Arvoisa kohderyhmän edustaja

Kirjoittaja Sami, 11.1.2005

Näkymä rannalta antaa ajattelemisen aihetta: Kenelle kirjoitat?

Itse olen pitänyt kirjoittamista puhumisen läheisenä sukulaisena. Teenpä sitten blogijuttua, kirjaa, luentomateriaalia tai konseptisuunnitelmaa, mielessäni on utuisena hahmona kohderyhmäni edustaja eli se, jonka hyväksyvää nyökkäystä haen. Eikä tuo rajoitu pelkästään kirjoittamiseen. Sivustoja tai ohjelmia tehtäessä on niin ikään kuvittelen mielessäni loppukäyttäjän, jota varten ohjelmaani teen.

Tässä ajattelussa on kuitenkin hyvät ja huonot puolensa…

Joskus mielikuvituslukijat ovat kovin kriittistä porukkaa. Saattaa käydä niin ettei huvita kirjoittaa oikein mistään: voin jo kuulla mielessäni kohderyhmän huutelevan “boring! tylsää!!” tai “wanha!!”. Kiinnostus kirjoittamiseen laimenee eikä oikein mikään tunnu hauskalta.

Silloin tällöin kohderyhmä on hukassa: ei olekaan mitään kohderyhmää ja kirjoittamista tulee tehtyä vain rutiinien vuoksi. Jutut vaikuttavat tylsiltä eikä niistä saa sellaista mielihyvää joka innostaisi jatkamaan.

Jos juttu kerää kommentteja tai viittauksia, ongelma yleensä katoaa hyvin nopeasti. Lukijoita onkin oikeasti olemassa ja heiltä tulevat reaktiot tekevät kirjoittamisesta vuoropuhelua – sitä mihin alunperin pyrittiinkin. Monille tämä yhteinen blogistanimme lienee erinomainen kohderyhmä.

Kirjoittajien ja lukijoiden välinen vuorovaikutus onkin suuri osa sitä viehätystä mikä erottaa blogit tavallisista kotisivuista. Olkoot vuorovaikutus sitten kommentteja, linkkejä toisista blogeista tai numeroita top-listalla.

Joillekin kohderyhmä voikin olla oma itse. Tämä on yksi alkuperäisiä weblog-sanan (“surffauksen lokikirja”) lähtökohtia: tehdään muistiinpanoja mielenkiintoisista asioista myöhemmin lueskeltavaksi.

Ja sitten on toki niitä, jotka eivät edes halua kohderyhmänsä hyväksyviä nyökkäyksiä, päinvastoin.

Kenelle sinä kirjoitat?

    Jutussa “Arvoisa kohderyhmän edustaja” on 3 kommenttia:

    • ippmus says:

      Kenelle sinä kirjoitat?

      En tiedä. Täytynee ihan pysähtyä miettimään.

    • marimba says:

      Kommentoinnista on huono päätellä mitään. Jostain itselle tärkeästä asiasta kukaan ei sano mitään, joskus taas joku kahden rivin heitto voi poikia monta vastausta.

      Onkohan muilla niin kuin minulla, että tasokkaaksi koettuun juttuun ei tohdi vastata, vaikka se olisikin herättänyt ajatuksia. Avoimeen provokaatioon tai suoraan kysymykseen on helpompi tarttua.

      Minä kirjoitan, hmmm… itseni tyydytykseksi.

    • khilou says:

      Oikeastaan ajatus kumpusi siitä muistosta, kuinka tyytyväiseltä tuoreena blogistanilaisena tuntui, kun joku bloggaaja, jota itse kovin arvosti, mainitsi lukeneensa tai jopa kehaisi tai linkitti.

      Vaikka eihän moista saa myöntää tai miettiä, pelkästään omaksi ilokseenhan sitä, ihan niin kuin naisetkin meikkaavat.

      Mutta kyllähän sitä joskus kirjoittaa ihan muistiin merkitäkseen, joskus jollekin, joskus kaikille.

Kirjoita kommentti


Tämä linkki on ansa roskapostittajille.