Vaikea olla nöyrä, kun on niin v—n hyvä

Uusmedian loiston vuosista voi nyt lukea kirjamuodossa, raportoi Re:. “Helsinki 12 kuvaa humoristisen yliampuvasti nuoren, ylipalkatun suhteellisuuden tajunsa täysin menettäneen uusmedia-AD:n hedonistista menoa työmaailmassa ja Punavuoren baareissa. Designer-labeleita tiputellaan kirjassa tiheämpään kuin Brett Easton Ellisin romaaneissa. Myöskään kolaviivoissa, vuosikertaviineissä ja suihinotoissa ei säästellä.

Kirjoittaja Tuomas Vimman työhistoriaan väitetään kuuluvan Razorfishin ja Grey Interactiven lisäksi myös minunkin työmaanani noin kuuden vuoden ajan toiminut IconMedialab, joten ehkäpä opuksesta tulee bongattua jotain tuttuakin. Vuosikertaviinit vielä menevät mutta noita kahta muuta taidettiin harrastaa sitten Razorilla ja Greyllä…

50 thoughts on “Vaikea olla nöyrä, kun on niin v—n hyvä

  1. On hienoa ett vki voi purkaa sydntn ja omaa huonoa fiilist.
    Mutta mik tt porukkaa mtt kun arvostellaankin fiktiivisen kirjan sijaan kirjoittajaa ja kaiken lisksi mennn henkilkohtaisuuksiin?

    Eik parhaat tarinat synnyt yleens oikeista asioista
    joita vritetn ja keksitn lis hystett.
    Tuskin kukaan olisi edes julkaisut kirjaa jos Vimma olisi kirjoittannut oikeasta elmst.
    Ket kiinnostaisi?

    Onko vki niin tyhm tll ettei tunnista fiktiivisi kertomuksia?
    Vai pelottaako ett jotkut bileet ji kokematta?

    Onko tll vaan kateellisia ihmisi, joita harmittaa etteivt itse osaneet / lyneet kirjoittaa vritetty fiktiota uusmedia-alasta?

    Mitettikps tarkkaan kuka tekee kyseisen kirjan markkinoinnin, ei ainakaan itse Mr Vimma
    eik tss tapauksessa Otava olekin onnistunnut
    markkinoinnissa aika hyvin kun tunteet tll purkaantuu ja kaikken on pakko lukea se”paska”kirja.

    Itse menenkin samantien ostamaan tuon kirjan,
    ja ehk ilahdutan muutamaa ystv samaisella kirjalla.

  2. Luin teoksen ja minusta se oli v—n hyv.

    Kaltaiselleni maalta muuttaneelle normikamppilaiselle kaikki hienot sanat eivt ihan auenneet, mutta oppiipahan tyhm lis, ajattelin. Uskomaton kirjoitustyyli korvasi mielestni heikon juonen.

    Nyt ksitn, ett olin vrss. Tmn keskustelun ansiosta ymmrsin, etten todella ymmrtnyt mitn.

    Minun olisi pitisi tuntea kirjoittaja. Eihn Sibeliustakaan voi ymmrt, ellei tunne Sibeliuksen elm. Tmn tietvt kaikki kriitikot.

    Oletin rohkeasti, ett Tuomas Vimmaa olisi voinut lukea tuntematta tt Kustia, josta te nyt puhutte. Nin siksi, ett taiteilijanimen tarkoituksena on joskus etnnytt teksti kirjoittajastaan.

    Nyt ksitn, ett tm kirja ei olekaan fiktiota. Se on sairaan mielen tuottama omaelmkerrallinen teos. Ja valhetta lisksi, koska eivthn noin valtavat kokaiinin ja suihinottojen mrt voi olla totta. Eivthn?

    Poltan Tuomas Vimmani. Tllaista ei pid hyvksy.

  3. “Eik parhaat tarinat synnyt yleens oikeista asioista
    joita vritetn ja keksitn lis hystett. Tuskin kukaan olisi edes julkaisut kirjaa jos Vimma olisi kirjoittannut oikeasta elmst. Ket kiinnostaisi?”

    Minua ainakin. Olen toki varmasti friikki tss suhteessa, mutta suosikkilukemistoni on jokseenkin enemmn asiavetoista viihdehistoriikkia. Hyvin esimerkkein tuosta Richard Bransonin Losing My Virginity, John Carmackista ja John Romerosta kertova Masters of Doom, erilaiset Apple-historiikit tai vaikkapa viel enemmn legendahenkisempi Mtley Cre -kirja The Dirt. Sen kirjan haluan uusmediasta, en tyls Anttilan katalogin ja korkkariptkn sekoitusta.

    Joo, tll kertaa on tullut jopa luettua ko. kirja.

    “Onko vki niin tyhm tll ettei tunnista fiktiivisi kertomuksia? Vai pelottaako ett jotkut bileet ji kokematta?”

    Missatuista bileist en katkera osaa olla, en vain osaa arvostaa ptkkn sit tapaa jolla koko Tuomas Vimma on rakennettu. Liian halpaa, liian heikoilla evill.

    Seiska ja Katso varmasti osaavat arvostaa, onnea matkaan.

    Sumppi

  4. Luin opuksen vaikka ensin meinasin jtt alkutekijihins. Mik ylimielisyys! Kirjassa oli jnn imu joka nkjn vei sit mukanaan tysin mainosmaailman ulkopuolella leipns hankkivan tipun. ;)

    Minusta kirja ikn kuin halkesi kahtia. (Nin muuten eka kerran pari iltaa sitten sen kammottavan limsamainoksen jossa toinen nuorista miehist mm. halkiaa kahtia!)
    Vimma(ine)n tarina muuttuu kirjan loppupuolella kun phenkil salakuunnellen saa tiet tulevista potkuistaan ja hakee kotoaan kirveen. Henkiln elm muuttuu jahdattavaksi ja jahtaajaksi. Mys phenkiln systeri kuva muuttuu; aiemmin hn oli pikkusisko jota phenkil halusi hinnalla mill hyvns suojella, auttaa, lelli (jopa naida!). Opuksen loppupuolella phenkil kysyy siskolta ratkaisua ja sisko onkin se voimahahmo joka vie tarinaa lahtausptkseen ja ‘pelastumiseen’.

    Loppuratkaisu oli hitsin ylltyksellinen. Sit en voi olla ihastelematta!

    Lukiessa tuli mieleen ett Vimmalla on teksti tuottaessaan ollut silmiss vimmaiset kuvat: Kirjasta tehtisiin hetinmiten elokuva. Sehn olisi kirjalle varsinainen bonus ellei perti OPTIO!! Monet kohtaukset oli kuin filmiksikirjoitukseksi laadittuja.

    Vaikka nimetn phenkil on kirjan kertoja ja kuvaa joitain sisimpi tuntojaan, mainosmies j hyvinvaatetetuksi kuoreksi. Suhteensa naisiin on kammottava. Olisi kiva lukea, miten tuollainen hemmo klaaraa itsens kasikymppiseksi! Miten hnelt sujuisi huumeisen rock’n rollin sijaan vierailu kroonikko-osastolla itin tervehtimss.

  5. En yhdy edellisiin vitteisiin siit, ett en osaisi erottaa kirjan kirjoittajaa teoksesta. En tunne kumpaakaan, “Tuomasta” saati “Kustia”. Minulla on oikeus arvostella puhtaasti kaunokirjallista teosta (ei toimi – minulla on oikeus mielipiteeseeni) ja mainoskampanjaa (rahastusta ja vedtyst).

    Yhdyn siihen, ett evt ovat heikot.

  6. Tuomas/Kusti on Helsingin kirjamesseuilla pe 29.10. klo 15.30 Nimikirjoituspaikalla. Siellhn voi testata kumman nimen hn kirjoittaa!! ;))

  7. Tuomas Vimman kirjasta knnetn nyt sitten elokuva. Mielestni kirjassa olikin aineksia leffaversioon, sen verran viihteelliseen tyyliin se on kirjoitettu.

  8. En voinut viikonloppuna laskea kirjaa kdestni. Sehn oli loistava. :]

    Eik minua voisi vhemp kiinnostaa, ovatko (jotkut) nist tapahtumista oikeasti tapahtuneet. Eihn mitn kirjaa lukiessa voi koko ajan mietti, ett “jaa..kaikkea tmnkin kirjoittaja on ehtinyt tekemn”. Eik tmn kirjan voi luokitella satiiriksi? Hulvattomaksi satiiriksi.

    Kieli kirjassa oli hauskaa ja tapahtumat. No niin, ne tapahtumat. En voi itse “oikeassa elmss” siet kyseisenlaisia..miehi, mutta lieneek johtunut kyseisen phenkiln niin totaalisesta kusipisyydest, ett hnhn alkoi jo ensimmisten kymmenten sivujen aikana vaikuttamaan.. hurmaavalta. :] Kuinka tuollaista voisi vastustaa?

