Artistit ja addressit

Kirjoittaja Sami, 25.9.2005

Suomalaisen CMX-yhtyeen keskustelupalstalta luettua tänään:

[Kysymys:] Mikä on nykykantanne nykymuodossaan olevaan tekijänoikeuslakiin? Ainakin vanhemmassa nimilistassa oli A.W. Yrjänän “allekirjoitus” http://tinyurl.com/dv7w3 Itse olen ostanut kaikki CMX levyni, enkä periaatteessakaan ole imuroinut netistä. Mikäli puollatte tekijänoikeuslakia nykymuodossaan, levyjenosto loppuu siihen. Loppuu myös, jos ne tulevat olemaan CD-standardin vastaisia, eli kopiosuojattuja.

[Vastaus:] Emme kannata tuota nykymuotoa, mikä näkyy levyistämme, jotka ovat normalissa cd-formaatissa. (Y: Täällä on ollut liikkeellä käsitystä, että olen osallistunut ELVIS ry:n adressiin. Se on väärinkäsitys. LUPASIN osallistua adressiin MIKÄLI kannatan sen sisältöä. Mutta en ole koskaan tuota adressia nähnyt enkä siis tiedä sen sisällöstä. Mahtoivat unohtaa? Mikäli vika oli minun, niin anteeksi. Jos minulta oikeasti kysytään, niin lakiin sisältyy joitain typeryyksiä, joita en voi hyväksyä kulttuurin tekijänä, enkä käyttäjänä.)

[via Kirja-addikti]

Kuinkahan monen muun artistin nimi on joutunut listalle “erehdyksessä”? ÄKT:n sivusto oli alhaalla huoltokatkon vuoksi perjantaina ja kun sivusto nousi pystyyn, Sara Nunesin allekirjoitus oli poistettu avoimesta kirjeestä.

Lakihulluttelumme on saanut myös mainetta ulkomailla. Ainakin Register, Arstechnica ja Slashdot ovat kirjoittaneet aiheesta (kiitos linkeistä Jukka, Erno ja Teemu).

    Jutussa “Artistit ja addressit” on 6 kommenttia:

    • LL says:

      En usko, että kukaan artisti (itseni lisäksi) allekirjoitti adressia puuttuakseen kuluttajien kuuntelutottumuksiin. Ensisijaisia asioita adressin allekirjoittamiseen olivat tietysti kirkkomusiikin säveltäjien oikeudet, korvaukset musiikkivideoiden esittämisestä sekä piratismi, monissa muodoissaan. Laittomien kopioiden valmistaminen on pitkälle organisoitua liiketoimintaa, mutta näyttää siltä, ettei kaikkien yksittäisten kuluttajienkaan oma oikeustaju laita ymmärtämään, ettei toisen tekemää musiikkia voi jakaa netissä vailla oikeuksien valvojan lupaa. Se, millä tavalla tekijäsuojattua materiaalia halutaan jakaa netissä, tulee olla oikeudenomistajien vastuulla.

      Nämä ovat varmasti aiheita, joiden puolesta adressoisi suurin osa kuluttajistakin. Mutta luulen, että pykälät ja ponnet omaan käyttöön kopioinnista tulivat yllätyksenä suurimmalle osalle meistä. Nämä lakiesityksen päälinjat ovat oikeita, mutta niiden muotoileminen käytännöllisiksi, ymmärrettäviksi ja kuluttajaystävällisiksi on ongelmallista. En kannata siis lakia tuollaisenaan. CD kun kehitettiin juuri siksi, että tieto olisi helposti siirrettävissä uusiin muotoihin. Toivoisin myös uudelleenkäsittelyä kirkkomusiikin säveltäjien oikeuksista.

      Tuskin Sara Nuneskaan luopuisi tekijänoikeuksistaan, mutta managerit joskus unohtavat olevansa tekemisissä ihmisten, eivät tuotteiden kanssa. Siinä on taidettu päättää hieman liikaa toisen puolesta, vaikka artisti kantaa viimeisenä vastuun. Muistuttaisin myös, että populaareimmat artistit ovat kiinteässä suhteessa levy-yhtiöihinsä, omaehtoisilla artisteilla pelissä ovat aina omat rahat. Tosin, kuten kirjoitin ‘Rannan Näkymiinkin’, joutuvat levy-yhtiöt taas julkaisemaan sitä kaupallisempaa kamaa, mitä ahtaammalle ne menevät.

      Tulikohan kannastani nyt mitään tolkkua? Kirjoitin ajatuksiani kotisivuillenikin.

    • Kuuntelija says:

      Tämä menee hieman ohi mutta tuli LL:n kommentista mieleen.

      Minä taas en usko, että kukaan asiasta kirjoittanut bloggaaja tai muuten vain kommentoinut, saati kansanedustajille postia lähetellyt, teki niin teettääkseen muusikoilla orjatyötä. Tämän suuntaisia tuohtuneita kantoja olen ollut lukevinani eniten kommentoiduissa blogeissa. Tai, hyvä on, ehkä siellä joukossa joku sellainenkin tollo oli mutta unohdetaan heidät. Pummeja riittää aina.

      Luulen, että lain vastustus lähti kytemään pääasiassa ajatuksesta, että ns. mp3-soittimet julistettaisiin välillisesti laittomiksi. Kulttuuriministerin ja ÄKT:n moukkamainen suhtautuminen pelkoihin sytytti roihun. Toivottavasti hekin nyt parin nukutun yön jälkeen ymmärtävät, ettei tässä vastustettu tekijänoikeuksia vaan puolustettiin oikeutta kuunnella kalliilla ostettuja äänitteitä sillä laitteella, minkä kukin sattuu omistamaan. Oletteko samaa mieltä? Se on nimittäin ensimmäistä kertaa realistinen mahdollisuus äänitteiden lyhyessä historiassa. Vinyylisoittimella ei voinut kuunnella fonografirullia tai cd-soittimella c-kasetteja.

      Pääasian pitäisi olla äänitteiden sisältö, ei muovipyörylät. Jos iTunes myisi cd-tasoisia äänitteitä, voisi niiden hinnoissa olla hieman tarkistamisen varaakin. Ostaisin silti. Tosin en usko, että artistit silloin sen enempää tienaisivat kuin nytkään.

      Muuten, jos elämme markkinataloudessa, miksi äänitteiden hinnat eivät elä kysynnän ja tarjonnan mukaan? Miksi tuotantoyrityksiä pitää suojella lailla?

    • Murre says:

      Eikös se niin ole, että tuotettu CD-levyllinen musiikkia ylittää teoskynnyksen reilusti, mutta CD-levy itsessään sitä ei tee. Musiikin tekijällä on oikeudet päättää teoksensa, eli tekemänsä musiikin asioista. Kuluttaja ostaa CD-levyllisen musiikkia, josta tekijä saa korvauksen. Käsitäääkseni tätä ei ole kukaan vastustamassa ja kaikki varmasti ovat samaa mieltä, että näin asian pitääkin olla.

      Kinastelu koskeekin nyt tällä kertaa (kun se jumalanpalvelusmusiikki meni jo ja ilmeisesti osataan puhua vain yhdestä ongelmakohdasta kerrallaan) sitä, että levytuottajat ja muutama muu taho on sitä mieltä, että musiikkia saa kuluttaja käyttää vain heidän sanelemassa muodossa heidän määräämissä laitteissa. Tätä vastustan yli kaiken. Kun ostan musiikki CD:n, ostan sen musiikin takia. En sen CD-levyn takia. Siinä kuuluisassa tekijänoikeusdirektiivissä on määritelty, että Jäsenvaltioiden on säädettävä, että “yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teokset saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana.” (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY Luku II, Artikla 3, kohta 1).

      Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että lakiehdotuksessa on paljon muutakin vialla, eikä ole kannattavaa takertua yheteen asiaan kerrallaan. Tärkeintä olisi että saataisiin kaikki ongelmakohdat esiin ja tällä osoitettua lakiehdotuksen mielettömyys. Ongelmakohtiin voi tutustua vaikkapa EFFI:n sivuilla http://www.effi.org.

    • Sami says:

      Olen ihan samaa mieltä siitä, että noista muistakin lainkohdista olisi korkea aika puhua. Mp3-soittimista keskustelu käy jo hieman hedelmättömäksi.

    • korho says:

      Jep, uudessa tekijänoikeuslaissa on paljon periaatteellisempiakin ongelmia kuin ämpäreiden kopsaaminen ipodiin. Valitettavasti ne ovat liiankin monimutkaisia, vaikka niistä kyllä saisi duunattua juttua jos toistakin journalismin nimissä.

      Yhtenä seikkana vaikkapa sitaattioikeus. Tästä tutkija Ilkka Tuomi sivusi pätevästi viime perjantain Hesarin vieraskynä-palstalla.

      Lyhyesti: vanhassa ja uudessa laissa rajataan tekijän oikeuksia mm. niin, että sitaatteja saa käyttää. Tämä on kohtuullisen elimellinen osa länsimaista tieteentekoa ja journalismia.

      No, uudessa laissa on pykälä 50c, “sähköisen kaupankäynnin turvalauseke”, joka mitätöi nämä rajoitukset, jos teos julkaistaan tilanteessa, “jossa teokset tai muu aineisto saatetaan yleisön saataviin siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teokset tai muu aineisto saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana.”

      Mikähän tämä jäykästi ilmaistu tilanne voisi olla? Hep? Internet-jakelu? Missähän se tieto mahtaa tulevaisuudessa pulputtaa?

      En ole lainoppinut, mutta minusta tämän uuden lain sanamuotojen teoreettisetkin mahdollisuudet alkavat tunkea kansalaisten perusoikeuksien tontille. Olkoon EU:lla vaikka mikä vitun sekundaari-direktiivi, mutta suomalaisten kansanedustajien kyllä pitäisi huolehtia siitä, etteivät säädä lakeja, missä vittuillaan EU:n perusoikeusdirektiiville ja Suomen perustuslaille.

      Meillä oli hyvä ja hieno tekijänoikeuslaki. Nyt saadaan uusi, jota sitten tullaan puimaan pitkään ja hartaasti kaikkia oikeusasteita myöten, kiitos kaikkien epäselvyyksien. Kyllä varmasti tulee kannattamaan tämäkin säädös.

      Vituttaa.

    • Murre says:

      Sitaatista tulikin mieleen, että mitenkähän uusi laki suhtautuu parodioihin ja karikatyyreihin? Direktiivin mukaan näistä voisi lakiin tehdä poikkeuksen aivan samalla tavalla kuin jumalanpalvelusmusiikin kanssa (Direktiivin Luku II, artikla 5, kohta 2, alakohta k)). Nyt taitaa kommentti mennä hieman off-topic, joten lyhyestä virsi kaunis (anteeksi sanaleikki).

Kirjoita kommentti


Tämä linkki on ansa roskapostittajille.