Liukasteltuaan pihan iljanteilla pölynimurikauppias joutuu katselemaan, miten sisällä tuijotellaan televisiota eikä kukaan ei tule avaamaan. Paluumatkalla hän tuiskahtaa polvilleen. Dobermanni alkaa haukkua raivokkaasti, koiruli haluaa mukaan leikkimään. Avaan oven.
Televisiossa neiti Marple on jälleen selvittämässä samaa murhaa. Juoni seurailee kirjoja piinallisen tarkasti, eivätkä ne ole mitään tiivistettyä Tove Janssonia.
Nypin samalla kulmakarvojani. Rehottava nainen on pelottava, täynnä raakaa alkuvoimaa. Kulmia nyhtäessään voi kuvitella olevansa mielenhäiriöinen apinamies.
Televisio kehrää kiltisti, vaikka sieltä tulisi minkälaista roskaa, kuin opettajani alakoulussa, tyytyväinen kaikkeen. Olisipa meidän talonmies samanlainen, hiekoittaisi pihan eikä aina vaanisi äreänä käytävillä.
Lukevat taas tämänkin väärin. Kukaan ei ymmärrä.
Noniin, nyt on päiväkahvit pöydällä, näppäimistöllä, ruudulla ja vähän vaatteillakin. Siitäs sain!
tämä ei nyt liity tähän entryyn mutta mitä ihmettä pinserin top-listoille on tapahtunut
Aikiva. Joku mulkku on käynyt pamauttamassa ainakin mun pinserin pamauksestani kaikki (?) blogit. Villi arvaus että jollekulle muullekin on käynyt näin… Huokaus.