Nettisähköpostien toinen sukupolvi

Tommipommi kirjoitti ajankohtaisesta aiheesta: nettisähköpostit käyvät kovaa kisailua asiakkaista lisäämällä postilaatikkojensa kokoa. Yahoo tarjoaa sähköposteille tilaa sata megatavua ja Hotmail aikoo nokittaa 250 megatavulla. Minä siirsin postini parisen viikkoa sitten tilantarjoajien kuninkaaseen, Googlen Gmailiin, jossa postilaatikkoon mahtuu gigatavun verran postia.

Ainakin tähän mennessä Gmail on ollut oikein mukava tuttavuus. Käyttöliittymä on simppelin toimiva ja mikä tärkeintä, haku vanhoista posteista toimii erinomaisesti. Nykyään kovin tärkeä spammisuodatinkin on Googlessa kohtuullisen hyvä – minulle päivässä tulevasta sadasta roskapostista pääsee postilaatikkoon asti läpi yleensä pari-kolme.

Lähetin aiemmin Pine-ohjelmassa majailleet parin vuoden postiarkistonikin Googlen huomaan ohjelman bounce-toiminnolla. Nyt kun postilaatikossani on n. 3000 mailia, kapasiteetista on käytössä edelleenkin vaivaiset 3%. Tilan voisi ajatella riittävän siis likimain ikuisesti, ellei sitten vallan innostu liitteiden kanssa touhuamaan. Toisaalta iso kapasiteetti muuttaa myös sähköpostin käyttötapoja. Postilaatikkohan voi toimia nyt myös helppona tiedostovarastona – sen kun vain lähettää tiedostot itselleen liitteenä ja ne ovat postilaatikossa varmassa tallessa.

Kun mitään postia tai liitteitä ei tarvitse heittää pois, postilaatikosta tulee erinomainen elämän lokikirja (Nokian termein Lifeblog) jossa niin sähköpostikeskustelut kuin vaikkapa valokuvatkin pysyvät hyvässä tallessa. Tehokkaan haun ansiosta vanhoihinkin posteihin on helppo palata takaisin. Google luottaa hakuunsa niin paljon, että heidän postiohjelmassaan posteille ei ole edes kansioita – posteihin vain lyödään leimoja niiden sisällön mukaan ja kaikki postit pidetään yhdessä postilaatikossa. Kansioiden toimintaa voi toki jäljitellä merkintöjen ja kätkemistoimintojen avulla, jos niin haluaa. Googlen suosittelema tapa ajatella onkin “vaikka olisikin usealla postituslistalla, kaikki viestit voi tunkea surutta samaan kansioon – kyllä ne tärkeät asiat sieltä sitten löytyvät sanahaulla”.

Mutta tällaisesta palvelusta ei sitten niin vain enää muutetakaan pois. Siinä missä Pinellä pystyin lähettämään tuhansia maileja uuteen osoitteeseen vain parin näppäimen painalluksella, nettipostit eivät tällaista toimintoa sisällä. Eikä kukaan ala lähettämään postejaan toiseen palveluun hankalasti yksi kerrallaan. Postit ovat siis Googlessa jäädäkseen, ja jos joskus haluan lopettaa Googlemailin käytön, voin heittää vanhoille posteille hyvästit. Mitä enemmän tallennat elämääsi yhteen sähköpostiohjelmaan, sitä tiukemmin olet naimisissa sen kanssa. Isot postilaatikot ovatkin siis mitä parhain käyttäjien sitoutustapa – kukapa olisi lojaalimpi käyttäjä kuin se, jolla on tallennettuna lähes koko elämänsä parin vuoden ajalta yhteen postilaatikkoon.

Tämähän ei ole uutta: tähän astikin useimmilla käyttäjillä suuret sähköpostiarkistot ovat olleet niin ikään lukittuna yhteen paikkaan – monilla tämä paikka on ollut Outlookin tai muun Windows-pohjaisen sähköpostiohjelman tiedosto. Näiden postien ongelmana on ollut se, että sen lisäksi että käyttäjä on ollut lukkiutunut johonkin yhteen tiettyyn ohjelmaan, postit ovat olleet myös tietokonekohtaisia. Nettipohjaista sähköpostia voi sentään käyttää millä tahansa koneella jossa on selain.

Kaikki eivät pidä Googlen mailista. Esimerkiksi “Gmail is too creepy” -sivusto haluaa muistuttaa että kun Googlea käyttää sekä hakukoneena että sähköpostivarastona, yhdellä firmalla on suorastaan ainutlaatuinen pääsy käyttäjiensä yksityisiin tietoihin. Google voi evästeiden avulla koota tietokannan siitä, mitä olet etsinyt verkosta ja kun siihen yhdistetään vielä postilaatikoidesi sisältö, käyttäjästä voidaan kaivella esiin todella yksityiskohtaisia tietoja. Kun Creepy-artikkelin kirjoittajalla on vielä “varmaa tietoa” siitä, että Google tekee yhteistyötä USA:n hallituksen kanssa eikä koskaan heitä mitään tietoa pois (esim. roskakoriin laitettuja viestejä tai kuukausia vanhoja hakutermejä), saadaan siitä aikaiseksi monenlaisia inhottavia kauhuskenarioita.

Siinä missä kuka tahansa halukas voi avata tällä hetkellä itselleen Yahoon tai Hotmailin postilaatikon, Googlen Gmailiin ei niin vain mennäkään. Etusivulla on paikka, jossa kysytään tunnusta ja salasanaa, mutta mistään ei löydy linkkiä rekisteröitymiseen. Usein kysyttyjä kysymyksiä selaillessa käy ilmi, että Gmailin voi avata vain jos saa kutsun joltain jo sisään päässeeltä tuttavalta. Tämä on toinen nerokas markkinointitemppu. Jos kuka tahansa voisi avata itselleen uuden postiosoitteen, kyseessä olisi vain yksi nettisähköposti muiden joukossa. Mutta koska kyseessä on rajoitettu palvelu, se muuttuu heti paljon mielenkiintoisemmaksi.

Mutta tätä markkinointitapaa tehtiin vielä astetta nerokkaammaksi tuomalla mukaan toinen lisärajoitus. Ei riitä, että löydät jostain tuttavan jolla on jo Gmail-tunnus ja pyydät häntä lähettämään sinulle kutsun. Gmailia käyttävät voivat nimittäin lähettää kutsuja vain rajoitetusti. Kukin Gmailin käyttäjä saa jaettavaksi muutaman kutsun yleensä kerran-pari viikossa. He eivät siis kutsu mukaan ketä tahansa joka tajuaa kutsua pyytää, vaan pääsylippuja lähetetään vain niille jotka ovat sen ansainneet. Nythän se kiinnostus vasta herääkin! Mikä on tämä ihmeellinen sähköpostiohjelma jota voivat käyttää vain ne harvat ja valitut jotka ovat kyseisen tunnuksen onnistuneet saamaan ja näiden parhaat kaverit?

Google aloitti tunnuksien jakamisen ryhmästä, josta he tiesivät saavansa maksimaalisen julkisuuden. Arvaattekin varmaan: tietysti bloggaajista. Ensimmäiset Gmail-tunnukset jaettiin satunnaiselle joukolle (Googlen omistaman) Blogspotin käyttäjien joukosta. Näppäränä lisäominaisuutena tällaisessa tunnuksien jakamisessa oli myös se, että muita nettisähköposteja riivaava tunnuksien joukkoluominen on saatu aisoihin. Siinä missä Yahoossa tai Hotmailissa voi luoda surutta kertakäyttöisiä tunnuksia ties mihin tarkoituksiin, kertakäyttöisen tunnuksen luominen Gmailiin vaatii paljon enemmän vaivaa.

Jotkut Gmailin tunnuksen saaneet hoksasivat alkaa myydä kutsuja. Kutsut Googlen sähköpostin käyttäjiksi olivat nettihuutokaupassa jopa sadan dollarin arvoisia kaupan käydessä kuumimmillaan noin kuukausi sitten. Sittemmin hinnat ovat tippuneet radikaalisti kun Gmailin käyttäjämäärät ovat lisääntyneet ja kutsujakin liikkuu markkinoilla enemmän. Kutsuista tuskin voi enää saada rahaa. Niillä käydään kuitenkin edelleen kauppaa – esimerkiksi Gmailswapissa kutsuja voi vaihtaa pieniin hassuihin vastalahjoihin. Google on kuitenkin jo saavuttanut tavoitteensa: he ovat saaneet mainetta palvelulleen ja sen ympärille on onnistuttu luomaan hienoisen mystinen leima.

Minullakin sattuu olemaan tällä hetkellä käytettävissä viisi kutsua Gmailiin. Vieläköhän niistä mahtaisi saada hupsuja vastapalveluksia, hmm? :-)

30 thoughts on “Nettisähköpostien toinen sukupolvi

  1. “Mutta tällaisesta palvelusta ei sitten niin vain enää muutetakaan pois. Siinä missä Pinellä pystyin lähettämään tuhansia maileja uuteen osoitteeseen vain parin näppäimen painalluksella, nettipostit eivät tällaista toimintoa sisällä.”

    Tämä on tosiaan hankalaa, mutta esim. seuraava skripti näyttää lupaavalta:
    http://www.holovaty.com/blog/archive/2004/06/18/1751

    Itse olisin valmis maksamaan nopeasta 1 Gt:n IMAP-sähköpostipalvelusta, jota voisi tarvittaessa käyttää myös selaimella. Oma ISP ja webbihotelli tarjoaa pelkästään POP- ja webmail-palvelua…

  2. Pieni lisäys: Pop goes the Gmail (http://jaybe.org/info.htm) voisi muuten helpottaa Gmailin käyttöä:

    “Pop Goes the Gmail is a program that sits between the http://gmail.com web server and your email client, converting messages from web format into POP3 format that a program such as Outlook Express or Thunderbird can understand.”

  3. ah.. ja mä törmäsin tuollaiseen G-kutsuun, mutta ignorasin sen.. menetinköhän paljonkin..

  4. Saat antaa mulle kutsun gmailiin, jos osaat vastata, että minkä takia niitä posteja pitää säilyttää. :) Onko sähköposti tosiaan arkistoimisen arvoinen? Onko sähköpostilla sama asema kuin vanhalla kirjeellä, joka niputettiin sadan muun kanssa ja jemmattiin seinän koloon jälkipolvien ihmeteltäväksi? Mi-mi-mi?

    Itselläni on reilu 1000 postia + lähetyt 7 päivältä tallella, koska oon laiska siivoaja. Kaverilla taas on aina korkeintaan 50 postia lootassa. Muuten hajoaa piä. Toisaalta, eräskin tuttu kirjoittaa ylös vihkoon kaikki saamansa tekstiviestit, notta sikäli.

  5. Hmmm, palveluksia?

    Sytytän kynttilän sinulle *katolisessa* kirkossa pyhän Pietarin päivänä. Paavin jengi osaa asiansa…

  6. Jos vastapalveluksia ei enään tule riittävästi niin otan mielelläni kutsun vastaan. :D

  7. Meinasin tarjota jouluhittiä 2003 eli Teokset 1 -kokoelmaa, mutta olen siirtänyt siitä jo huomattavan osan nettiin uuteen osoitteeseeni ja lisää tulee.

    Urlit csjakatin uudelle ja vanhalle kotisivulle?

  8. Juuh tänne vaan kutsu (jos niitä vielä on) mistäs tässä vois tehä vastapalvelukseks? hmmm…. ei tuu just nyt mitään mieleen :D

  9. Olenko poikkeus, kun mulle tulee mailia liitetiedostoineen noin gigatavu vuodessa? Ei mitään kiertokirjehupijuttuja, vaan työasioita.

    Outlookkia(kaan) käyttäen ei noita liitetiedostoja tule siivoiltua, vaan siirrän mailit liitetiedostoineen todo-nakkeihin, kalenteriin jne.

    Kaikkialla tuntuu olevan vallalla “kuka tarvitsee gigatavua maililleen ikinä” -linja. Kenties pelkkään tekstiin ei tarvitsekaan, mutta itse ainakin mielelläni säilytän mailit sellaisena, kuin ne on minulle lähetetty.

  10. Tommi tienasi kutsun csjakatillaan :-)

    Kyllä jotain pientä keksii aina…

  11. Hmm. Paha paikka, mutta lupaan olla bloggaamatta ihmissuhteista ja politiikasta koko heinäkuun ajan ja kirjoittaa oikeasti mielenkiintoisista asioista eli bitistä ja koodaamisesta.

  12. Hmm, toivottavasti tuosta “gigatavu riittää liki ikuisesti” ei tule nyt mitään lentävää lausetta joka vainoaa minua hautaan asti ;-)

    Tekstipohjaisille posteille se varmasti riittääkin, mutta käyttötavathan muuttuvat aina mahdollisuuksien myötä. Siinä missä aiemmin Pine-käyttäjänä karsastin liitteitä, niiden käytöstä voi ihan hyvin tulla mukavaakin kun postiohjelma niitä kunnolla tukee. Ja sitten giga ei enää riitäkään mihinkään.

  13. Yahoon kuuluisin blokkaaja Jeremy Zavodny kirjoitti vastikää (http://jeremy.zawodny.com/blog/archives/002116.html) kuinka hän varsin helposti saisi kasaan tuollaiset 10Gb virtuaalisen Internet-kovalevyn kasailemalla yhteen muutamia gmail/yahoo/hotmail-tunnuksia.

    Mjoo. Aika säätöä.

    Tilanteelle lienee yksinkertainen selitys. Yhden gigan kapasiteetin katuhinta on jo hyvinkin alle euron ja laskee edelleen. Voidaan kai sanoa että webmailien lisääntyvä kapasiteetti heijastuu tästä.

    Toivonkin että sama kehitys ajaisi seuraavaksi ISP:t lopettamaan asiakkaidensa kiusaamisen naurettavan kokoisilla kapasiteettirajoituksilla ja vastaavilla “saat vain yhden tietokannan mysql-palvelimeesi” -lapsellisuuksilla.

    Silloin olisi oikeasti mahdollisuus siirtää dokumenttejaan oman koneen poksahtelevilta levyiltä Internetin suurelle verkkolevylle.

    # mab

  14. Tuostahan seuraa heti se ajatus, että koska joku keksii tehdä levyajurin jolle syötetään ilmaisia sähköpostiosoitteita ja joka saa ne sitten näkymään tietokoneella kovalevynä (tosin hieman hitaana sellaisena)?

    Noh, näköhään Zavodny tuli jo ajatelleeksi samaa asiaa…

  15. Hmm.. Ehkäpä sitä voisi luvata ja vannoa panostavansa bloggauksessa entistäkin enemmän määrän sijasta laatuun. Jos Loke jättää ihmissuhteet väliin kuukaudeksi, niin minä lupaan olla kirjoittamatta niistä jatkossakin ;) Keskityn pelkästään politiikkaan ja tieteeseen arkielämän ohella.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *