Kaupallisuuden kirouksesta

Kirjoittaja Riitta, 13.4.2005

Saako blogia käyttää liiketoiminnan välineenä?

Katseltuani lähes kolme tuntia paavin hautajaisia arkkua oltiin juuri viemässä pois aukiolta hartaan historiallisen tunnelman vallitessa, kun lankapuhelin soi. Puhelinmyyjä halusi tarjota omega3-kapseleita. Klik.

Harkitsen lankapuhelimesta luopumista kokonaan. Olen kieltänyt puhelinmainonnan, mutta se ei tahtia haittaa. Noin kerran päivässä joku yrittää silti myydä jotakin. Toistaiseksi olen kuitenkin säilyttänyt liittymän, koska siitä on enemmän hyötyä kuin haittaa.

Mielestäni ongelma minkä tahansa välineen käytössä syntyy silloin, kun joku yllättäen yrittää saada meidät ostamaan jotakin, kun olemme aivan muissa puuhissa. Voin hyvinkin selailla mainoksia. Tyrkyttämisen raja ylittyy kuitenkin heti, jos luen journalistista artikkelia ja siinä aletaankin ylistää tiettyjä tuotteita myyntimielessä. Aikakauslehdet syyllistyvät tähän yhä enemmän. Julkisen sanan neuvosto, median itsesäätelyelin, aikoo puuttua tekstimainontaan entistä tiukemmin.

Asiakaslehdet ovat kuitenkin eri asia. Tiedän, että odotettavissa on tuoteuutisia, jos alan lukea Pirkkaa (kyllä, luen sitä säännöllisesti ja K-kaupan asiakaskortinkin hankin juuri saadakseni lukea Pirkkaa ilmaiseksi).

Blogilistan myyminen ja Pirkka-blogit ovat nostattaneet keskustelua siitä, mihin blogeja (ja niistä tehtyä hakemistoa) saa välineenä käyttää. Ymmärrän kyllä niiden huolen, jotka pelkäävät kaiken tärkeän hukkuvan mainostajien loputtomaan, röyhkeään vyörytykseen. Sen sijaan en tajua, miksi blogi välineenä jotenkin olisi ”puhtaampi” tai ”idealistisempi” tai ”epäkaupallisempi” tai ”yhteisöllisempi” kuin mikä tahansa viestinnän väline.

Minua ärsyttävät yritykset omia blogit johonkin tiettyyn tarkoitukseen, joka on ainoa oikea kirjoittajansa mielestä. Yksi ei halua julkisuutta, vain lukijoita ajatuksilleen, toinen etsii kaikkialta juuri tietynlaisia mainoksia ja tuohtuu sitten niistä ja kolmas julistaa siirtyvänsä RSS-feedeihin, koska kaikesta on nyt mennyt ”kaupallistumisen” myötä maku. Kaikin mokomin! Bloginsa voi laittaa vaikka salasanan taakse, jos ei halua yletöntä huomiota. Kenenkään ei ole pakko lukea asiakaslehtiä – tai asiakasblogeja. Jokainen voi itse koota puhelinmuistionsa haluamallaan tavalla, mutta ei se silti tee puhelinluettelosta tarpeetonta.

Minusta liiketoiminnan yhdistäminen bloggaamiseen on varsin järkevä ajatus. Epäilen, että osa vastustuksesta kumpuaa silkasta kateudesta, kun turhaan kuvitellaan valtavien rahasummien liikkuvan tässä bisneksessä. Aina on niitäkin, jotka näkevät heti tilaisuuden maksella vanhoja kalavelkoja, kun voivat perustella oman kaunansa jollakin epämääräisellä yhteishyvällä ja saavutetulla edulla, jota muka ollaan viemässä.

1700 blogin kokonaisuus on niin iso, että sitä ei tuosta vain hoideta vasemmalla kädellä iltapuhteina. Odotan Blogilistan jatkossa laajenevan ja monipuolistuvan yhä nopeammin. Nyt siihen on paremmat edellytykset kuin Pinserin osana. En tunne tässä yhteydessä mitään erityistä pelkoa kaupallisuuden kirouksesta, vaikka yleisesti ottaen vastustan spämmin ja mainonnan leviämistä asiallisen sisällön sekaan – valistuneet käyttäjät pitävät huolen siitä, että palvelu säilyy hyvänä.

    Jutussa “Kaupallisuuden kirouksesta” on 17 kommenttia:

    • Tuomas says:

      Eiköhän Suomessakin blogien kaupallistuminen ollut vain ihan ajan kysymys, tyhmäähän se olisi jättää käyttämättä markkinarakoa. Tuntuu vain siltä että mielipiteet tällä hetkellä ovat sellasia että nähdään asiat vain mustana tai valkoisena: kaupallinen ja täysin ei-kaupallinen. Se ajatus mikä monelta tässä asiassa vauhkoavalta tuntuu katoavan on että blogisivustojen kaupallistuminen ei kuitenkaan suoraan tarkoita maksullisuutta ja periaatteiden myymistä. Rahaahan monen sivuston ylläpitäminen maksaa ja ei sitä aina jaksa maksaa siitä että muilla on kivaa jos siitä ei itse hyödy mitenkään, itselläkin tämä realiteetti muistuttaa aina välillä.

    • Kiitos Riitta, arvostan rauhallista ja monipuolista näkökulmaasi. (Täytyy tunnustaa, että etukäteen pelkäsin kommenttiasi, mutta ihan turhaan.)

      Olisin ihan hyvin niellyt senkin, että Pirkan “lastenruokablogit” heivataan linkkilistan kölin ali. Ei tämä nyt *niin* vakavaa ole. Pirkkahan oli oikeasti aivan väärä taho aloittamaan ison median tulon Blogistaniin. (Tämä väheksymättä esimerkiksi MBnetin Net Nyttiä.)

      Hauskaa oli tänään blogilistan uutuuksista huomata, että Kuningaskuluttaja oli tullut samoille tonteille Pirkan kanssa – samoilla teemakokonaisuuksilla (Vapaa-aika) ja aiheilla (partahöylätesti). Minusta tämä kertoo vain siitä, että jokaiselle löytyy oma kokonaisuutensa. Antaa ihmisten itsensä päättää.

      Viimeisen viikon aikana olen jalostanut uuden sana: blog-poliisi. Se tarkoittaa muutettavat muuttaen samaa kuin Tavastialla miksauspöydän ääressä bändiä seuraavat rock-poliisit. “Me emme hymyile.” Minä pidän enemmän niistä huolettomista tanssijoista.

    • Kari says:

      “Sen sijaan en tajua, miksi blogi välineenä jotenkin olisi ”puhtaampi” tai ”idealistisempi” tai ”epäkaupallisempi” tai ”yhteisöllisempi” kuin mikä tahansa viestinnän väline.”

      Se ei olekaan sitä mitenkään sisäsyntyisesti välineenä. Blogit ovat kuitenkin tähän asti Suomessa olleet puhtaampia, idealistisempia, epäkaupallisempia tai yhteisöllisempiä kuin kaupallisella logiikalla toimivat viestimet. Tai ne on voinut sellaisiksi mieltää. Tästä alkavasta muutoksesta se närkästys/epäluulo/hämmennys on syntynyt.

    • Luulen ettei kritiikki niinkään kohdistu kaupallisuuteen tai mainoksiin sinänsä. Suurella osalla käyttäjiä vain on paljon kokemusta aliresursoiduista ja bugisista kaupallisista palveluista, joiden toimivuus ei ole läheskään sitä tasoa kuin harrastuspohjalta ylläpidetyissä sivuistoissa. Blogilista on toiminut hienosti, toivottavasti kaupallinenkin blogilista toimii yhtä hyvin.

    • helmi says:

      Jään mielenkiinnolla odottelemaan kaupallistumisen hedelmiä ja etuja meille käyttäjille: milloin tehdään ja julkaistaan ensimmäinen markkinatutkimus blogilistan käyttäjäkunnasta? Taatusti mielenkiintoista luettavaa.

    • Petri Vilén says:

      Itse en näe mitään väärää siinä, että blogeja on alettu käyttämään myös kaupallisissa tarkoituksissa. Itse olen odotellutkin suuremman luokan tahoilta aluevaltausta jo reilun vuoden ajan. Ei blogistanin puhtaus ja kirkkaus loppunut seinään Blogilistan myymisen ja Pirkkablogien avaamisen myötä. Eikä se varmasti lopu jatkossakaan, kun yhä useammat yhdistykset ja yritykset tuovat markkinointiaan verkkoon. Näin on tehty jo pitkään suuressa maailmassa, eikä blogikulttuuri ole siellä kuollut – päinvastoin.

      Kaupallisten blogien rantautuminen Suomeen lisää ilmiön tunnettuutta ja uskon, että se luo myös kohtalaisen paljon työtä meille verkkoviestinnän parissa työskenteleville. Yhä useampien tahojen tulisi ymmärtää blogien suoma kanava tiedottamisessa, PR-toiminnassa sekä palautteen keräämisessä ja siihen vastaamisessa. Tavallisille ihmisille se suo kanavan kirjoittaa, julkaista ajatuksiaan ja luoda kontakteja. Ja mikä tärkeintä, tämä kanava on erittäin edullinen ja globaali.

      Itse ainakin suosittelen hautaamaan sotakirveen kaupallistamista vastaan, sillä se luo meille kaikille lisää mahdollisuuksia. Voithan toki jättää lukematta kaikki porvarilliset ja ylikansalliset blogit, mutta toivotetaan ne kuitenkin tervetulleiksi ystävällisesti pieneen yhteisöömme.

    • Anonymous says:

      Petteri Numminen on haka noiden vertauskuvien kanssa. Minullakin olisi yksi: “Blog-poliisit ovat vähän, kuin ns. politiikkapoliisit. ‘Me katsomme, kenen joukossa seisomme.’ Minä pidän enemmän niistä, jotka äänestävät sitä ketä käsketään.”

      Tämä ei ole rock-konsertti. Tämä on Blogistan.

    • pahan ilman lintu says:

      Minusta rehellisessä mainonnassa ei ole mitään kauhistuttavaa. Mutta Pirkka-blogit ja muut kaupalliset päiväkirjamerkinnät rinnastuvat mielestäni juuri siihen parjattuun tekstimainontaan, jos ne listataan tasavertaisina ei-kaupallisten blogien joukossa. Ehkä kaupallisille saisi oman kategorian?

    • Ilari Kajaste says:

      Miksi blogilistan kaupallisuus huolettaa?

      Riitta pohti kovasti miksi blogilistan kaupallistuminen herätti niin kärkevää kritiikkiä, ja ehdotti että syynä kritiikille on itse kaupallisuuden sijaan toisarvoiset tekijät, tai jopa vain naamioidut hekilökohtaiset hyökkäykset.

      Näin voi toki ollakin – en voi puhua muiden puolesta. Minulle kuitenkin juurikin itse kaupallisuus on syy huolestua. Yritän valottaa miksi näin on. Sen sijaan kaupallisiin blogeihin en puutu – ne ovat mielestäni turhia, mutta harmittomia.

