Kun pappa wappia koodasi

Jatketaan vielä edellistä aihetta kun kerran vauhtiin ollaan päästy… Raisujen uusmediavuosien sensaationhajuinen muistelu on näemmä tullut muotiin. City-lehden hauska juttu “Mellakka mobiilibisneksessä” kertoo siitä, miten suomalainen mobiiliviihdepalveluja suunnitellut yritys sai kulumaan 20 miljoonaa euroa riskisijoitusrahaa kahdessa vuodessa.

Jutun kertomukset alkavat välillä mennä jo uskottavuuden tuolle puolelle – osansa varmasti lienee silläkin, että kirjoittaja on myös jutun puffaaman ensi-iltaan tulevan dokumenttielokuvan ohjaaja. Mutta en ollenkaan kiellä sitä, että vuosituhannen vaihteen tienoilla järjestettyjä bileitä ja projekteja tullaan muistelemaan vielä pitkään. Etenkin sen jälkeen kun salassapitosopimukset alkavat hiljalleen muuttua merkityksettömiksi osapuolina olleiden firmojen kadotessa maan päältä (vai alkavatko?)

Ihan kaikkea ei pidä kuitenkaan uskoa. Kuten nimimerkki “totuutta_on” jutun kommenteissa toteaa: “Pelkäänkin eniten että tälläiset Meri-Teijon kaltaiset onnistuneet ja harmittomatkin jutut mitä Riotilla tapahtui paisuvat ‘ryhmäseksiorgioiksi’ nyt kun sitten firman tarinaa on päätetty alkaa tekemään sensaatiojutuksi näemmä oikein urakalla.

Varmasti itse kullakin alalla olleella on monia hauskoja tarinoita noilta ajoilta. Mekin vietimme aikoinaan kostean viikonlopun Meri-Teijossa (ei orgioita) ja muistelen eräiden innokkaiden innostuneen värikuulapyssyn kanssa loppuillasta sen verran että seuraava aamu kului mökkien seiniä pestessä. Puhumattakaan vauhdikkaista pikkujouluista joissa baarilasku oli 5-numeroinen (myös nykyrahassa). Pikkujouluissa voiton taitaa vetää kuitenkin Razorfish, joka lennätti koko toimiston väen Las Vegasiin ja takaisin – yhden illan bileisiin.

Vaikka kännisistä toilailuista, hulvattomasta rahankäytöstä ja tuhoontuomituista projekteista riittääkin hauskoja tarinoita, on kuitenkin surullista jos koko uusmedian historia kiteytyy siihen. Kaikki ei oikeasti ollut hedonistista suhteellisuudentajutonta menoa vaan ainakin itselläni aikaa kuvaavina teemoina ovat erinomainen yhteishenki ja innostunut luovuus. Ja mikä parasta, siitä on kulkeutunut paljon myös 2000-luvulle.

Kerään mielelläni sensaationhakuisten lööppitarinoiden vastapainoksi ja rinnalle oikeita uusmediamuistoja. Kerro oma tarinasi tämän jutun kommenteissa – nimettömänä jos niin haluat.

9 thoughts on “Kun pappa wappia koodasi

  1. Jos vertaa viitt vuotta Iconilla nihin legendoihin mit tm nouseva uusmedianostalgia nytt tuottavan tulee vkisinkin mieleen ett meill meno oli varsin rauhallista, monessakin suhteessa. Palkat olivat jlkikteen kuulemiani ulkopuolisten arvioita realistisempia ja kulutuspolitiikka muutenkin varsin maltillista. Noh, enimmkseen ainakin.

    Toki se fiilis oli kaukana jykst konttori-ilmapiirist mutta lhinn melko viattomalla perhehenkisell tavalla. Tai ehk olen vain edelleenkin kovin naiivi asian suhteen. Jlkikteen muistellen nousee pintaan lhinn arkista duunia piristneit hassutteluja varsinaisten bilemuistojen tullessa vasta myhemmin.

    Jaa ne legendat? Noh, en tied olisivatko ne edes hauskoja muille kuin ne itse kokeneille.

    Sumppi

  2. Kyll tuntuvat hemmojen muistelot tosiaan aika rankoilta meidn meininkeihin verrattuna.

    Kovimmat ylilynnit johon itse muistan sortuneeni(-mme) oli tm “hurjan kallis” yksityisnyts jostain Austin Powers -leffasta asiakkaamme Finnkinon Tennispalatsin pikkuteatterissa ja siiderit sen jlkeen. Nihin orgioihin tuli jengi bussilla Tampereelta ja taisi se maksaakin ainakin 500. On se silti aika kaukana Las Vegasiin lentelemisist.

    Yhdet kesbileet Tampereella (“Fun Day Out”) oli hauskat ja kosteat ja oli cateringi ihan Helsssingist saakka. Mutta ei sekn ollut tolkuttoman kallista (vaikka hienot Icon Medialab -hupparit tehtiinkin). Ainoa orgijoitsija noissa bileiss oli erskin alaa vaihtanut huippu-AD, joka yritti eptoivoisesti vikitell erst toista tyntekij. Itse muistan bileist vain sen, ett aamulla vedin fillarilla katumusharjoitusmieless lenkin ja meinasin saada sydnkohtauksen. Ptin katua sekoilua myhemmin.

