Blogikatsaus

Takana kiivas duuniviikko johon on sisältynyt ahkeraa istuskelua junassa, kymmenittäin ja taas kymmenittäin kirjoitettuja ja vastaanotettuja maileja, aivan liian paljon Wordia ja Powerpointtia, palaverisumua sekä heräämisiä sellaiseen aikaan että edes Totti ei vaivautunut nousemaan sohvasta kerjäämään kävelylle. Siispä on aika surffata hetki Pamausta läpi ja katsoa mistä Blogistanissa on puhuttu. Alla sekalaisia havaintoja muuttuen loppua kohti nostalgiatihkuksi.

Ensimmisen linkkihavainto blogimaailman ulkopuolelta: Hampton Courtin palatsissa Lontoossa on saatu napattua valokuva kummituksesta.

Arja on ottanut haasteen vastaan ja kaivaa esiin nimiä lukijoiden lapsuuden muistojen kirjoille. Täytyypä alkaa muistella omia lapsuudenkirjoja.

Merten kertoo siitä, miten todellista miehisyyttä mitataan 30-kiloisen karva-ammuksen kanssa. Mies, älä liukastele, hanki Halti. Tottikin suosittelee.

Birdy ja Khilou muistelevat sitä kun he oppivat lukemaan. Minä opin lukemaan (Aku Ankasta tietysti) 3½-vuotiaana. Siitä lähtien olen leuhkinut sillä faktalla kaikille, mutta kukaan ei ole uskonut. Näyttäisin todisteeksi 4-vuotiaana saamaani kirjastokorttia mutta se on hukassa. Ensimmäiset vuodet lainasin Pekka Töpöhäntiä ja satukirjoja yhä uudelleen ja uudelleen. Otavan Iso Fokus sisälsi paljon luettavaa, mutta kulunein oli kuitenkin osa 4, josta löytyi tietoa maapallosta ja planeetoista.

Aikaisin lukemaan oppimisesta ei ollut pelkstn hyty. Ekalla luokalla olin todella tylsistynyt muiden vasta opetellessa – ei edes lukemaan vaan tavaamaan! Onneksi sain piirt aarrekarttoja mustalla ja oranssilla tussillani. Se tavaaminen ji tosin opettelematta enk osaa sit oikein kunnolla vielkn.

Mitvit ja Kasa-Jussi muistelevat lapsuuden paskoja joululahjoja. Mutta minäpäs muistelen niitä mitkä eivät olleet paskoja.

Yhtenä vuonna sain koottavan B-29 Superfortress -lentokoneen. Se, että kyseessä oli Hiroshiman atomipommittaja ei haitannut menoa yhtään. Kone roikkui huoneeni katossa nuppineulojen ja lankojen varassa. Kvimme hakemassa lahjan idin kanssa Seinjoella vanhassa puutalossa olleesta lelukaupasta – olisikohan se voinut olla nimeltn Lelu-aitta?

Toisena vuonna lahjana oli autorata jossa olivat suuret veivillä kiihdytettävät vauhtipyörät ja ne sinkosivat autot kahdeksikon muotoiselle radalle. Laitos piti niin hirmuista meteliä että sen käytölle asetettiin rajoituksia. Metalliset pikkuautot kulkivat tosin erittin lujaa. Joskus ne sinkoutuivat ulos radalta ja taisipa seinnkin tulla kuhmu.

Nintendon Fire Attack -elektroniikkapeli sai peukalot kipeiksi pitkän pelirumban jälkeen. DUX:in radiokasettisoitin on meillä edelleen huoneesta toiseen kulkevana reissuradiona. Siihen hankittiin myös kuulokkeet, joista ei kuulunut aluksi kuin toisesta korvasta kunnes isä vaihtoi stereopistokkeen monopistokkeeksi. Tuolla radiolla kuuntelin Radio Luxemburgia yön pimeinä tunteina.

Sinä vuonna kun muutimme uuteen taloomme (joka sattumoisin oli aika paljon samanlainen kuin se jossa asumme nyt), sain metallisen Kotka-kuljetusaluksen Avaruusasema Alfasta.

Ja toki sain kasoittain kirjoja. Kolme etsivää, Seikkailujen saari, Viisikoita, Aku Ankan taskukirjoja, Guinnessin ennätysten kirja. Ja koulutarvikkeita. Uusi kalenteri, magneettipenaali, värikyniä sarjakuvien piirtämistä varten.

Tietysti myös urheiluvälineitä. Sukset olivat ensin Karhut ja sitten Järviset. Lasikuitua toki. Kärjen sai painettua maahan asti eikä suksi katkennut. Porkat olivat Exel. Luistimien merkkiä en muista, mutta oli tärkeää että ne olivat kaksiteräiset (eli terien muoto oli porrastettu).

Aivan liian nopeasti ohi meni se joulu, jolloin sain Vic-20 -tietokoneen. Yhtenä hetkenä olin asentamassa tietokonetta kiinni mustavalkoiseen matkatelevisiooni ja sitten havahduin siihen että olikin jo tapaninpäivä. Se oli hetki, jolloin minusta tuli nörtti. Aika alkoi myös silloin kiitää ohi valtaisaa vauhtia. Mistä tulikin mieleeni, että kello on jo puoli kolme ja minun täytyy mennä nukkumaan. :-)

3 thoughts on “Blogikatsaus

  1. Tmhn ei liity asiaan mitenkn, ja on muutenkin mahdottoman epkiinnostavaa, mutta top500.html -sivulla edelliset 100 -linkki viittaa olemattomaan top 305.html -sivuun.

    Onks t sit debuggaamista? Oonks m nyt aika kova koodaaja?

  2. Testattu on, ei vlttmtt Haltia, mutta jotain vastaavaa – hurtta ei tyknnyt ollenkaan (mist emme liene yllttyneit), mutta ikvmp oli, ett se hiersi suupieli. Sen jlkeen kokeiltiin toisenlaista varustetta (valjaita), mutta ne hiersivt sitten nelijalkaisen vastinetta kainalokuopille.

    Aika hyvin tuo kuitenkin on oppinut olemaan vetmtt. Nyt tuli vain sellainen aamu, ett jostain syyst hurtalla oli kupla otsassa ja jrkipuhe ei tehonnut.

  3. Ei oo Hampton Court Palace Lontoossa, vaan sen ulkopuolella. Puolessa tunnissa sinne huristaa junalla Waterloosta. Aika hauska paikka se oli visiteerata joskus kymmenen vuotta sitten, vaikka silloin kummitukset pysyivtkin piilossa. Merkittv trivianhippunen on jnyt mieleeni: Hampton Courtissa on vanhin kytss oleva tenniskentt.

    Miksi ihmeess ihmiset eivt usko sun oppineen lukemaan 3,5-vuotiaana? Eihn se ole erityisen merkillist! Lukeminen on aikas luontevaa opittavaa pienelle lapselle, jos kiinnostus her.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *