumiin: boooring.

  14. Hetken jo pelksin ettei Hyperion-saagaa mainita ollenkaan, mutta tulihan se sielt :)

    Suosittelen mys lmpimsti Simmonsia!

  15. Viime aikoina lukemastani suositan ainakin J.G. Ballardin Super-Cannesia, Stanislav Lemin novellikokoelmaa Konekansan satuja ja tarinoita sek etenkin Michael Swanwickin Rautalohikrmeen tytrt, jota en kyll laskisi fantasiaosastoon nikottelematta runsaasti.

    Voidaankohan Shean & Wilsonin Illuminatus-trilogiaa (suomennettu kai vasta ykksosa Eye in the Pyramid) hyvksy nill kriteereill? Joka tapauksessa, krhm, erilaista luettavaa.

    Ja sanotaan nyt se Hyperion viel kerran.

  16. Erkki Ahonen:
    Paikka nimelt Plaston (1968)
    Syv matka (1976)
    Tietokonelapsi (1972)

  17. Meikst tuntuu, ett aika kuollutta on tolla rintamalla. Sci-fin hienous ainakin meikn mielest oli takavuosina siin, ett se pystyi kommentoimaan “tt maailman menoa”. Nyt tuntuu, ett on paettu taikaluutien ja hiirenkorvien ihmeelliseen maailmaan.

    Jos ajattelu kiinnostaa, suosittelisin katsastamaan Neal Stephensonin kirjoja, jotka katsovat taaksepin mieluummin kuin eteenpin ja niiss ksitelln “iiisoja” asioita. :)

    Cryptonomicon on itsell just tyn alla. Ja sitten tuonne barokkiaikakaudelle sijoittua Baroque Cycle, joka on tll hetkell kolme noin 1000-sivuista lekakirjaa (itsell vasta yksi takana; QuickSilver).

  18. Like julkaisee kerran pari vuodessa uusia suomennoksia Philip K. Dickin tuotannosta, siin riitt ainakin itselleni viel kahlattavaa.

    Ja suosittelen nyt kuitenkin fantasiaa kerran kiellon plle, Philip Pullmanin Universumien tomu oli sen verran hienoa luettavaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *