19,504 thoughts on “Kuudes Potter”

1. Harmittaa vähä ku oon niin laiska mut kyllä se siitä:) Siis tarkotan ku en oo jaksanu vieläkää lukee tota juttuu.* on raivoissaan ja repuii kohta hiukset päästä* en älyy miks mut musta on helpompi lukee kaikki paperilta jote mä tulostan nimetön ton sun jutun!

2. Siis jos vaa saan:)

3. Siitä vaan… :)

4. Nii tiiättekö mitä! meijä äiti ku ootti ppäsyä koneelle ja katto ku mä selasin pinseriä ni se kysy tost nimetön jutust et kirjottaaks joku tonne tarinaa… mä sanoin et joo:):) Nii ja nimetön aika kiva mulle tuli kaheksan sivuu sun juttui:D otin ne iha sieltä päästä asti!

5. kiitos nimetön kun laitoit viel lisää sitä tarinaa!! sä pelastit sillä mun hengen!! XD ei mut ihan tosissaan toi on aivan äly hyvä tarina ja kuulisin mielennäni lisää jatkoa tosta jos on mahdollista. (taisin ruveta taas vähän ahneeks mutta nimetön laita pliide jatkoa jos se on mitenkään mahdollista)

6. No okei… Myrtin mieliksi VIELÄ vähän tekstiä :)

   Sirius näki isänsä lemmikkikaupan edessä nuori lehtopöllö häkissä hänen kädessään. ”Ai, sait jo sauvan. Ostin sinulle tämän.” Herra Musta sanoi ja näytti pöllöä. ”Hieno” Sirius sanoi. ”Käy nyt hakemassa vaatteita Matami Malkin kaupasta niin minä haen punnussarjan, kristallipullosarjan, kaukoputken ja noidankattilan.” herra Musta sanoi ja lähti. Sirius astui nyt Matamii Malkin kauppaan. ”Päivää, peremmälle peremmälle. Sinullekin Tylypahkan vaatetus niinkö?” Matami sanoi. ”Joo.” Sirius sanoi ja käveli eteenpäin. ”Selvä. Käyn hakemassa lisää kangasta. Mene sinä tuonne jakkaralle.” Matami sanoi ja lähti takahuoneeseen. Sirus asteli eteenpäin etsien jakkaraa mitä Matami oli tarkoittanut. Hetken päästä hän löysi sen ja meni seisomaan sen päälle. Yhtäkkiä hänen eteensä ilmestyi kokovartalopeili. Sirius katsoi itseään. Hänen hiuksensa olivat taas sekaisin, mutta tällä kertaa hyvällä tavalla. Ne näyttivät paremmalta kuin yleensä. ”No niin. Tässä on hattusi ja suojakäsineesi.” Matami sanoi ja mutisi jonkin loitsun ja sakset leikkelivät kangasta. ”No niin, mitat.” Matami sanoi ja mittaili Siriuksen käsien pituuksia. Sirius seisoi paikoillaan puoli tuntia ja lopulta Matami Malkin sanoi: ”Valmis. Voit lähteä.” Sirius otti viitat ja kaavut paperikassiin ja meni ulos. ”Kas, sait ne jo. Meillä taitaa olla jo kaikki. Lähdetään.” herra Musta sanoi laukullinen kirjoja kaulassaan olevassa laukussa, pöllön häkki toisessa kädessä ja tavarat kassissa toisessa kädessä. ”Heitä sinä hormipulveri.” herra Musta sanoi kun he olivat päässeet takaisin takan luo. Sirius heitti hormipulveria isälleen joka astui tuleen: ”Kalmanhanaukio kaksitoista.” kuului ja herra Musta katosi. Sirius oli juuri ottamassa hormipulveria kun kuului: ”Sirius! Odota!” ja Sirius näki Sarahin kannoillaan. ”Huh, onneksi et lähtenyt vielä. Tässä.” Sarah sanoi ja ojensi pienen paketin. ”Mikä se on?” Sirius kysyi. ”Näet sitten. Avaa se kotona, sinulla näyttää olevan kiire.” Sarah sanoi. ”Okei. Kiitos.” Sirius sanoi ja astui liekkeihin: ”Kalmanhanaukio kaksitoista.” Sirius sanoi ja kiisi kotiinsa. ”Missä viivyit?” herra Musta sanoi. ”Housun lahje jäi jumiin.” Sirius sanoi ja otti pöllönsä, tavaransa ja kirjansa ja lähti kohti huonettaan. Matkalla hän joutui menemään Reguluksen huoneen ohi. Regulus kurkisti huoneensa ovesta ja tuijotti Siriuksen tavaroita kateellisena. Sirius käveli kuin ei olisi huomannutkaan. Lopulta hän pääsi huoneeseensa kaikkien tavaroiden kanssa. Hän tyhjensi matkalaukkunsa ja siirsi uudet kirjat, vaatteet ja tavarat sinne. Pöllön häkin hän pisti pöydälle ja päästi pöllön vapaaksi huoneeseen. Pöllö astui hitaasti ulos häkistä ja seisoi pöydällä tuijottaen Siriusta. ”Sinulle pitäisi antaa nimi vai mitä?” Sirius sanoi ja pöllö huhuili lempeästi. Sirius oli hetken hiljaa ja mietti, mikä nimi sopisi lehtopöllölleen. Hän oli kuullut Egyptiläisen nimen 9-vuotiaana, joka oli jäänyt hänelle mieleen: Shani.
   ”Shani… ” Sirius sanoi ja silitti pöllöään. Sirius otti palan puuta kaapistaan ja kirjoitti siihen: Shani, ja pisti sen Shanin häkin oveen kiinni. Sitten hän muisti, että oli saanut lahjan Sarahilta. Hän otti paketin taskustaan ja avasi sen. Sisällä oli pienoismalli pöllön häkistä ja pöllöstä. Sirius avasi häkin ja pienoismallipöllö nousi siivilleen. Sen jalassa oli pieni viesti. ”Keksin tämän itse. Tällä voi lähettää viestejä kesken koulutunnin toisille luokassa olijoille… Käytä sitä kun tarvitset apua.”
   ”Vau!” Sirius sanoi ja tuijotti pienoispöllöä. Sirius laittoi sen häkkiinsä ja matkalaukkuun.
   Samana iltana aina kun Sirius poistui huoneestaan Regulus yritti ängetä Siriuksen huoneeseen katsomaan tavaroita, mutta Sirius löysi avaimen huoneensa oveen ja pisti oven lukkoon aina kun poistui paikalta. ”Tämän vuoden Tylypahka-kirjeet tulivat aika myöhään.” rouva Musta sanoi olohuoneessa miehelleen kun Sirius saapui alakertaan. ”Ai miten niin?” herra Musta kysyi. ”No kouluhan alkaa kahden päivän päästä! Pitäisi varoittaa aikaisemmin koulun alkamisesta.” rouva Musta sanoi. Siriuksen sydän hyppäsi kurkkuun; kahden päivän päästä!
   Siriusta rupesi jännittämään: kahden päivän päästä hän menisi kouluun ja tulisi takaisin kidutuskammioon vasta kesäkuussa.

7. Sirius päätti mennä illallisen jälkeen heti nukkumaan, jotta Tylypahkaan lähtö olisi lähempänä. Syötyään yhden voileivän, hän toteutti suunnitelmansa. Hän meni huoneeseensa, lukitsi oven ja laittoi Shanin häkkiinsä ja ruokki sen. Matkalaukun sängyn alle laitettuaan hän vaihtoi vaatteensa ja meni nukkumaan. Aamulla herättyään hän tajusi: ylihuomenna hän lähtisi Tylypahkaan.
   Päivä sujui Siriuksella kuin tanssi. Sirius jäi pitkiksi aikaa tuijottamaan asioita, jotta kuluttaisi aikaa, lopulta illalla hänen tyhjään tuijotus meni pieleen kun Oljo saapui paikalle. Oljo oli kotitonttu, sillä oli suuret lepakon korvat ja vetisenharmaat silmät. ”Onko herralla mitään toiveita?” se kysyi vaatimattomasti. ”Kyllä, mene muualle. Haluan miettiä…” Sirius sanoi töykeästi. Oljo kumarsi ja käveli takaperin keittiöstä ulos. Viidentoista minuutin päästä Sirius lähti huoneeseensa. Hän katsoi kelloa ja huomasi: se oli jo yhdeksän. Sirius päätti mennä taas aikaisin nukkumaan. Shanin ruokittuaan hän lukitsi taas ovensa ja meni nukkumaan.
   Aamulla hän ei noussut sängystään. Hän makasi sängyssä kaksi tuntia kunnes päätti selailla kirjojaan. Hän vaihtoi vaatteet ja selaili kirjaa pimeydenvoimia vastaan, joka oli paljon mielenkiintoisempi kuin pimeydenvoimien käytön kirjat. Hän ei katsonut kelloon pitkään aikaan kunnes oli lukenut puolet kirjasta. Kello oli kahdeksan illalla. Sirius meni alakertaan keittiöön ja söi tuhdin iltapalan, koska ei ollut syönyt koko päivänä mitään. ”Onko tavarat pakattu?” rouva Musta kysyi kun tuli keittiöön. ”On, on…” Sirius sanoi. ”Hyvä.” rouva Musta sanoi kun Regulus astui keittiöön. ”Luojan kiitos sinä et lähde vielä Tylypahkaan.” rouva Musta sanoi Regulukselle ja Regulus hymyili ylpeänä. ”No ei tuollaista kirppua tänä vuonna sinne huolittaisi.” Sirius sanoi, mutta silloin rouva Musta tiputti kauhan eikä kuunnellut mitä Sirius sanoi, toisin kuin Regulus. Regulus näytti vihaiselta ja meni istumaan pöydän toiseen päähän jolloin Sirius nousi ylös ja lähti huoneeseensa. Siriusta väsytti. Hän vaihtoi vaatteensa, ruokki Shanin ja meni nukkumaan.
   Aamulla Sirius nousi aikaisin ylös. Hän varmisti, että laukussa oli kaikki mitä piti. Sitten hän vaihtoi vaatteet ja yritti saada hiuksensa siististi, mutta ei onnistunut. Yhdeksältä hän meni aamiaiselle ja söi puuroaan makua ajattelematta. Hän oli hermostunut. Entä jos hän ei sovikaan joukkoon? Mutta kun hän muisti, että Sarahkin tulee Tylypahkaan hänen mielensä muuttui heti positiiviseen suuntaan. ”No niin! Sirius! Lähdetään.” rouva Musta sanoi. Sirius otti laukkunsa ja Shanin häkin ja lähti ulos talosta. Rouva Musta vilkutti kättä tien vieressä ja Poimittaislinja ilmestyi kadulle. Sirius astui sisään. ”Tuossa lippusi, äläkä hukkaa sitä! muista kävellä oikeasta kohtaa läpi ettet juokse päin seinää. Nähdään kesällä.” rouva Musta sanoi tylysti ja lähti kotiin. ”Mihinkäs menet?” Kysyi Daniel, lippujenmyyjä. ”King’s Crossille.” Sirius vastasi. ”Tylypahkaan sieltä vai?”
   ”Joo” Sirius vastasi. ”Juu… Se on hyvä koulu.” Daniel sanoi ja katseli nopeasti liikkuvia maisemia. Viiden minuutin päästä Ernie sanoi: ”King’s Crossilla ollaan.” Sirius otti laukkunsa ja häkin ja poistui poimittaislinjasta. Hän otti kärryn ja käveli juna-asemalle. Hän etsi portin yhdeksän ja kolme neljännestä. Hän muisti äitinsä ohjeet ja juoksi portin läpi. Hän ilmestyi junan luo jossa luki: Tylypakan pikajuna. Hän jätti kärryn sinne missä muutkin olivat ja otti laukun ja häkin. Eräs pitkä, laiha vaalealettinen tyttö, jonka viitan rintamuksessa luki ”V” auttoi Siriusta nostamaan laukut junaan. Sirius astui tyhjään vaunuhuoneeseen ja laittoi matkalaukun tuolinsa alle ja Shanin pöydälle. Junan pilli vihelsi ja käytävästä kuului viimeisten ihmisten tulo. Kaksi Siriuksen ikäistä poikaa menivät huoneen ohi. Jälkimmäisenä tullut kääntyi ja katsoi Siriuksen huoneeseen ja avasi oven: ”Voiko tänne tulla?” hän kysyi. ”Siitä vaan.” Sirius sanoi ja hymyili ystävällisesti. Poika hymyili takaisin ja laittoi laukun tuolin alle. Pojalla oli vaaleanruskeat hiukset ja kapeat kasvot. Hänellä oli naarmuiset kämmenselät ja hiukan käytetyn näköiset vaatteet. ”Olen Remus.” Poika sanoi ja ojensi kätensä Siriukselle. ”Sirius.” Sirius vastasi ja kätteli Remusta. ”Hieno pöllö.” Remus sanoi ja osoitti Shania. ”Kiitos. Mikä lemmikki sinulla on?” Sirius kysyi. ”Äh, rotta…” Remus sanoi ja kaivoi taskustaan mustan rotan. ”Kiva… Se hajotti rotanruokapussin…” Remus sanoi ja otti kädellä rikkinäisen pussin ja heitti sen roskikseen. Sirius naurahti. Ovi avautui uudestaan ja sisään astui silmälasinen, mustahiuksinen poika. ”Mahtuuko tänne?” Poika kysyi. ”Mahtuu.” Sirius sanoi ja Remus siirtyi hiukan oikealle tehdäkseen tilaa. Poika laittoi laukun tuolin alle ja laittoi pöllön häkkinsä lattialle. Häkissä oli suuri tornipöllö, joka nukkui. ”Olen James.” James sanoi ja kätteli Siriusta ja Remusta. ”Minä olen Sirius ja hän on Remus.” Sirius sanoi. ”Onko tämä teidän ensimmäinen vuosi?” James kysyi. Sirius nyökkäsi ja Remus sanoi: ”Joo.”
   ”Kiva. Saatetaan päästä samaan tupaan.” James sanoi. ”Millaisista perheestä te olette?” Remus kysyi. ”Puhdasverisiä aika pitkälle sukua…” Sirius sanoi tympääntyneesti ja Remus taisi arvata, että Sirius ei pidä siitä. ”Minulla on jästivanhemmat.” James sanoi. ”Sääli sinänsä. Heillä ei ollut aavistustakaan mihin pitää mennä että pääsee junaan.” James naurahti. ”Minun vanhemmat ovat velho ja noita…” Remus sanoi ja ovi aukesi taas. ”Hei Sirius.” Sarah sanoi ovella. Hänen hiuksensa olivat auki ja kauniisti kammatut ja hänen vihreät silmänsä olivat lumoavan näköiset. Sirius pelkäsi änkyttävänsä kun oli hämmästynyt Sarahin kauneudesta joka oli ihmeellisempi kuin koskaan. Sirius huomasi, että Remuksen ja Jamesin suut olivat loksahtaneet auki. ”Hei Sarah. Tule tänne.” Sirius sanoi ja teki tilaa Sarahille. ”Kiitos.” Sarah sanoi ja otti häkin, jossa oli valkoinen nuori tunturipöllö. Hän pisti sen lattialle ja laukun tuolin alle. ”Öö… Remus, James, hän on Sarah.” Sirius esitteli ja Sarah kätteli Remusta ja Jamesia. ”Kiitos lahjasta.” Sirius sanoi ja otti taskustaan pöllön pienoismallin. ”Ai sinä pidit siitä. Tein itsellenikin sellaisia.” Sarah sanoi. James ja Remus katsoivat kiinnostuneina sivussa.

8. toi viimeisempi pätkä on jennille koska mä arvaan et se kysyis kohta jatkoa ;)

9. siis vau mä rakastan tota tekstiä!!!! kiittti kauheesti nimetön kun laitoit viel ton pätkän!! *hymyilee iloisesti* :):)

10. ihanaa tekstiä nimetän,tuleekos sitä lisää?

11. Mä en älyy mistä löyät noin paljo tekstii jatkuukse vielä? * tääl on yks tai vähä useampiki anova* nii et sull on kohta jo kirja tosta Sharonista, Sharon ja usvallinen menneisyys:D hah hah siis mä nauroin ittelleni.

12. *Veela(nen) käyttää lumoavaa anelevaa katsetta ja nimetön hakee jatkoa kirjaan*
    ”Mitä ne ovat?” Remus kysyi. ”Pienoispöllöjä. Niillä voi lähettää viestejä kesken tunnin.” Sarah sanoi. ”Vau. Keksit nämä itse?” James kysyi. ”Niin… Minulla on niitä aivan liikaa.” Sarah sanoi ja otti taskustaan ison pussin joka oli täynnä pöllöjä. ”Haluatteko tekin?” Sarah kysyi ja ojensi pussia Remukselle ja Jamesille. ”Vau, kiitos.” James sanoi ja otti tunturipöllön ja Remus otti lehtopöllön. ”Aika käteviä.” James sanoi ja silitti omaansa ja pisti sen takaisin häkkiin. Oven ohi meni joku, jota Sirius ei ehtinyt nähdä, paitsi silloin kun henkilö kääntyi takaisin ja avasi oven. Kaunis punahiuksinen, sinisilmäinen tyttö avasi oven. ”Sarah! Hei.” Tyttö sanoi ja Sarah kääntyi katsomaan. ”Lily! Sinäkin sait kutsun Tylypahkaan!” Sarah huudahti. ”Niin, siksi en voinut kertoa sinulle mitään. En tiennyt, että sinä olet noitasukua. Anteeksi.” Lily sanoi. ”Ei se mitään. Oli kiva nähdä.” Sarah sanoi. ”Nähdään.” Lily sanoi. Jamesin suu oli loksahtanut taas auki. Hän sulki sen vasta kun Lily oli lähtenyt. ”Kuka hän oli?” James kysyi. ”Lily, olemme naapureita.” Sarah sanoi. James hiljeni hetkeksi. Matka sujui hyvin. Siriuksella, Jamesilla, Remuksella ja Sarahilla oli hauskaa yhdessä. Yhtäkkiä juna alkoi hiljentää vauhtia ja pysähtyi. ”Olemme perillä.” Sarah sanoi ja katsoi ulos. Sirius ja muut alkoivat kerätä tavaroitaan ja antoivat ne ulkona odottaville henkilöille. He menivät lähemmäs rantaa joka näkyi junan lähellä. Siellä heitä odotti suurin mies kenet Sirius oli koskaan nähnyt. Mies oli kaksi metriä pitkä ja ainakin metrin leveä. Sirius jäi tuijottamaan miestä ja kuuntelin kun tämä sanoi: ”No niin ensiluokkalaiset! Te tulette minun kanssa veneillä koululle!” Sirius lähti Sarahin perässä veneeseen soutajan paikalle. James ja Remus astuivat samaan veneeseen ja lähtivät soutamaan kohti Tylypahkaa järven yli. Lopulta kun he pääsivät soihduin valaistuun luolaan, he nousivat veneistä ja menivät miehen perässä portaita ylös. Kun kaikki olivat paikalla, mies sanoi: ”No niin mä häippäsen. Odottakaa täällä hetki ja professori McGarmiwa noutaa teidät suureen saliin.” Ja samassa mies lähti. Sirius katsoi ympärilleen ja tuijotti liikkuvia tauluja. Lopulta seinän sisältä ilmestyi aave. ” Päivää oppilaat ja tervetuloa Tylypahkaan! Kun menette sisään, älkää menkö heti istumaan vaan seisokaa paikallanne ja kuulutan teidän nimet ja hattu lajittelee teidät tupiinne. Lisää tietoa tuvista löytyy kotitupanne ilmoitustaulusta. Onnea matkaan.” Professori sanoi ja avasi ovet. Hän asteli salin päähän oppilaat perässään. Sirius pyrki mahdollisimman lähelle Sarahia ja Jamesia. ”No niin. Lausun nimenne ja tulette tähän eteen jakkaralle.” Professori sanoi nimiä. Sirius katseli ympärilleen pitkin suurta salia. Lopulta hän kuuli nimen: ”Sarah Carey!” Sirius kääntyi katsomaan kun Sarah lajiteltiin. Hattu alkoi puhua: ”Hmm… ROHKELIKKO!” Sarah riemastui ja meni istumaan Rohkelikkojen pöytään Rohkelikkojen taputtaessa. Sirius jäi tuijottamaan Sarahin kauniita hiuksia ja kuuli nimen: ”Lily Evans!” Sirius vilkaisi oliko kyseinen tyttö sama kuin Sarahin naapuri. Ja olihan se. Punahiuksinen tyttö istui penkille ja hattu hiljeni hetkeksi… ”ROHKELIKKO!” Rohkelikot taputtivat innoissaan. Sirius kääntyi katsomaan Sarahia uudestaan ja kuuli kun kaksi poikaa lajiteltiin Puuskupuhiin ja yksi tyttö Korpinkynteen. ”Severus Kalkaros!” Kuului McGarmiwan huuto. Sirius kääntyi katsomaan kun musta ja rasvahiuksinen laiha pitkä poika asteli jakkaralle tyynesti ja hattu mietti kaksi sekuntia ja huusi: ”LUIHUINEN!” Luihuiset taputtivat vuorostaan. Samassa Sirius kääntyi katsomaan Lilyä ja Sarahia kun kaksi tyttöä lajiteltiin Korpinkynteen. ”Remus Lupin!” Sirius kääntyi katsomaan kun Remus käveli jakkaralle. ”Hmm… ROHKELIKKO!” Huusi hattu. Sirius taputti Remukselle. ”Sirius Musta!” Sirius säikähti: oli hänen vuoronsa! Hän käveli jakkaralle ja sai hatun päähänsä. ”Hmm… Taas eräs Musta. Mihinköhän sinut pistäisi…” Kuului Siriuksen pään sisällä. ”Ei Luihuiseen, haluan Rohkelikkoon.” Sirius ajatteli ja samassa hattu huusi: ”ROHKELIKKO!” Sirius riemastui. Hän pääsi samaan tupaan Sarahin kanssa. Sirius löi läpyjä Remuksen kanssa kun hän istui Remuksen viereen. Sirius jäi hymyilemään Sarahille, kun yksi tyttö lajiteltiin Rohkelikkoon ja kaksi poikaa Luihuiseen. Samassa kuului: ”Peter Piskuilan!” Sirius kääntyi katsomaan kun lyhyt, tukeva poika asteli jakkaralle. Hattu oli hetken hiljaa, kunnes huusi: ”ROHKELIKKO!” Sirius taputti muiden mukana. ”James Potter!” kuului huuto ja Sarah käänsi nopeasti päätään kuten Siriuskin. ”Hmm… Tämä on helppo! ROHKELIKKO!” Hattu huusi ja Sarah ja Sirius alkoivat taputtaa innoissaan. ”Hyvä James!” Sirius huusi ja löi läpyjä Jamesin kanssa. Lajiteltiin vielä yksi tyttö Luihuiseen, yksi tyttö Puuskupuhiin, vielä yksi poika Luihuiseen ja kaksi poikaa Korpinkynteen. Rehtori nousi ylös ja sanoi: ”Kaikki ovat varmasti nälkäisiä joten… käykää käsiksi.” Ja pöydät täyttyivät yhtäkkiä ruualla. Sirius alkoi syödä Jamesin, Remuksen ja Sarahin kanssa. Lyhyt, tukeva poika alkoi jutella Remuksen kanssa ja Sirius ja James juttelivat toisilleen. Sarah jutteli Lilyn kanssa ja Jamesin katse karkaili välillä Lilyyn.

13. oho tosta puuttuu pätkä… siis se aave menee pois ja McGarmiva tulee paikalle… sori mokani :)

14. moi vaan kaikille en ookkaan päässy tänne piiitkiiin aikoihin on muuten tullu vähä viestei tänne

15. No millo oot sitte viimeks käyny? nimittäin tänne tulee tosi paljo viestejä päivässä:) ja sitku ottaa vielä mukaan noin nimettömän *kirjan/tarinan* alkuvaiheet ni kylhä niitä tullee`¤%&&&%(%#¤”#2 okei?

16. nimetön: jatkuuhan tarinasi vielä? toivottavasti! *lahjoo pinnauspurtavilla*

17. Just hyvä juttu nimetön……Pist jatkoo viel!!!!!! Haluun tietää mitä tapahtuu…..:) Ja tuliks rohkelikkoon muit kun tää meijän kuuluisa nelikko…..kirjota!xD

18. aaargh. Tää vielä ja sit menen nukkumaan ku joudun herää huomenna kuudelta…

    ”Nyt kun olemme kaikki syöneet mahamme täyteen, voitte kuunnella kaksi ilmoitusta: Musta Metsä on kiellettyä aluetta kaikilta oppilailta. Ja käytävillä taikominen on kielletty! Nyt kun olen ilmoittanut lyhyet, mutta tärkeät asiat: Hyvää yötä!” Rehtori Dumbledore sanoi. ”Hyvä. Aloin olla jo väsynyt.” Sirius sanoi. ”Rohkelikot tännepäin!” Kuului valvojaoppilaan huuto. Sirius, Sarah, Remus, James ja Peter lähtivät yhdessä valvojaoppilaiden perässä tupaansa. He kävelivät liikkuvia portaita pitkin taulun eteen. Taulussa oleva lihava nainen sanoi: ”Tunnussana?” Valvojaoppilas vastasi: ”Leijonan karjaisu” Taulu siirtyi sivuun ja oppilaat kiipesivät aukosta sisään lämpimään Rohkelikon olohuoneeseen. ”Tyttöjen makuuhuoneet ovat oikealla ylhäällä ja poikien vasemmalla.” Valvojaoppilas-poika sanoi. ”Tavaranne ovat jo täällä. Hyvää yötä.” Jatkoi valvojaoppilas-tyttö jatkoi. Sirius kapusi portaita pitkin uusien ystäviensä kanssa makuuhuoneeseen ja Sarah jatkoi ylös. ”Huhhuh. Tämä sänky on ilmeisesti minun.” Sirius sanoi nähdessään Shinan sängyllään. James kaatui sängylleen väsyneenä ja haukotteli. Remus istahti sängylle ja ruokki rottansa. ”No, kuka oli paras?” James kysyi. ”Missä?” Sirius ihmetteli. ”Tarkoitin tyttöjä…” James sanoi, ”Ai, Sarah on ihan kiva.” Sirius sanoi ja alkoi muiden mukana vaihtaa vaatteitaan. ”Hyvännäköinen ja mukava hän ainakin oli.” Remus sanoi. ”Niin oli. Pidin myös Lilystä.” James sanoi. ”Sen huomasi. Katselit koko ajan häneen.” Sirius sanoi ja James nolostui. ”Eiköhän mennä nukkumaan.” Remus sanoi ja veti verhon sänkynsä eteen. Siriuskin meni peiton alle ja katsoi ikkunasta pientä kuunsirppiä, kunnes nukahti.
    Aamulla Sirius heräsi aikaisin ja alkoi pukeutua. Saatuaan sukkansa jalkaan, James ja Remus heräsivät. Hekin alkoivat pukeutua. Kun kaikki olivat valmiita, Sirius laittoi taikasauvan taskuunsa ja avasi oven lähteäkseen. Juuri kun hän oli päässyt portaalle, Sarah käveli häntä päin. ”Ups” Sarah sanoi. ”Anteeksi. Mene sinä vain.” Sirius sanoi ja Sarah hymyili ja käveli portaita alas. ”Mistä vetoa, että hän teki tuon tahallaan?” James kysyi Remukselta. ”Ai minkä?” Sirius kysyi. ”Kävelit päin Sarahia.” James sanoi. ”Tein sen ihan vahingossa.” Sirius sanoi. ”Minä ainakin olisin kävellyt tahallaan.” James sanoi. Sirius lähti portaat alas tuvan oleskeluhuoneeseen. Se oli tyhjä. Paikalla ei ollut ketään. Sirius lähti muotokuva-aukon läpi portaisiin Remuksen ja Jamesin kanssa. Lopulta Sirius muisti reitin, miten päästä suureen saliin. Ovista tultuaan he näkivät, että suuri sali oli tupaten täynnä. Sirius, James ja Remus hakivat paikat Sarahin vierestä, edestä ja sivulta. Sirius istahti Sarahin viereen. ”Moi” Sirius sanoi. ”Moi. Nukuitko hyvin?” Sarah kysyi. ”Mainiosti sen jättimäisen ruuan jälkeen.” Sirius sanoi ja Sarah hymyili. Remus katsoi opettajien pöytää ja näki, että professori Dumbledore oli istunut paikalleen. ”Anteeksi. Poistun hetkeksi.” Remus sanoi ja Sarah seurasi Remusta hetken katseellaan, kun hän meni rehtorin luo, kunnes keskittyi paahtoleipänsä voiteluun. James tuijotti taas Lilyä. ”Voisin esitellä teidät.” Sarah sanoi nähtyään mihin James tuijotti. ”Häh?” James ihmetteli. ”Lilylle.” Sarah sanoi. ”No… jos välttämättä haluat.” James sanoi ja esitti ettei välitä. Sarah raahasi Siriuksen ja Jamesin lähemmäs Lilyä. ”Hei Lily.” Sarah sanoi. ”Hei Sarah.” Lily vastasi. ”Haluaisin esitellä sinulle kavereitani. Tässä on Sirius Musta ja James Potter.” Sarah esitteli ja James ja Sirius hymyilivät Lilylle, kun heidän nimet mainittiin, etenkin James. ”Hei.” Lily sanoi. Remus palasi takaisin. ”No niin.” Remus sanoi ja istui paikalleen. ”McGarmiwa lähetti nämä mukanani teille.” Remus sanoi ja ojensi lukujärjestykset.
    Luvassa oli kaksi tuntia taikajuomia Luihuisten kanssa, tunti luudalla lentoa Luihuisten kanssa ja kaksi tuntia yrttitietoa Puuskupuhin kanssa. James nielaisi äänekkäästi. ”Luudalla lentoa? Mutta eihän meidän pitänyt tuoda luutia.” James ihmetteli. ”Koululla on luutia ykkösluokkalaisille.” Sarah sanoi. ”Huh, minä jo säikähdin. Onkohan lentäminen vaikeaa?” James mietti. ”Ei ole. Se on melko helppoa.” Sarah sanoi ja otti Remukselta koulun kartan, joita Remus jakoi. ”Taikajuomia on alimmassa kerroksessa lähellä tyrmiä. Vasta puolen tunnin päästä. Täytyisi kai silti hakea kirjat.” Sarah sanoi. ja nousi ylös. ”Minä voin tulla kanssasi. Söin jo.” Remus sanoi kun Sirius söi vielä leipäänsä. Sarah lähti salista Remuksen kanssa Siriuksen katsoessa hänen peräänsä. Sirius huokaisi hiljaa. ”Sinä pidät hänestä.” James sanoi. ”Häh?” Sirius sanoi. ”Sarahista. Olet selvästi hulluna häneen.” James sanoi. ”Nooh, ehkä vähän.” Sirius sanoi. ”Jaa vähän?” James epäili ääneen. ”No, en voi kieltää etteikö hän olisi upea. Kaunis, kiltti ja ystävällinen. Ja kaiken lisäksi ei-Luihuinen.” James sanoi. ”Niin.” Sirius sanoi ja nousi Jamesin kanssa ylös. He lähtivät yhdessä salista ulos ja muotokuva-aukon läpi oleskeluhuoneeseen. Sarah istui takan edessä olevalla sohvalla ja Remus tuli poikien huoneesta portaita pitkin. Sirius meni Jamesin kanssa poikien huoneeseen ja he etsivät kirjansa, noidankattilansa ja kirstallipullokokoelmansa ja laittoivat ne laukkuun. He lähtivät oleskeluhuoneen kautta Sarahin ja Remuksen kanssa kohti linnan alinta kerrosta ohi tyrmien ja tummien käytävien. Lopulta he pääsivät perille ja näkivät muitakin oppilaita odottamassa luokan ovella. Lopulta opettaja saapui ja avasi luokan oven. Opettajalla oli ruskeat hiukset ja viikset. Hänellä oli ruskeat silmät ja suora nenä. Hänellä oli yllään tumma viitta ja sen alla tumman vihreä puku. ”Taikasauvat pois.” Professori sanoi. ”Minä olen professori Welch ja opetan teitä nämä seuraavat seitsemän vuotta ellei esteitä tapahdu. Toivon, että keskitytte tunneilla kuuntelemiseen, eikä turhiin juttutuokioihin. Tänään opiskelemme pelkkiä aineksia.” Opettaja sanoi ja alkoi listata taululle eri aineksia. Sirius yritti kuunnella keskittyneesti vaikka tuijottikin välillä Sarahia.
    taikajuomatuntien jälkeen Sirius lähti ystäviensä kanssa kohti portaita kun Siriuksen Severus- nimiseksi oppilaaksi tunnistama poika käveli päin Siriusta takaa päin. ”Katso vähän minne menet!” Severus sanoi ja jatkoi eteenpäin. James suuttui. ”Katsoisit itse eteesi!” James huusi. Severus kääntyi ympäri ja sanoi: ”Ja minuahan ei tuollaiset kuraveriset määräile.” Sirius tajusi Severuksen sanoneen pahasti, mutta James ei onneksi ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti.

19. Severuksen häivyttyä hän kysyi: ”Mitä se tarkoitti?”
    ”No… Tavallaan sitä, että… Olet kuraverinen koska olet jästiperheestä. Turha hänestä on välittää.” Sirius sanoi ja alkoi keksiä Remuksen kanssa Jamesin iloksi haukkumanimiä Severukselle.
    Opettaja saapui ulos itsestään lentävien luutien kanssa ja laski ne alas sauvan heilautuksella. ”No niin, oppilaat. Aloitamme heti lentämisen. Menkää luudan viereen ja sanokaa sille: Ylös.” Sirius meni yhden luudan viereen Jamesin toiselle puolelle ja sanoi: ”Ylös!” Luuta pongahti Siriuksen käteen. Kun hän kääntyi katsomaan Jamesia, tämänkin luuta pongahti Jamesin käteen. ”Aika helppoa.” James sanoi. ”Ja nyt nouskaa luudillenne ja potkaiskaa jaloilla ja nouskaa ilmaan. Sitten käännätte luudan pään kohti maata ja laskeudutte alas. Sirius teki työtä käskettyä ja pärjäsi hyvin, mutta ei niin hyvin kuin James. James nousi ilmaan ikään kuin olisi lentänyt koko ikänsä. Severus, joka oli vasta saanut luutansa käteen vilkaisi Jamesin lentoon nousua. James laskeutui alas juuri kun Remus oli noussut melko hyvin ylös. Sarah nousi sulavasti tuulisena päivänä ylös. Tuuli riepotti hänen kauniita hiuksiaan. Sirius jäi tuijottamaan häntä ja Siriuksesta tuntui, että joku muukin katsoi Sarahia. Hän kääntyi katsomaan ja näki pitkä, vaaleahiuksisen Luihuispojan tuijottavan Sarahia. Siriusta suututti. ”No niin. Sitten nousemme vähän korkeammalle. Nousemme tuon tornin lähelle ja kierrämmä sen ympäri ja tulemme alas. Kolme, kaksi, yksi” Ja pillin vihellys kuului. Sirius nousi ilmaan Jamesin ja Remuksen kanssa. Remus näytti siltä kuin olisi opetellut lentämään jo ajat sitten. James lensi taidokkaasti tornille. Sarah lensi Siriuksen mielestä todella hyvin. Hänen hiuksensa hulmusivat taas kauniisti tuulen mukana. Sirius huomasi, että vaaleahiuksinen Luihuinen lähestyi Sarahia ja sanoi: ”Lennät todella hyvin.” Siriusta suututti. ”Kiitos.” Sarah sanoi. ”Olen Lucius. Kättelisin sinua jos en olisi ilmassa.” poika sanoi. Sarahia hymyilytti. ”Olen Sarah.” Hän sanoi. Siriusta suututti enemmän. Hän yritti keksiä keinon, jolla saisi keskeytettyä keskustelun, mutta Sarah teki sen itse. ”Sirius.” Hän lähestyi Siriuksen viereen. ”Lennät hyvin.” Sarah sanoi. ”Kiitos.” Sirius vastasi ja alkoi kiertää tornia. ”Anteeksi, että änkesin seuraasi, mutta halusin päästä Luciuksesta eroon.” Sarah sanoi kun Lucius oli jäänyt jälkeen. ”Ei se mitään. Änkeä seuraani useammin.” Sirius sanoi ja Sarah hymyili. He laskeutuivat yhdessä kentälle kun Jameskin laskeutui. ”Outoa.” Sirius sanoi ja katsoi Luciusta. ”Mitä?” Sarah kysyi. ”Olen nähnyt Luciuksen puhdasveristen juhlissa usein.” Sirius sanoi. ”Niin minäkin. Hän on ilmeisesti Malfoyn sukua.” Sarah sanoi. Sirius lähti Jamesin, Remuksen ja Sarahin kanssa kasvihuoneille. Sarah selasi karttaansa. ”Meidän tunti on kasvihuone ykkösessä.” Sarah sanoi. He kävelivät muita edellä kohti kasvihuonetta. ”Kuusi… viisi… neljä, kolme, kaksi, tuossa on ykkönen.” Sarah sanoi ja he astuivat sisään. ”Aah, ensimmäiset oppilaani. Tulitte hiukan etuajassa, mutta odotetaan muitakin.” Sanoi tukevahko nainen, jolla oli kiharat, ruskeat hiukset. Muut oppilaat saapuivat kasvihuoneeseen. ”Terve oppilaat! Minä olen teidän yrttitiedon opettajanne professori Zenya. Tänään opiskelemme kirjasta kasveja ja tutkimme inkiväärijuuren hyötyjä ja haittoja.” Siitä alkoi puhuminen joka ei loppunut millään. Zenya puhui puhumistaan ja Sirius ei pystynyt keskittymään kaikkeen, mitä hän sanoi. James ja Remus, jotka olivat liian kaukana toisistaan jutellakseen, lähettelivät pienoispöllöjä toisilleen.
    Tunnin loputtua ystävykset lähtivät suureen saliin syömään. ”Oli aikamoiset tunnit.” James sanoi. ”Niinpä. Huomenna eli perjantaina on muodonmuutosta kaksi tuntia, taikahistoriaa tunti ja pimeyden voimilta suojautumista kaksi tuntia. Muodonmuutoksia Luihuisten kanssa ja taikahistoriaa sekä pimeyden voimilta suojautumista Korpinkynsien kanssa.” Sarah sanoi. Kun Sarah mainitsi pimeyden voimilta suojautumisen, Sirius meinasi pärskäyttää osan mehustaan suustaan. ”Mikä sinulle tuli?” Remus kysyi. ”No aika outoa… Kotona minua yritetään opettaa käyttää pimeyden voimia ja täällä opiskellaan sitä vastaan. Pidän kyllä suojautumisesta enemmän.” Sirius sanoi ja nauroi. ”Sinulla on siis hm.. vähän pimeät vanhemmat?” Remus kysyi. ”Vähän? pimeimmät koko maassa. Ainakin päästänsä.” Jolloin oli Sarahin vuoro melkein purskauttaa mehunsa suustaan. James, Remus ja Sirius alkoivat nauraa ja Sarah hetken yskittyään teki samoin. Syötyään ja juotuaan he lähtivät Rohkelikon oleskeluhuoneeseen. Sarah ja Sirius vilkaisivat ilmoitusaulua. ”Hmm… Kurpitsajuhlat 31. lokakuuta… Siihen on vielä pitkä aika.” Sarah sanoi. ”Valitettavasti. Sitä tilaisuuttako varten poikien piti ostaa juhlakaapu?” Sirius kysyi. ”Ilmeisesti. Tänä vuonna pidetään kuulemma suuremmat kurpitsajuhlat kuin yleensä. ” Sarah sanoi. Sirius, Remus, James ja Sarah tekivät yhdessä läksyjään takan edessä, kun Peter saapui oleskeluhuoneeseen. ”Hei Remus.” Peter sanoi. ”Hei Peter.” Remus vastasi ja jatkoi läksyjen tekoa. ”Viitsisikö joku auttaa minua tekemään yrttitiedon läksyissä? En jaksanut kuunnella Zenyan pyheita koko aikaa.” Peter sanoi. ”Minä voin auttaa. Ota kirjasi esiin.” Remus sanoi. Peter otti kirjat ja sulkakynän esiin ja kuunteli Remuksen ohjeita. Lily saapui oleskeluhuoneeseen ja vilkaisi ilmoitustaulua. ”Kappas.” Lily sanoi. ”Mitä?” Sarah kysyi. ”Luitteko tämän kurpitsajuhla-ilmoituksen?” Lily kysyi. ”Kyllä, mutta emme loppuun.” Sarah sanoi. ”No tässä sanotaan, että oppilailla pitäisi olla seuralainen.” Lily sanoi. Jamesin silmät rävähtivät yhtäkkiä. Hän ilmeisesti ajatteli heti Lilyn pyytämistä. Syntyi tiukka tunnelma. Kaikki ilmeisesti miettivät kenen kanssa mennä. Lily teki läksyjä oleskeluhuoneen toisessa päässä. Kaikki tekivät läksyjään omassa rauhassaan. Kun läksyt oli tehty kaikki olivat hetken hiljaa. James silitti pienoispöllöään rauhallisesti. Oleskeluhuoneen auki olevasta ikkunasta lensi sisään tunturipöllö. ”Marice!” Sarah sanoi ja otti pöllön jalassa olevan kirjeen. Hän luki sen ja hänen suunsa loksahti auki. ”Voi ei.” Sarah sanoi. ”Mitä nyt?” Sirius kysyi. ”Lucius Malfoy kysyy minulta lähtisinkö kurpitsajuhlaan hänen kanssaan.” Sarah sanoi. Sirius suuttui. Hän oli juuri kerännyt voimia kysyäkseen Sarahia hänen kanssaan kurpitsajuhlia. Siriuksen helpotukseksi Sarah sanoi: ”En menisi sen mielistelevän mäntin kanssa tanssimaan vaikka maksettaisiin.” ja kirjoitti isoilla kirjaimila kirjeen toiselle puolelle:EI
    Sirius ajatteli, että nyt tai ei koskaan, mutta: ”No nyt kun olet jo torjunut yhden, on minun vuoro kokeilla onneani.” Sanoi Remus. Sirius säikähti. ”Joten, lähtisitkö kurpitsajuhliin minun kanssani?” Sarah hämmästyi. ”Remus…” Sarah sanoi. ”Totta kai, jos haluat.” Hän vastasi. Siriusta suututti vielä enemmän, mutta ei voinut suuttua Remukselle, koska hän ei tiennyt, että Sirius pitää Sarahista.

20. Kertokaa kaikki kuka on puoliverinen prinssi omasta mielestään ja perustelkaa se.
    Mun mielestä se prinssi vois olla Koukkujalka, koska se on gäätä eli puoliksi ihminen
    ja puoliks eläin