Pihamme luumupuut ovat aggressiivisia otuksia. Ne eivät tyydy kasvamaan ylhäisessä yksinäisyydessään, vaan levittävät ympäristöönsä pieniä luumupuun alkuja. Takapihan kaksi luumupuuta on kasvanut varsinaiseksi metsäksi: niiden ympärillä on kymmenittäin lähes metrin korkuisia puun alkuja. Pois raivatut yksilöt eivät suostu luovuttamaan, vaan työntävät uutta versoa heti kun vain pystyvät.
Tänään luumupuu tiedotti ystävällisesti sadon olevan valmis. Yhden päivän aikana sen ympärillä oleva nurmi oli täynnä violetteja herkkupaloja ja puuta ravistelemalla niitä tuli vielä lisää. Keräsimmekin pihalta ison korillisen puutarhan antimia myöhemmin käytettäväksi. Klikkaamalla luumun kuvaa näet lisää loppukesän kuulumisia kotipihaltamme…
Itse en varsinaisesti pidä luumuista muuten kuin tuoreena. Onneksi luumuista tulee hyvää viiniä ;)
Hauska kuulla, että muidenkin luumupuut versovat, sillä meillä on pihassa täsmälleen kuvaamasi meininki, ja versoja tulee joka puolelta kiihtyvällä tahdilla.
Luumujen jälkeen pihan voikin pistää pakettiin odottelemaan haravointia ja ensi kevättä.