    Vuosikertaviineihin muistan liittyvn vain yhden asian. Silloin kun meit oli joku 15-20, ostin koko henkilkunnalle joululahjaksi pullot vuoden 1990 – kyll – Dom Perignonia (joka edelleen on Alkoissa melkein halvimman hintaista mit planeetalta saa; vink-vink!). Helmi sioille-osastoonhan se psntisesti meni, mutta oli se aika hienoa niille, ketk arvostivat. Muistuupa siit jutusta mieleen yksikin detalji: Ers koodaajamme, kutsuttakoon hnt vaikka nimimerkill “porho”, oli humalatilassaan pttnyt ern ravintolaillan jlkeen ja muiden alkoholijuomien loputtua klassisesti avata tuon Dom Perignonin puoli viiden aikaan aamulla kotonaan. Todettuaan huoneenlmpisen kuohuviinin yksitotisesti “pahaksi” hn oli jttnyt pullon auki keittin pydlle. Aamulla oli kaverilla kuulemma ollut pieni morkkis.

    Olin ilmiselvsti kyll vr firmaa vetmss, Razorin ja muiden firmojen meiningit kuulostavat todella asiallisilta! Kokkelia, suihinottoja, orgioita, lasvegasia ja riskirahaa. Wau! Noista hommista kun psisi tekemn vaikka jonkun muun rahoilla viel leffan!

    – Alex

    P.s. Ne vahvasti subventoidut sukelluskurssit (Icon Divers, anyone) oli puhtaasti henkilkunnan fyysisen hyvinvoinnin edistmist.

  3. “Huumeita, viinaa, naisia ja rahaa”, niin se toinenkin klassikko alkaa. Oma hatara ksitykseni aiheesta perustuu viel nkemttmn tuskin lainkaan vritettyyn elokuvaan ja inhorealistiseen svyyn kirjoitettuun artikkeliin it-alan arvostetuimmassa julkaisussa. Kirjasta en edes ole kiinnostunut. Muistan kyll kolleegoideni kanssa joskus ihmetelleemme itseltmme puuttuvia tysuhdehuoria, pakollista kokkelia aamulla, downereita illalla ja rahamr mik tekisi Soroksen kateelliseksi. Rikottiin me sentn tahallamme kiintolevy, mut se oli jo vanha ja rikki muutenkin.

    MUNASILLAAN! Ilmeisesti jotain yhteist oli kaikilla aikakautensa firmoilla kuitenkin. Pit vain muistaa, ett joillekin munasillaan olo on luonnollisempaa kuin toisille ja osa saattaa viattoman munasillaan olon muistaa orgioina, joihin osallistui ainakin koko yhti, tyntekijoiden ystvt ja kyln miehet. Vapise Houston 620! Pikku anekdoottina munasillaan olosta voin kertoa, ett varmana muistijlken ja etisen huhuna erstkn asiakasprojektia ei ole koodattu munasillaan as such. Sit koodattiin omalla kyrvll nppist takoen. Nin meill. Ja mit noihin uusmediasuihinottoihin tulee, niin itse koitin ja koitan edelleen vltell ottamasta suihin tyn puolesta ja vapaalla. Heteromiehen taakka, mut jonkun sekin on kannettava.

    Mit rahankyttn tuli niin aina itara controlleri, vittumaisen umpi-pihi toimari ja ilmeisen laihialainen toimintaymprist hoiti asiat niin, ett koskaan en nhnyt niit niin himoitsemiani kolmea Aiboa kytvll leikkimss ja tyilmapiiri kohentamassa. Samoin kvi rekkakuoramalliselle Mindstormeja. Vittu mik lafka. Ne olivat _MINUN_ mielestni trkeit ja projektien kannalta oleellisia motivaattoreita. No, opinpa ainakin keskittymn edes etisesti oleelliseen. Kiitos siit.

    Kivaa aikaa se oli, vaikken tuntenutkaan elvni aallon harjalla toteuttamassa jotain suurta(tm). Ehk kuitenkin itselle j pllimmiseksi samikin ja sumpin mainitsemat perhehenkisyys ja innostuneisuus, vaikea kuvailla tarkemmin. Vaikka rahaahan uusmediaan mentiin tekemn, ei ystvi. Vhnp tiesin.

    r0ck

  4. Alex, ota se pilli pois nenst – muistisi alkaa jo selvsti lipsua. Oman Domppani jaoin arvokkaasti Y2K:ta juhlien, ksi lipassa, kyynel silmss ja vain sinua ajatellen, rakas Allu.

    Sen sijaan erll nimettmll toisella koodaajalla ja firmamme _ptevll_ AD:lla taisi olla jotain vhemmn miellyttvi muistikuvia kyseisest janojuomasta (sic). :)

    Sen sijaan se tarina minusta, siit tuberkuloosia sairastavasta lampaasta, purkista moottoriljy ja vihaisesta maatalon isnnst on tysin totta. Ja luoja mik morkkis!

    korho

  5. Korho: Pient kunniaa sit pitkin osoittaa.

    Omat aivosoluni olen selvsti tuhonnut jossain, koska sekoitin nm dynaamiset hahmot villiss mielikuvituksessani.

    Taisipa tosiaan olla “pisto” ja “pankela” asialla :-)

    Pahoittelut kaikille vryytt krsineille.

    Vapaus Jan Wellmanille!

  6. Ai ett kun oikein meinaa tippa tulla linssiin kun luin vanhoja muistoja iki-ihanista Icon-vuosista :)

    Upeaa aikaa ja hyvi muistoja. Silti allekirjoitan tuon Samikin kommentin, jossa hn mainitsee luovuuden ja tiimihengen. Sit kun aina tarvitaan, mys muissa ammateissa!

    Meri-Teijo oli hieno keikka! Samoin Icon Diversin sukelluskeikat. Ja se kun painettiin Ranksun kanssa lakanat pll yhden Hesan keskustan ravintolan portaat alas pikkujouluissa; “aaveet kun ei ny ja voivat sikailla ja muut ei huomaa”. Kuka muistaa Jorma-bottia viel..?
    Ah, those days..

    Kelln tallessa vanhoja kuvia “tiimipivilt” tms. toimistoajoilta?

    Masa

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *