Oli synkkä ja myrskyinen yö

Kirjoittaja Sami, 7.12.2003

Jo Totin kanssa kävelylle lähtiessä aavistelin erikoista säätä. Taivaalta vihmoi jääkylmää vettä vaikka ylhäällä paistoi liki pilvettömältä taivaalta melkein täysikuu ja kourallinen tähtiä. Muutama ylhäältäpäin valaistu pilvi liikkui hurjaa vauhtia taivaan halki. Mäntyjen rungot natisivat ja raksuivat – ääni jollaista olin kuullut aiemmin vain viime talven paukkupakkasilla ja punapuumetsässä tuhatvuotisten puiden keskellä. Tuuli kohisi ympärillä vähän samalla tavalla kuin suihkukoneet lentokentällä. Mutta tuuli oli pehmeää, ei sellaista viiltävän kylmää kuin eilen.

Kotiin päästyä valot alkoivat vilkkua. Eikä kestänyt kauaakaan kun valot napsahtivat kokonaan poikki. Ensimmäinen pitkä sähkökatko tässä talossa – olimmekin onnistuneet välttymään niiltä edellisvuosien myrskyjen aikana. Pimeys ei sinänsä haitannut, sainhan tilaisuuden testata erityiskirkkaalla led-valolla varustettua kynälamppuani tositilanteessa.

Mutta jäähtyessään naksuvat patterit saivat minut tajuamaan miten vakava juttu sähkökatkos oikeastaan onkaan. Jostain alkoi jo tuntua ikään kuin kylmä veto. Suljimme verhot ja huoneiden ovet minimoidaksemme lämmön karkaamisen. Vattenfallin vikapäivystys luetteli lähes kaikkien Pirkanmaan kuntien nimet (“näissä paikoissa on vikaa, tiedetään”) ja kertoi että vikaa korjataan, arvioitu aika 2-3 tuntia ja jos minulla ei ole havaintoja sähkökatkon aiheuttajasta, voisinko sulkea puhelimen nyt. Jääräpäinen kansalainen toimii hätätilanteessa epäloogisesti ja niinpä kuuntelin jonotusmusiikkia viisi minuuttia ennenkuin tulin järkiini.

Kirkas kuunvalo paistoi kattoikkunasta sisään. Ulkona oli sinistä. Minun lampustani tuli valkoista ja Riitalta punaista. Totin silmät kiiluivat valokeilassa. Tuuli humisi ja satelliittiantenni heilui varressaan paukuttaen talon seinää.

Parinkymmenen minuutin kuluttua valot naksahtivat päälle. Talo heräsi henkiin ympärillä. Kytkimet naksuivat, sähkömoottorit lähtivät hitaasti pyörimään, television ääni alkoi taas kuulua. Virransäästölamput syttyivät vasta hetken kuluttua, jouluvalot ja halogeenit ehtivät ensin. Helpotuksen huokaus. Tätä kesti noin vartin ja taas tuli pimeys. Siitäkin tuli ääni, mutta se napsahdus oli terävämpi ja tapahtui kaikkialla yhtäaikaa.

Valot ovat katkeilleet päälle ja pois epäsäännöllisesti jo jonkin aikaa. Yritämme pärjäillä täällä oman pienen luontodraamamme keskellä :-) Tätä kirjoittaessa ulkona humisee ja välillä kuluu kolahduksia kun jokin lentävä törmää johonkin kiinteään. Tsemppiä pihapuut, huomenna pitäisi jo helpottaa.

    Jutussa “Oli synkkä ja myrskyinen yö” on yksi kommentti:

    • Riitta says:

      Joku taisi taannoin kuvablogin kommenteissa oikaista, että tuhatvuotiset punapuumme ovat oikeasti mammuttipetäjiä. :-)

Kirjoita kommentti


Tämä linkki on ansa roskapostittajille.