Meillä on sen verran kirjahyllyjä, että aina joskus kokee yllätyksen. Tällä kertaa saan pitää aasinhattua. Kun J.M. Coetzee sai kirjallisuuden Nobelin, Sami muisti nähneensä meillä hyllyssä kyseisen kirjailijan teoksen. Väitin silloin kiven kovaan, että varmasti ei ole ainakaan minulla yhtään Coetzeen kirjoituksia. En edes tunne kyseisen herran tuotantoa lainkaan.
Äsken Sami tuli sitten työhuoneeseen riemuiten ääneen: “Mä olin oikeasssa! Kuka on aina oikeassa!” ja heilutteli Coetzeen Doubling the Point: Essays ja Interviews -kirjaa kädessään. Muistan jopa tilanneeni sen joskus Amazonista ja laittaneeni hyllyyn… kansi näyttää tutulta. Puolustaudun sillä, että kirjan on toimittanut David Attwell. Huono selitys. Olen laiska, patalaiska. Doubling the Point on ilmestynyt 1992, joten arvelen ryhtyväni lukemaan sitä jo ennen vuotta 2010. Ehkä.
Missing the point… luetko jossain tietyssä (julkaisu-?)järjestyksessä?
Elä vaarallisesti, ota riskejä, riehaannu ja lue heti kaikki kiinnostavimmat uudet julkaisut?
Kerään mielenkiintoisia kirjoja, joiden vuoro ei välttämättä tule koskaan – kirjoja on paljon, aikaa vähän! Joskus käy niinkin, että jokin opus unohtuu ihan ilman omaa syytään hyllyyn. Tämä kyllä näytti aika tylsältä. Luultavasti Doubling the Point vaatii melkoisesti paneutumista, joten kirja on sen takia jäänyt roikkumaan. Eikö muka kenellekään muulle käy niin, että uusittuaan viisi kertaa kirjaston kirjat vie lopuksi jotkut niistä avaamattomina takaisin tai lukee ne palauttamista edeltävänä yönä?
Voidaan perustaa kerho :)
Ollut arka ostamaan Pratchettin pokkareita, koska kirjakaupassa on aina epämääräisesti sellainen olo, että olen jo lukenut tarjolla olevat kirjat. Kotona ei kuitenkaan koskaan näy kuin muutama Pratchett kerrallaan, joten olen hieman hämmentyneenä miettinyt, missä ko. kirjat olen lukaissut.
Siivosin kirjahyllyt viime viikolla, ja selvisipä tämäkin mysteeri. Pratchetteja oli siellä ja täällä, yleensä yksittäiskappaleita tai maksimissaan kaksi samassa paikassa. Kun ne lajitteli yhteen paikkaan, kokoelma olikin melkein valmis. Ainoastaan Reaper Man jäi vielä puuttumaan… Nyt ehkä uskallan ostaa sen itselleni joululahjaksi.
Kirjahyllyjen pölyn määrä oli muuten mykistävä: kirjat keräävät pölyä kuin sähkölaitteet. Onneksi tämänkaltainen siivoushulluus iskee aika harvoin, urakkaan meni neljä tuntia ja loppua kohden se ei enää ollut kivaa. Ainoa syy jatkaa oli se, ettei asunnosta olisi muuten päässyt poistumaan (eteinen oli täynnä hyllyistä pois nostettua roinaa). Nyt voikin taas iloisesti viettää vuosia miettimättä kirjahyllyn kätköissä vaanivia pölypalleroita…
Kirjojen lukeminen ei muuten ole välttämätöntä; tärkeintä on antaa niille hyvä koti!
Pratchettit ovat hauskoja! Mutta miksi minulle tuli hiljalleen näkättävä tunne, että olen jättänyt jonkin Pratchettin kirjan taannoin puolitiehen?. Muistan lukeneeni sitä matkalla… Lentokoneessa… Puoliväliin tai jotain …Hmm…