      Palvelun kaupallistuminen johtaa siihen, että palvelun tekijä saa palvelustaan rahaa. Siis myös hyötyä ainoastaan itselleen. Aiemmin palvelun motiivina on voinut olla ainoastaan muiden palveleminen, kaupallistumisen jälkeen palvelun pitämisen motiivina on selvästi myös oman edun tavoittelu. Tämä ei toki tarkoita että palvelun tekijä hukkaisi kaikki arvonsa joiden perusteella on palvelun rakentanut, ei suinkaan. Hän on kuitenkin ilmaissut tavoittelevansa myös henkilökohtaista hyötyä, jolloin on helppo uskoa että hän myös yrittää saada mahdollisimman paljon tätä hyötyä. Toki tätä hyötyä varmasti tavoitellaan edelleen omien arvojen rajoissa, mutta tämä hyöty on lähes varmasti joissain tapauksissa ristiriidassa näiden arvojen kanssa. Siispä palvelua näiltä osin päädytään puskemaan sille tasolle, joka vielä on juuri arvojen sisällä, mutta silti hyvin lähellä rajaa.

      Juurikin nuo rajatapaukset tässä huolestuttavat.

      Mikä kaupallisuudessa noin yleensä sitten on pahaa? Se että motiivina on myös raha. Sen ansiosta joku voi jollain alueella saada etuaseman toisiin verrattuna jonkin täysin kyseisen alueen ulkopuolisen asian, rahan, perusteella. Mainostus (kaikissa muodoissaan) on tässä olennaisessa asemassa, ja hyvä esimerkki.

      Mainostuksessa on ongelmana se, että joku voi kerätä näkyvyyttä tuotetteelleen suurilla rahoillaan, ja vain sen ansiosta saada ihmiset kääntymään oman tuottensa puoleen. Vaikka köyhemmällä kilpailijalla kuinka olisi tarjolla ihmisille parempi vaihtoehto. Lopputulos ei ole ihmisten, vaan rahakkaan mainostajan, etu. Mutta en toki valita ties minkä tuotteiden mainostukseesta blogilistassa – pienet ja häiritesmättömät mainokset, vaikka ikäviä ovatkin, eivät toki ole vakava asia. Mainoksia nyt on kaikkialla, niitä ei ole mieltä vastustaa, ja ihmiset kyllä osaavat erottaa mainoksen sisällöstä. Joten miten tämä liittyy blogilistaan? Kyllähän kaikki blogit ovat blogilistalla samalla viivalla.

      Vaan entä jos blogilistaan keksitään lisätä vaikka täysin muuhun sisältöön koskematta etusivulle “Päivän blog-poiminta”, jossa esitellään lyhyesti jokin blogi. Ja tähän päivän poimintaan pääsee maksamalla jonkin pienen summan blogilistalle. Miksipä ei? Blogilistan sisältö on toki edelleen irti kaupallisuudesta, joten ei se välttämättä ole blogilistan pitäjän arvojen vastaista. Ja tulisihan siitä lisätuloja. Ja käyttäjätkin tykkäisivät, kun voisivat löytää kivoja blogeja sen kautta.

      Ihmiset tulevat blogilistaan etsimään blogeja. Vaikka moinen päivän pominta kuinka ymmärrettäisiin maksetuksi mainokseksi, listan etusivulla esiintyvä blogi saisi varmasti lisää lukijoita. Jos taas vastaavanlainen päivän poiminta olisi epäkaupallisessa palvelussa, blogien valinta etusivulle ei riippuisi vain bloginpitäjän halusta maksaa rahaa, vaan siitä että blogi on jotenkin huomioitu muihin verrattuna. Siihen poimintaan tuskin olisi Pirkka-blogilla mitään asiaa – ainakaan myönteisesti esitettynä.

      Tuokin esimerkki on aika räikeä, mutta kuvaa silti hyvin (tai ainakin niin hyvin kuin onnistun nyt selitäämään) mitä tarkoitan sillä harmaalla alueella blogilistan ylläpitäjien arvojen, ja saadun tuoton välillä.

      Tarkoitukseni ei myöskään ole lakaista maton alle kaupallisuuden hyviä puolia, vaan vain yrittää selittää miksi kaupallisuus on blogilistan yhteydessä joidenkin mielestä huolestuttavaa. Olenkin nimenomaan vain hyvin huolestunut – en ole julistamassa blogilistan kuoloa. En nyt ainakaan vielä.

    • -P- says:

      Kyllä myös meitä, joiden mielestä kyseinen kauppa oli hyvä veto, on varmasti paljon.

      Mutta sitten taas, en ole minäkään katsonut asiakseni siitä avautua koska ensinnäkin se ei kuulu mulle p*kan vertaa vaikka olisitte Kiinan keisarille myyneet.
      Toisekseen, niin no.

      Arvostelijat voisivat myös muistaa sen asian että Pinserin perhe on uhrannut varmasti tuhansia työtunteja sen eteen, että tälläinen palvelu on edes saatu.
      Ja jos tarkkoja ollaan, niin ei Bloggerikaan mikään hyväntekeväisyysfirma ole. Jonkun ne sivutilat ja kaistat pitää aina maksaa, puhumattakaan työtunneista.

      Mutta se on kyllä totta että listalla tähän mennessä ollut “laatutakuu” joka varmistui sillä että aiemmin jokainen blogi listattiin manuaalisesti, on kadonnut.

      Pirkka saisi jatkossakin preferoida muita mainoskanavia tai sitten kaupallisille blogeille oma lista.

    • Tuula says:

      Osittain minusta tuntuu, että tässä kaupallisuus-keskustelussa menee kaksi asiaa sekaisin (toki ne liittyvät toisiinsa jollain tasolla): ensinnäkin blogilistan myyminen, ja toiseksi “kaupallisten” blogien ilmaantuminen.

      Blogilistan myyminen ei minua sinänsä haittaa, koska onhan blogeja jo niin paljon, ettei yksityishenkilöillä aika ja resurssit voi riittää. Tosin jään pohtimaan sitä, että voidaanko tällaisen uuden listan kautta luoda esim. “käyttäjäprofiileja” (kuka tilaa mitäkin blogia), ja mihin tällaista tietoa voitaisiin käyttää. (Tehtäköön nyt selväksi, että inhoan kaupan bonuskortteja, eikä minulla ole kuin yksi – Stokkan kortti-, jota näytän suurin piirtein kerran vuodessa, kun haluan jotan vähän halvemmalla. Toisin sanoen en halua osallistua kaupan harjoittamaan asiakkaiden profilointiin.)

      Mutta tuosta toisesta asiasta, Pirkka-tyyppisten blogien ilmaantumisesta, en ole innostunut – mutta eihän minun niitä tarvitsekaan lukea, jos en halua (enkä aio lukea). Miten me määrittelemme “blogin”, ja miksei Pirkka julkaise vain “tavallista” nettilehteä? No, laajentaakseen lukijakuntaansa kaiketi. Monet ovat valmiita hyväksymään blogimaailman kaupallistumisen ja kaupalliset blogit, mutta itseäni kaiken kaupallistaminen tympii. Onko tämä kenties sukupolvikysymys? Itseäni parikymmentä vuotta nuoremmat bloggaajat ovat kasvaneet aivan erilaisessa kaupallisessa kulttuurissa kuin minä, ja kenties näkevät kaupallisuuden positiivisempana.

    • Kerrankin hyvää ja järkevää keskustelua aiheesta :) Toivottavasti en lopeta ketjua kommentillani.

      Mielestäni kaupallisten blogien tulo on vain hyvä asia – osittain ehkä siksi, että markkinoinnin opiskelijana näen tässä itsekin mahdollisuuden. Mutta en ymmärrä sitä miksi kaupalliset blogit tulisi erotella normaaleista blogeista (enkä nyt puhu oman blogini takia, jossa myös on mainoksia – oli sitä tai ei, mielipiteeni olisi sama).

      Eihän Googlekaan erottele sivuja mitkä ovat kaupallisia ja mitkä eivät. Kaikki hakutulokset julkaistaan samassa listassa ja sieltä pitää se mieluisin löytää. Yritän ehkä sanoa, että minulle ei niin ole väliä, saanko haluamani palvelun kaupalliselta sivustolta vai ei kaupalliselta. Se, että joku saa rahaa minun vierailustani ei kiinnosta minua, kunhan minun ei tarvitse maksaa palvelusta. Enkä tosin suutu, jos hyvästä palvelusta vähän maksankin. Yleensä olen juuri arvokkaat tiedot löytänytkin kaupallisilta sivuilta, kuten tuotearvostelut jne. Palkkaa nauttivilla ihmisillä on erilainen motiivi tehdä työtänsä – kun jos sitä joutuisi hyväntekeväisyytenä tekemään.

      Se, että joku toinen tekee rahaa minun nettikäyttäytymisellä, ei ole minulta pois – rikastuu se toinen miten paljon tahansa. Siinä vaiheessa, kun tuo rahan tahkominen tulee asiakkaiden palvelemisen edelle, alkaa palvelun taso yleensä rappeutua. Silloin onkin aikaa vaihtaa palvelua – tuollaiset yritykset eivät pitkään pysy pystyssä kuitenkaan (vaikka miten mainostaisivat).

      Se, että huonot palvelut pysyvät mainostuksen avulla pystyssä kertoo minulle kilpailun puutteesta, ihmisillä ei ole vaihtoehtoa käyttää muita palveluita. Mutta kuten Tuula sanoi kommentissaan – ehkä tässä on sukupolvikysymys kyseessä, koska hyvässä ja aidosti palvelevassa kaupallisuudessa en näe mitään pahaa. Hyvän työn tekijän tulee saada palkkansa.

    • Vastaan lähinnä Tuulalle: Olet aivan oikeassa. Pirkka ei julkaise “tavallista nettilehteä”, koska tavallinen nettilehti on parhaimmillaankin aika keskinkertainen esitys. Asiasta voi laittaa pystyyn vaikka meemintapaisen: mainitkaa viisi hyvää suomalaista “nettilehteä”.

      Heti saitin suunnittelun alusta lähtien oli selvää, että homma tehdään tällä kertaa toisin. Unohdimme kokonaan hassun ajatuksen netti*lehdestä*. Ei sellaista oikesati ole. On lehtiä ja sitten on saitteja. (Tämä sillä varaumalla, että voimme vielä joku kaunis päivä laittaa näköislehden printin arkistopalveluksi. Menee semantiikan puolelle…)

      Pirkka.fi rakennetiin täydentämään Pirkka lehteä. Tai vielä oikeammin: osaksi kokonaisuutta blogit+lehti+nettioppaat.

      Sitten tulee se hankala kysymys: kun julkaisumalli otettiin osaan palvelua suoraan blogeista, olisiko asiasta sitten pitänyt vaieta? “Me tässä kirjoitamme blogia, mutta emme sano sitä ääneen…”

    • Keskinkertainen Blondi says:

      Mie olen pienessä pääkopassani miettinyt kovasti, miksi blogin pitäminen olisi vain yksityishenkilöiden oikeus? Ei ole löytynyt vastausta.

      Tämä on (tai ainakin oli kun viimeksi tarkistin) vapaa maa, jossa saa vapaasti kirjoittaa blogeja ken haluaa ja omalla saitillaan saa julkaista vapaasti listoja eri blogeista. Se ken ärtyy tämän tietyn blogilistan kaupallisuudesta, ollos hyvä ja perusta oma ei-kaupallinen blogilistasi. Jos osaat ja viitsit. Tullaan sitten sinne, ken tahtoo.

    • Testi says:

      Testi.

    • alexander says:

      miten tehdää oma netti osoite?

    • Illotus says:

      Blogaajan näkökulmasta ei-kaupallisen blogin ylläpitäminen on simppelihköä, samaten täysin kaupallisen. Sen sijaan jos esimerkiksi pitää blogin sivussa pientä affiliate-toimintaa yllä, on vähän hankalaa palloilla siinä kaupallisuuden raja-aidalla. Olla lipsumatta kirjoittamaan mainoksia.

Kirjoita kommentti


Tämä linkki on ansa roskapostittajille.