Myyrmannin tapahtumat osoittivat, että tieto kulkee netissä huomattavasti nopeammin kuin viranomaisten ja lehtien/television/tekstiteeveen/STT:n uutispalvelun kautta. Netistä saatava tieto on kuitenkin hajanaista ja täynnä monenlaista disinformaatiota. Pommimies ei ollutkaan “joku Lehtinen” tai “Jukka Virtanen” ja monissa nettikeskusteluissa levitelty kuva iskun tekijästä esitti aivan väärää henkilöä. Paljon saatiin kuitenkin selvitettyä jo ennen kuin tieto tuli nähtäville perinteisiin viestimiin. Kotikemia-foorumin ja RC-nikin löysi käsittääkseni juuri nettiyhteisö. Kaikki lähdekritiikki jää epävirallista viestintää seurattaessa kuitenkin lukijalle.

Seurasin viikonvaihteessa #myyrmanni-kanavaa, blogeja ja keskustelusivuja sekä eri tiedotusvälineiden verkkoversioita rinnakkain. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi pysyä ajan tasalla. Lisäksi katsoin myös YLE:n, maikkarin ja nelosen televisiouutiset jokseenkin aina, kun niitä tuli. Televisiouutisoinnissa alkaa jo erottua kolme erilaista työskentelytapaa, joista jokaisella on plussansa. STT:n ja viranomaisten antamien tietojen tarkentuessa kaikki televisiokanavat etenivät jokseenkin linjakkaasti, mutta omaan tapaansa.

Verkon puolella uutisoinnissa erityisen hyvin selvisi urakastaan Helsingin Sanomien verkkoliite, jonne tieto tuli nopeasti ja korjaukset tapahtumien tarkentuessa tehtiin ripeästi. Blogipuolella loisti simison, jota aion kehua myös MB-blogissa. Hajanaisten tietojen virrasta simison jatkuvasti kokosi ja päivitti tapahtumia sitä mukaa, kun niistä tiedettiin enemmän.

Olikin mielenkiintoista seurata netissä yhteisöllistä tiedonhankintaa, kun esimerkiksi RC löytyi ja tieto levisi kulovalkean tavoin. Selkeästi tekemisen tapoja hahmottui kaksi: perinteisten, kaupallisten viestinten uutiskilpailu ja toisaalta nettiyhteisön kaaosmaisen disinformatiivinen mutta yhteistyön kautta erittäin hyviin tuloksiin johtava kirjoitusprosessi. Turha kai mainita, että Petri Gerdtin henkilöllisyys ja osoite oli selvitetty jo aikaa ennen kuin tieto julkistettiin virallisesti.

On ikävää, että Internet sai taas kerran maineen pomminteko-ohjeita vilisevänä foorumina, joka kauhistaa sisäasianministeriä myöten kunnon kansalaisia. Eilen televisiossa joku jopa sanoi, että verkossa pitäisi etsiä häiriintyneitä nuorukaisia ja pyrkiä auttamaan heitä. Kymmenen vuotta ircanneena voin vakuuttaa, että häiriintyneen oloisia otuksia on pilvin pimein, enkä silti usko että suurin osa heistä todellisessa maailmassa on juuri Matti Meikäläistä kummempia. Siksi juuri kukaan ei kai ota tosissaan kovaakaan kielenkäyttöä tai verisiä fantasioita, kun ne esitetään anonyymisti verkossa.

Sääntely on kuitenkin jokseenkin mahdoton ajatus. Yksityistapauksissa se tietenkin toimii – esimerkiksi YLE:n juristit saivat “taivuteltua” poistamaan verkosta .mp3:sina levinneet pilasoitot Yölinjalle-ohjelmaan. Pilareita se toki ei poistanut. Internet ei nimittäin aiheuta ilkivaltaa, vaikka voikin joskus toimia kanavana suunnitella sitä. Sehän toki tosin hoituu puhelimellakin, mikä olisi hyvä muistaa kun kohta taas aletaan pohtia Internetin roolia maailman pahuuden airuena.