Vaikea olla nöyrä, kun on niin v—n hyvä

Uusmedian loiston vuosista voi nyt lukea kirjamuodossa, raportoi Re:. “Helsinki 12 kuvaa humoristisen yliampuvasti nuoren, ylipalkatun suhteellisuuden tajunsa täysin menettäneen uusmedia-AD:n hedonistista menoa työmaailmassa ja Punavuoren baareissa. Designer-labeleita tiputellaan kirjassa tiheämpään kuin Brett Easton Ellisin romaaneissa. Myöskään kolaviivoissa, vuosikertaviineissä ja suihinotoissa ei säästellä.

Kirjoittaja Tuomas Vimman työhistoriaan väitetään kuuluvan Razorfishin ja Grey Interactiven lisäksi myös minunkin työmaanani noin kuuden vuoden ajan toiminut IconMedialab, joten ehkäpä opuksesta tulee bongattua jotain tuttuakin. Vuosikertaviinit vielä menevät mutta noita kahta muuta taidettiin harrastaa sitten Razorilla ja Greyllä…

50 thoughts on “Vaikea olla nöyrä, kun on niin v—n hyvä

  1. ohhoh, onpas “Tuomaksen” tukka lyhentynyt sitten viime nkemn. tarvinnee joskus hakea opus lainaamosta.

  2. Alustavat arvostelut mit olen lukenut/kuullut eivt ole olleet mitenkn erityisen mairittelevia. Kaikki kunnia yrittjlle, mutta jotenkin tuosta tulee fiilis ett kirjoitetaan sopivan namedroppaileva kirja niin kaikki puolitutut ainakin ostavat sen.

    RE:ssa mainittu (sinns tyyliin sopiva) kommentti herra taiteilijan motiiveista sai lhinn miettimn kirjakierron jrjestmist niin ei tule vahingossakaan lahjoitettua ylimrisi lateja uusmediahuorausrahastoon.

    “On vaikea olla hyv kun on niin vitun paska?” Noh, ehk tuo on jo liian julmaa, varsinkin lukematta kirjaa. Katsotaan uusiksi kun olen saanut itseni kirjastoon ensimmist kertaa kymmeneen vuoteen tuon vuoksi.

    Sumppi

  3. Tuomas Vimma nytt olevan huipputuottelias ja skeniv graafisen suunnittelun maailmanluokan johtohahmo Kusti Miettinen.

    Kusti taisi etsi sit suihinottamista ja kokkelinvetmist sen verran monesta toimistosta, ett hnet tunnetaan “etel-Helsingin hedonistisissa uusmediajengeiss” varsin hyvin. Siksi taiteilijanimen miettimiseen kytetyn ajan olisi voinut kytt hieman tuotteliaamminkin, koska kustantaja esittelee meille kaikille niin tutun lrvin estottomasti webbisaitillaan.

    Ja Sami olihan tuo Kusti meill tavallaan tisskin. Nyt selvisi sekin mit se pivisin puuhasi.

    -> Leevi & The Leavings: Unelmia ja toimistohommia

  4. On se ihmisen elo ihmeelliseksi mennyt kun tavallista toimistotyt pit noin vritt…. Taitaa olla ja jnyt muiden firmojen iloksi, sill hmrsti muistan Interwebiss “hurjimmat” biletykset olleen aika lhell sit, ett 15 hengell painuttiin saareen yhdeksi illaksi mkkeilemn ja aamulla lytyi aina joku ajokuntoinen (helposti). T.Vimman kuvailemaa maailmaa sivuttiin korkeintaan kahvihuoneen juorulehdess …

    Eik se meno juuri siit muuttunut Satamassakaan. Tosin ekat pikkujoulut -97 ji mieleen: silloin kun meit oli vasta nelisenkymment vuokrattiin bussi ja ajettiin Hernesaaren toimistolta Kermaan (joo, matkaa on liikaa kvell alkutalven vimma.. anteeksi viimassa) – ja matkalla joku sai idariidean ostaa Kotipizzasta evst, joten jouduimme tunnin suhaamaan bussilla ympri keskustaa, jotta saatiin menoruokaa rinnan alle. Hurjaa, oi hurjaa menneisyytt :-)

    Antti L.