    Elokuvasta luin itsekin ja pelkn, ett se pilaa uskomattoman voimakkaan lukuelmykseni, mutta katsellaan.

    Mist tm valitus nyt johtuu? :) Tuleehan niit paskoja (mik tm tosin ei ole..) kirjoja ulos koko ajan. Onko hra Vimma (haluan kytt kyseist nime) sitten oikeasti niin vittumainen ett kaikkia tuotoksiaan on vihattava kuten miest itsenkin? Olenko sstynyt paljolta, kun en miest ole tavannut..?

    Hmm..miss hnet voisikaan tavata..? ;)

  9. Kyll se kirja mut ainakin vakuutti. Olisi voinut olla rajumpaakin!!:) Ja jotkut naiset kauhistelee (viitt. hesarin juttuun), mutta hei, mit vlii? JO on muidenkin naisten aika lukea tollasta teksti. Muutakin kirjallisuutta on kuin sensuroitua naisten romantiikkapaskaa! Vitun hyvin kirjotettu, voi hyvinkin verrata Charles Bukowskin ja Irvine Welshin tyyliin. Ja loppu pudotti kyll ihan tysill! Nerokas lopetus, joka piti lukea uudelleen, koska se oli niin tydellinen ja hyv!

  10. Sain opuksen vasta nyt joululahjaksi ja mynnn ett se oli hillittmsti hauskempi kuin tlt lukemastani olin osannut odottaa. Reaktiot nyttvt samanlaisilta kuin jonkin Kalle Ptalon esikoisteoksen suhteen: “ei rehellisi tylisi saa tll tavalla esitt”. No, suomalaiseen idinkielenopetukseen onkin pitkn kuulunut se ksitys ett “kaikki painettu on totta”.

  11. Nimenomaan.

    Sitkn en ksit, ett uusmedia-ala tai mainosmaailma jotenkin tst kirjasta tahriintuisivat. Minun ksityksi opus ei muuttanut ollenkaan, oliko niit ksityksi edes, en tied.

    Vimma saattaa oikeasti olla tosiaan se helvetin rasittava kitisij, mutta mit sill on vli, jos mies osaa kuitenkin kirjoittaa kohtuullisen kirjan. Kielen suhteen en vielkn suostu tinkimn, loistavaa, ja miten se kuulostaakaan niin luonnolliselta. Juoni on heikohko ja tosiaan kaksijakoisuus alun ja lopun vlill vhn rsytt, mutta mitp tuosta. Taidan lukea kolmannen kerran, kun tnn ostin kyseisen opuksen omaksi ja sain jopa signeerauksen. *lapsellisen ylpe* :)

    Ottakaa rauhallisesti.

  12. Lukaisin kirjan viikonloppuna ja se oli rasittava mutta imuisa lukukokemus.
    Rasittavaa oli kompastella luksustuotteiden nimiin joka viidenness sanassa, se tuntui vhn silt kuin yrittisi rmpi suolla, jossa saappaat joka askelella ovat tarttua pohjamutiin eik eteneminen tunnu mahdolliselta.
    Mutta kuitenkaan kirjaa ei tietyn pisteen yli pstyn voi en laskea kdestn ja veriin kielenkyttnkin tottui ja jopa kiintyi.
    Juonen omituinen humpsahtaminen suvereenin hurmurihuijari Felix Krullin seikkailuista arabialamaailman pieksemiseen oudoksutti, mutta piti kuitenkin mielenkiinnon yll ja loppu lunastui mielessni samaan henkeen kuin Fight Clubissa – tss sisko edusti tavallaan persoonan pime puolta.
    Brett Easton Ellisiin Helsinki 12:a on tietenkin verrattu urakalla, mutta ehk omassa pssni fiilis loppujen lopuksi kallistuu kaikkein selkeimmin Patricia Highsmithin herra Ripleyn puoleen, josta on tehty ehk paremmin tunnettu filmatisointi nimelt Lahjakas herra Ripley.
    Ja Ripleyn tavoin, loppuratkaisussa, phenkil kujanjuoksunsa ptteeksi joutuu konfliktiin, jossa mahdollinen “valoisa” tulevaisuus tytyy turvata tukahduttavalla menetyksell ja viimeinenkin mahdollisuus tuntea pyytettmsti ja/tai epitsekksti poistuu…
    Omassa genressn kirja oli siis aivan ansiokas jos suostuu katsomaan sormien lpi pieni yli- ja alilyntej niin kielenkytss kuin juonen kuljetuksessakin.
    Todennkisesti kirja ja sen suosio ovat kova pala niille, jotka ovat olleet mukana mainos- ja uusmediatohinoissa. Ehk silloin kirja ja sen henkilt tuntuvat hyvinkin yksiulotteisilta ja egoistisilta, tymaailman kuvaus vristyneelt. Itse en onneksi ole ollut silloin mainos- ja uusmediamaailmassa mukana, ja kirja tuntuu vain hauskalta, liioitellulta satiirilta sukupolvesta, jolla meni lujaa ja sai omasta mielest mennkin.
    En siis ole myskn tuntenut Tuomas Vimman nimimerkin taakse ktkeytynytt kirjailijaa aikuisill. Lapsena kyllkin, ja niilt ajoilta muistan hnet kivana ja rakastettavana, mutta sellaisiahan melkein kaikki lapset ovat.

  13. Tmhn on mielenkiintoista. Lapsena rakastettava? :)

    Kiinnostaisi oikeasti tiet, mink takia Vimmaa vihataan niin paljon? Mit se on duuniaikoinaan tehnyt? Ei mitn..? ;) Vai rsyttk vain tm kirjan luoma vale(?)maailma, ja kirjan saama suosio? Uskokaa minua, ei tm kyseisen alan imagoon vaikuta mitenkn.

  14. Voi poikarukat,

    ei olisi uskonut ett koko ala voi menn noin uskomattoman lpinkyvn markkinointitempun uhriksi. Kaikki uusmediaihmisten suorittama haukkuminen on ollut pelkstn ilmaista mainosta Vimmalle. Kirjahan on myynyt kuin hk (Akateemisen eniten myynyt esikoinen) ja leffakin kuulemma on tulossa.

    Nerokas tempaus; valitaan joku ala jonka edustajat ovat tunnettuja huumorintajuttomuudestaan ja pikkusieluisuudestaan, ja tlvistn niit pikkasen kirjassa. Ja voila! Viesti viestin pern ilmaista mainosta. Joku tamperelainen sanomalehtikin taisi kommentoida jo tt asiaa.

    Hauskaa!

  15. Vitun hyv kirja.
    lk mussuttako.
    varsinkaan jos ette ole lukeneet.

    siis VITUN HYV KIRJA!
    pani miettimn, vhn niinkuin unta analysoisi.

    hakekaa kirjastosta jos ette halua “tuomasta” sponssata.

  16. Tuntematta kirjaa tai kirjailijaa on pakko ihmetell sen aikaan samaa kohua. Osuiko Vimma johonkin todella arkaan paikkaan kirjassaan, kun nin monta koiraa lhti kalikan kalahdusta? Taidampa ostaa kirjan ja lukea.

    -REMU

  17. Siis voivoi.

    Sain kirjan joululahjaksi, enk ymmrtnyt ollenkaan mist on kyse. Olin onnistunut vlttmn (ilmeisesti ksittmttmsti) kirjan aiheuttaman keskustelun. Olin siis onnettoman ennakkoluuloton kun kirjaa rupesin lukemaan! Se oli aivan perkeleen hyv. Parasta viihdett mit olen aikoihin ksiini saanut.

    Vielp kun olen mediapalveluja tykseni ostanut ja luen nit mediaven kirjoittamia kommentteja, vahvistuu nkemykseni alan ihmisist. Pitvt itsen kuninkaina, arvostelun ulkopuolella olevina yli-ihmisin, jotka surkeudessaan ymmrr kirjallisuuden ja viihteen merkityst. Rassukoita.

    Ksittmttmn pikkusielusta ryhm. Ent sitten jos kirja oli yliampuva? Ent sitten jos kirja ei ollut totuudenmukainen? Ent sitten jos kirja olikin totuudenmukainen? Mit sitten???? Viihdett se oli ainakin ja uskoisin sen sellaiseksi tarkoitetunkin! Kirjoittaja oli nhnyt jrjettmn vaivan kun oli lhtenyt noin yksityiskohtia syleilevlle linjalle- tydet pisteet siit! Odotan innolla elokuvaa ja Vimman seuraavia kirjoja; ijllhn on otetta!

    Ja te, mediaspedet, antakaa hei jo olla…

  18. Loistava kirja, vielp esikoisteokseksi. Toivottavasti ei j Vimman ainokaiseksi.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *