Harry Potter -uutisia pitkästä aikaa! Seuraavan kirjan nimi tulee CNN:n mukaan olemaan “Harry Potter and the Half Blood Prince” eli vapaasti suomennettuna “Harry Potter ja puoliverinen prinssi”. Mitä sekin sitten tarkoittaa? Ainakaan kyseinen prinssi ei ole Harry eikä Voldemort, kertoo Potter-kirjailija J.K. Rowling. Julkaisupäivästä ei tätä kirjoitettaessa ole vielä mitään tietoa… Ja tämähän on sitten sarjan toiseksi viimeinen kirja, eli loppu jo häämöttää.
Pinseri
Tärkeitä asioita
tuota esim.herra weasley ja muut “aikuiset”miten ne voi olla nyt enää elossa tai töissä kun harrykin on jo 30
No, tämä on Velhojen maailma, montako vuotta se Dumbledorekin on?!? No esim eikö teil oo kumpikaan pappa tai mummo viel elos mulla ainaki on yks pappa ja kaks mummoo ja meijän iskä on vielä vanhempi ku toi.
ron weasley vois ihan hyvin olla se puoliverinen prissi niin kun kakkosessa se sano että sen joku sukulainen olis jästi
Weásley, Granger and Potter on vähä noukkinu muiden juttuja… Siriuksen tytär menis naimisiin Harryn kaa? ei paha idea mut mikä sattuma et nimetön kirjotti Sharonista tänne ja nyt säkin “keksit” et Harry menee naimisii jonku Sharonin kaa…
Jos Weasleyn suvussa on joku jästi jossain tooosi “kaukana” Ronista, niin se ei oo puoliverinen. Ja jos tohon suureen ja vanhaan velhosukuun TULEE joku jästi niin sen on tultava nii et joku menee NAIMISIIN jästin kanssa.Muuten se olis noita, velho tai surkki.
Weasley, Granger ja Potter: Hyvin keksitty!:)
Niim en muistanut ilmottaa et otin kyl sen Sharonin yhdeltä toiselta, mut sanoin vaan et mitä he tekevät isona! Mistä tietää et se Sharon saattaiski olla olemassa, Et sanoin vaan tulevaisuudest. Tietengin noukin jotain nimiä jostain ja mulla voi olla vaikka kuinka paljon virheitä ku tein sen aika äkkiä. :)
Eikä sen oo sitäpaitsi pakko olla Sharon se voi olla myös joku muu ja silti noi sun jutut olis hyviä:).
niin ainaki 1 ja 2 jokka oli “Nimetön”-tyypin ideoita…
Kiitos puolusteluista se-oikea-jenni mut ei se mua haittaa! :D
tässä on taas Sharonin elämää jos kiinnostaa… älkää sit pliis tulko mäkättää et “toi ei voi olla totta” ja jäkä jäkä koska mä en väitä niin!
Kesän kuumin päivä oli päättymäisillään ja Surreyssa valtasi hiljaisuus. Sharon istuskeli tuulettimen edessä sohvalla ja katseli televisiota odottaen uutisia serkkunsa Melanien tehdessä voileipiä. Sharon oli seurannut koko kesän jästien uutisia, koska oli peruuttanut Päivän Profeetan tilauksen Harrysta ja Dumbledoresta kertovien valheiden takia. Lopulta seitsemän uutisten sävel alkoi ja Sharon työntyi lähemmäs televisiota. ”Ennätysmäärä pulaan jääneitä lomalaisia täyttää lentoasemat espanjalaisten matkalaukkukäsittelijöiden lakon jatkuessa toista viikkoa” aloitti uutistenlukija. ”Äh” Sharon sanoi ja nojasi taas sohvan selkänojaan. ”Miksi sinä uutisia seuraat? Et ole koskaan kiinnostunut uutisten katsomisesta.” Melanie ihmetteli. ”Ajattelin vaan… Jos olisi jotain omituista tekeillä joka saattaisi liittyä minun maailmaan…” Sharon vastasi ja retkahti koko pituudellaan sohvalle. ”No miksi et seuraa sitä Illan Profeettaa vai mikä se oli?” Melanie kysyi ja istahti pöydän ääreen syömään leipiään. ”Koska se kirjoittaa pelkkää roskaa nykyään. Pelkkiä valheita Harrysta ja rehtori Dumbledoresta.” Sharon vastasi. ”Niin, aivan. Se sinun pikkuserkkusi, Harry… Sääli ettet voi mennä juttelemaan hänelle.” Melanie sanoi ja haukkasi palan voileipää. ”Niin… Joudun kuulemaan kaikki uutiset joko Dumbledorelta tai isältä.” Sharon vastasi. Melanie nielaisi nopeasti leivänpalan ja hänen silmänsä suurentuivat kun Sharon mainitsi isänsä. Syntyi piinallinen hiljaisuus ja lopulta Melanie sanoi: ”Vieläkö sinä kirjoittelet hänelle?” ja otti vesilasin käteensä. ”Kyllä enkä aio lopettaa jos sitä tarkoitat.” Sharon vastasi itsepäisesti. Miten niin ”vieläkö?” Sharonia suututti. Hän ei ikimaailmassa luopuisi yhteyksistään isäänsä vaikka Melanie kieltäisi tai Richard puuttuisi asiaan. ”Jaaha… No, en aio estää sinua, koska siitä ei tulisi mitään. Vaikka Richard ei kyllä riemastu asiasta…” Melanie vastasi ja joi kulauksen vettä. ”Hyvä.” Sharon vastasi ja katsoi uutisten loppua vesihiihtävästä Uuvi-undulaatista. Kun uutiset loppuivat, syntyi taas kiusallinen hiljaisuus. Melanie avasi suunsa kahdesti aivan kuin olisi ollut sanomassa jotain. ”Jos olet sanomassa jotain, niin sano.” Sharon sanoi, kun oli huomannut Melanien suun liikkeet. ”Ajattelin vain kysyä, että kun isäsi on kuuluisa joukkomurhaaja, jota kaikki etsivät, että eikö ole aika suuri riski lähetellä hänelle pöllöjä? Pöllöjä ei kovin paljoa Lontoossa näe keskellä päivää.” Melanie sanoi. ”Lähetän kirjeet yleensä yöllä, etteivät ne herättäisi huomiota… ” Sharon vastasi tylysti ja nousi sohvalta hakeakseen lasin vettä. Kun Sharon oli ehtinyt keittiöön, ikkunasta sisään liiteli pieni lehtopöllö. ”No jos tuo on isältäsi, niin hän ei ainakaan vaivaudu olemaan varovainen.” Melanie huomautti. Sharon käveli pöllön luo ja otti sen jalasta kirjeen ja pienen paketin. Sharon avasi kirjeen ja huomasi heti, keneltä se oli tullut.
kiva :D
Kiehtovaa. :) Mistä löysit tuon?
onko tuo siitä kutosesta???????keitä ne melanie ja richard on ???
tuo tarina jos sharon on velho niin eikös televisio oo niin kun jästien juttuja
Richard ja Melanie ovat Sharonin kaukaisia serkkuja (jästejä)
ja mä just sanoin että se EI ole kutosesta!
Sharon käveli pöllön luo ja otti sen jalasta kirjeen ja pienen paketin. Sharon avasi kirjeen ja huomasi heti, keneltä se oli tullut. erikoinen.” Sharon sanoi ja kirjoitti Lunalle vastauksen ”Kiitos lahjasta Luna! Se on hieno, mutta syntymäpäiväni on vasta viiden päivän päästä. Toivottavasti näemme pian.” ja antoi kirjeen pöllölle. Juotuaan lasin tyhjäksi Sharon Kirjeen käsiala oli selvästi Luna Lovekivan. ”Hyvää syntymäpäivää Sharon! Nähdään pian Tylypahkassa!” Sharon avasi paketin, jossa oli sormus, jonka koristeena oli väriään vaihtava kivikoppakuoriainen. Sormus oli aika mauton, mutta Sharon päätti käyttää sitä Lunan läsnä ollessa. ”Mikä se on?” Melanie kysyi. ”Syntymäpäivälahja yhdeltä Lunalta…” Sharon sanoi ja laittoi sormuksen Melanien nenän eteen pöydälle. ”Aika erikoinen. Vaihtelee väriäkin.” Melanie sanoi ja tutkiskeli sormusta. ”No velhomaailmassa tuo ei ole kovin otti sormuksen pöydältä ja lähti yläkertaan. Hänen huoneensa oli taas päässyt likaiseen kuntoon. Kaikki mahdolliset koulukirjat olivat lattialla auki mistäkin aukeamasta ja täynnä alleviivauksia tärkeistä kohdista. Vaatteet lojuivat lattialla yhdessä nurkassa ja Siriukselta saadut kirjeet olivat korkeassa pinossa vaatekaapin päällä. Sharon syöksyi avaamaan ikkunan, koska huoneessa oli tukalan kuuma. Sharon istahti lukemaan Miranda Kanahaukan Loitsukirja IV:tä. Kului tunti ja Sharon huomasi, että hänellä oli kylmä. Sharon ihmetteli, miten kesän kuumimpana päivänä ja iltana voi olla kylmä. Sharon katsoi ikkunasta ulos ja näki kaksi tummaan viittaan pukeutunutta hahmoa. Yhtäkkiä Sharonille tuli tuttu tunne… Ihan kuin kaikki ilo olisi kadonnut hänestä. ”Ankeuttajat” Sharon kuiskasi ja lukitsi ikkunan kiinni. Hän tarttui taskussaan olevaan taikasauvaan ja rynnisti portaat alas ulko-ovelle. Kun hän oli ulkona, hän ei nähnyt ketään. Ankeuttajat olivat häipyneet. ”Outoa.” Sharon sanoi hiljaa ja meni takaisin sisälle. Hän riensi takaisin yläkertaan ja otti tyhjän paperinpalan ja kirjoitti: ”Hei Nuuhku. Äsken tapahtui jotain outoa. Näin kaksi ankeuttajaa ulkona ja kun menin ulos (taikasauva kädessä tietysti) ne olivat häipyneet? Toivottavasti voit hyvin. Terveisiä Hiinokalle. Terveisin: Sharon” Hän odotti hetken Veronaa, kunnes se saapui iso hiiri suussaan. ”Syö se nopeasti ja ota tämä kirje” Sharon sanoi. Verona huhuili lempeästi ja alkoi syödä saalistaan. Hetken päästä se lensi Sharonin syliin sängylle ja ojensi koipensa. ”Vie tämä isälleni. Selvä?” Sharon sanoi. Verona huhuili ja pyrähti lentoon ikkunasta ulos pimeään. Sharon jäi miettimään: Ankeuttajia keskellä Surreyta? Mitä ne täällä tekevät? Miksi ne eivät ole Azkabanin vankilassa? Mitä ne täältä tahtovat? Sharon keksi vastauksen: Harry. Ankeuttajat ovat varmaan tehneet, kuten Dumbledore sanoi: ne ovat siirtyneet Voldemortin riveihin. Ja ovat varmasti Harryn kimpussa. Sharon huolestui. Hän oli lähettänyt jo pöllönsä isälleen ja asui aivan liian kaukana Pikku Whingingistä mennäkseen katsomaan, paitsi jo Melaniella olisi auto käytössä, mutta se oli korjattavana. Sharon alkoi kävellä huoneessaan ympyrää ja miettiä mitä saattaisi tapahtua. Tunnin mietittyään Siriukselta tuli vastaus: ”Ankeuttajat kävivät Harryn ja hänen serkkunsa kimppuun. He ovat kunnossa, mutta Harry teki suojeliuksen kun Mundungus oli tekemässä bisneksiään. Harry on erotettu määräajaksi koulusta ja kuulustelu on piakkoin. Rouva Weasley raivostui. Ei hätää. Terveisin: Nuuhku ja Kuutamo” Sharon huokaisi helpotuksesta ja vihasta. Harry on kunnossa joka on hyvä asia, mutta Mundungus ei ollut estämässä ja Harry teki suojeliuksen ja sai potkut koulusta.
Seuraavana päivänä Sharon lähetti uuden kirjeen: ”En oikein vakuuttunut tiedosta, että Harry on kunnossa. Kerro koska kuulustelu on, menen todistajaksi jos Toffee alkaa ilkeäksi.” Hän taitteli kirjeen ja lähetti sen isälleen, mutta Verona ei palannut seuraavana päivänä. Kahden päivän päästä Sharon jo huolestui. Kirjeitä ei ollut tullut kahteen päivään. Kunnes kolmannen päivän iltana tuli vastaus: ”Harry saapui no.. tiedät kyllä mille aukiolle. Hän on kunnossa, ei hätää. Nähdään Tylypahkan ensimmäisenä viikonloppuna.” Sharonia suututti. Harry oli päässyt Kalmanhanaukiolle Siriuksen seuraksi kun Sharonin piti kyhjöttää jästikotonaan. Tosin oli Sharonkin ollut Kalmanhanaukiolla viime kesänä kun hän oli sanonut Melanielle että hän lähtee ostoksille, mutta ei tänä kesänä. Tänä kesänä oli ollut niin paljon ”salaisia kokouksia” ettei Sharonin kannattaisi tulla. Viestissä luki ”Nähdään Tylypahkan ensimmäisenä viikonloppuna.” Menisikö Sharon silloin Kalmanhanaukiolle? Sitä Sharon ei ehtinyt miettiä kun häntä jo väsytti. Hän meni alakertaan keittiöön syödäkseen jotain. Richard oli palannut ulkomailta. ”Hei Sharon!” Richard tervehti iloisesti kun huomasi Sharonin. ”Hei.” Sharon sanoi ja halasi Richardia vastoin tahtoaan. ”Onko ollut hyvä kesä Melanien kanssa?” Richard kysyi. ”Ihan ok…” Sharon vastasi ja meni jääkaapille. ”Hienoa! Minun täytyy vielä käydä parin korttelin päässä hakemassa pari asiaa, mutta toin jo nämä matkalaukut. Nähdään hetken päästä.” Richard sanoi Melanielle ja lähti nopeasti. ”Aiotko kertoa hänelle?” Melanie kysyi Sharonilta. ”Mitä?” Sharon kysyi vaikka arvasikin mitä Melanie tarkoitti. ”Että pidät yhteyttä siihen murhaajaisääsi.” Melanie vastasi ja laittoi tiskikoneen päälle. ”Hän ei ole murhaaja. Ja mitä sitten vaikka kerronkin?” Sharon kysyi. ”Tiedäthän, että hän ei oikein pidä siitä, että kirjoittelet hänelle. Ja vielä vähemmän hän pitää siitä, jos alat tapailla häntä jossain.” Melanie vastasi kiristellen huuliaan ja Sharonilla tuli mieleen professori Kalkaros. ”No missä sinä luulit minun viettäneen viime joulun?” Sharon kysyi. ”Sinä mitä?” Melanie kysyi hämmentyneenä. ”No luulitko, että minä tosiaan olin joulun Tylypahkassa niin kuin väitin? Olin koko joululoman isälläni. Ja kesällä kun sanoin meneväni ostoksille niin lähdin hänen luokseen.” Sharon tunnusti, jotta sai tekemistä: Melanien kanssa väittelyä.
”Nyt riitti. Sinä et lähde enää mihinkään, etkä kirjoittele hänelle.” Melanie sanoi vihaisesti. ”Mikä estää? Kummisetäni sanoi, että jos hän tai isäni ei kuule minusta mitään kolmeen päivään he lähettävät jonkun tänne, tai pahempaa isäni voisi itse tulla tänne. Ja sitähän sinä et halua?” Sharon uhkaili ja kaatoi itselleen appelsiinimehua. Melanie meni kalpeaksi ja väänteli huuliaan Kalkarosmaiseen tapaan. Ovikello soi.
hupsis… korjaan: Sharon käveli pöllön luo ja otti sen jalasta kirjeen ja pienen paketin. Sharon avasi kirjeen ja huomasi heti, keneltä se oli tullut. Kirjeen käsiala oli selvästi Luna Lovekivan. ”Hyvää syntymäpäivää Sharon! Nähdään pian Tylypahkassa!” Sharon avasi paketin, jossa oli sormus, jonka koristeena oli väriään vaihtava kivikoppakuoriainen. Sormus oli aika mauton, mutta Sharon päätti käyttää sitä Lunan läsnä ollessa. ”Mikä se on?” Melanie kysyi. ”Syntymäpäivälahja yhdeltä Lunalta…” Sharon sanoi ja laittoi sormuksen Melanien nenän eteen pöydälle ja kirjoitti Lunalle vastauksen ”Kiitos lahjasta Luna! Se on hieno, mutta syntymäpäiväni on vasta viiden päivän päästä. Toivottavasti näemme pian.” ja antoi kirjeen pöllölle. Juotuaan lasin tyhjäksi ”Aika erikoinen. Vaihtelee väriäkin.” Melanie sanoi ja tutkiskeli sormusta. ”No velhomaailmassa tuo ei ole kovin erikoinen. Sharon otti sormuksen pöydältä ja lähti yläkertaan.
ärgh ja taas siinä on virhe…. no antaa olla…. tekstit sekos jotenki oudosti
no ei se haittaa jos on tekstit hiuka sekasi :)
Haittaako? Vai eikö?
Nimetön: Toi juttu on kiva, mut etkö sä oo kopioinu aikas paljon vitosen alusta. Ja jos Sharon asuu Surreyssa, ja se näki ankeuttejat niin miten se on voinut päästä kalmanhanaukiolle jos se sanos menevänsä vaan kaupungille. :/
Ja Sharon asuu serkkujensa luona ja kattoo uutiset, niinku Harrykin. ja Sharonin vanhemmat pelkää Siriusta ja asuu vielä suht koht lähellä Harrya niin miten ne ei tapaa joskus ihan vahingossakin?
Mut Kiva stoori. :D