  5. Onko mielessnne kynyt, ett kyseess saattaisi olla kaunokirjallinen teos?

  6. Miehest itsestn en koskaan pitnyt (pitik kukaan?) mutta arvostelisin kuitenkin kirjaa enk kirjoittajaa. Kvin ruokiksella Akateemisessa selailemassa opusta. Veikkaan, ett kyll se lukijansa lyt vaikka kirjan kieli onkin niin paksua tsadia, ett se tuntuu jo vastenmieliselt – ainakin tllaiselle ns-murteessa kasvaneelle.

    # mab

  7. Kyseess on vahvasti kaunokirjallinen teos. Uusmedian Jerry Cotton, paitsi huonommin kirjoitettu.

  8. Anko: Kaunokirjallinen teos? Olihan tuo sit kuuluisaa ironiaasi? Olihan :-)

  9. Toki kyseess on varmasti “kaunokirjallinen” teos ja sivuutankin itse kirjan kritisoinnin kunnes olen joskus sen lukenut. Edes osittain. Enimmkseen kritisoinkin tapaa jolla ko. tuotetta myydn (“on ollut vuosia huippu-AD:na isoissa toimistoissa blah blah”) sek yleist fiilist joka sit kaikkea ympri.

    Herra Miettisen (varmasti sarkastinen ja vrittynyt) kommentti “halusin saada nopeasti rahaa ja pillua” kirjailijamotiivejaan selittess tuo mieleen lhinn ne paskimmat rahastusstereotypiat tuosta ajasta. Juuri kun koko touhusta on tullut edes etisesti kunniallista duunia kaikki noi kirjat saavat taas hpemn sit ett on tullut valittua uusmeedion tie.

    Pitkt tunkkinsa, kuten sanonta kuuluu.

    Sumppi

  10. Kannattaa kuitenkin muistaa, ett haastatteluissa puhuu Tuomas Vimma, ei herra Miettinen.

    Ja kirjan takakannessa herra Vimma mainitsee olleensa tiss MAINOStoimistoissa, ei uusmediassa…

  11. Jotenkin hiritsee se, ett kritiikki kuuluu uusmeediovelt joka a) mynt ettei ole lukenut kirjaa ja samaan hengenvetoon b) toteaa useaan otteeseen teoksen olleen sek omaelmkerrallista ett tunteneensa kirjailijan ja meiningin olleen sen mukaista. Mik mtt? Itse asiaa lhelt seuranneena alan henki oli kyll tuon mukaista 90-luvun lopulla (tosin tytyy mynt ett kokaiini, suihinotot ja turpaanvedot lienevt hra Vimman omaa maailmaa), toisin sanoen: amatrien puuhastelua – bisneksest, grafiikasta tai koodista mitn ymmrtmttmien venture-rahalla tekem vnt. Ala on toki aikuistunut, mutta kirjan (nimim. olen lukenut) kuvaukset toimistopelleilyist toivat vahvasti takavuodet mieleen.

  12. Tss kommentti, joka tulee kaukaa Hgin uusmediaympyriden ulkopuolelta:

    Vimman kirja oli minusta kkss veriydessn yksiselitteisen ikvystyttv. Mikli mies puhaltaa tietoista parodiatuubaa, pitisi tekstin ainakin kyet naurattamaan, mutta minulle syntyi vaikutelma tosikkomaisen itsetietoisesta feikkirankistelusta tyyliin vuoden -91 Bret Easton Ellis miinus Ellisin ehta vimma ja kyky trmt suinpin olennaisiin ristiriitoihin (ts. “taiteellinen nkemys”).

    Jopa panemista tm T.V. onnistuu kuvaamaan niin elottomasti, ett ainakin meitsin sisinen sladdi lerpahti jokaisen ryhdittmn bylsimiskuvauksen kohdalla.

    Siedettvint kirjassa oli luonteva lpnheitto dialogeissa.

    Vaikea olla nyr… my ass.

  13. > Tuomas Vimma nytt olevan huipputuottelias ja skeniv graafisen suunnittelun maailmanluokan johtohahmo Kusti Miettinen.

    Uhhuh.

    > Kusti taisi etsi sit suihinottamista ja kokkelinvetmist sen verran monesta toimistosta, ett hnet tunnetaan “etel-Helsingin hedonistisissa uusmediajengeiss” varsin hyvin. Siksi taiteilijanimen miettimiseen kytetyn ajan olisi voinut kytt hieman tuotteliaamminkin, koska kustantaja esittelee meille kaikille niin tutun lrvin estottomasti webbisaitillaan.

    Ksittmtnt pttelykyky, herra Nieminen.

    > Ja Sami olihan tuo Kusti meill tavallaan tisskin. Nyt selvisi sekin mit se pivisin puuhasi

    No shit, Sherlock.

    Noniin, luepas nyt kirja. Jos on varaa. Hah.

  14. Dr. “Misti Kuittinen” Watson jatkaa piilonimien keksimist…?

  15. Olen kirjan lukenut, ja voin rehdisti sanoa ett se on paskaa. Juu, lytyyhn sielt Brett Easton Ellisin designerlabelit ja sit vimmaista asennettakin, mutta tosiasia on, ett teos on loppujen lopuksi -luokan katanamiekkailua ynn “ajan takaa arabia Uudenmaankadulla revolveri kdess”- tyyppist Jerry Cottoinelua sisltv pljys. Kirjan henkinen is on Snatch-leffa: muoto ilman minknlaista sislt, mik on ihan jees, jos sellaisesta sattuu pitmn.

    Kusti on kirjoittanut kivan veijaritarinan, joka nyt vain minun mielestni ei ole kovin korkeatasoinen. Kirjoittaminen varmasti jatkuu, ja onnea ynn menestyst seuraavan teoksen parissa.

    Se mik asiassa lhinn vituttaa on markkinoinnin ja teoksen sislln tydellinen yhteensopimattomuus. Tekisi mieli palauttaa kirja Otavaan ja vaatia rahat takaisin harhaanjohtavan mainonnan vuoksi.

    Otava rahastaa sill, ett jengi HALUAAA lukea ett mites kauheata se nyt sitten olikaan se sekoilu, joka itse asiassa ei tainnut kovin kauheaa olla.

  16. Hei eihn me tiedet mit Kusti puuhaili sen respatytn kanssa yhteisill sairaslomilla…

    Ehk meno oli noin hurjaa Robson&Miettisen hurjana vuotena vai kauankos se hehkutus kestikn?

    Ensimmisen kuvauksen perusteella ei tosiaan tarvinnut kauaa mietti kuka kirjan takana oli. Ihmettelinkin mihin Kusti hvisi tuossa vlill, mutta nythn se selvisi ;)

  17. “Ehk meno oli noin hurjaa Robson&Miettisen hurjana vuotena vai kauankos se hehkutus kestikn?”

    Muistaakseni Robson&Miettinen sai aikaan kaksi saittia (tai ainakaan muita en nhnyt) jotka molemmat olivat aikanaan tysin samanlaisia – jopa niin pitklle ett kun nyt hakee googlella robson&miettist niin lopputuloksena on paloja siit toisesta saitista. Oli nkjn HTML:aa kopioidessa unohtunut vaihtaa title.

    Ainoa varsinainen muisto ko. putkasta nyttisi olevan archive.orgin silm framesetti ja RE:n keskustelu: http://www.rekaksois.com/keskustelu/showthread.php?threadid=249

    Sumppi

  18. Mussukat, rauhoittukaa.

    Luin juuri kirjan (rahani hassanneena entisen uus- ja vanhamedia-“ammattilaisena” turvauduin perinteiseen, eli kirjastoon – meidn isk kun on maalaiskunnan kirjastotti, niin sain vastamuovitettuun teokseen ns. ensiyn oikeuden), ja tykksin kuin hullu polkupyrst.

    Kehuin just niin paljon toisaalla, etten en jaksa, mutta annetaan nyt tsskin erityismaininta kielest ja hyvin kytetyst, klassisesta, Cocteau-henkisest sisar/veli-suhteesta, ja Oscar Wilde -viittauksista, suorista ja epsuorista.

    Ja kyll, olen todistettavasti tehnyt Kustin kanssa tit. Sek polttanut rki katolla.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *