4 thoughts on “Jyvi

  1. Hei! Harkitsin toki pitkn, varustanko lainaamani lauseet ao. viitteell/linkill vai en. Pdyin thn ratkaisuun siksi, ett kyse ei ole siit mist yhteydest, ympristst, ajatuksesta tai kertomuksesta nm lauseet ovat perisin, vaan siit mit nm sattumanvaraiset, toisistaan tietmttmt lauseet saavat aikaan toistensa yhteyteen saatettuna. En siis etsi viksuja ajatuksia tms. vaan yksinkertaisesti lauseita jotka tavalla tai toisella pysyttvt lukijansa, ovat jollain tavalla tietoisia itsestn. Taidanpa harkita kompromissia: marginaaliin linkkiluettelo kaikista lhdeblogeista. Milts se kuulostaa?

  2. Kuulostaa hyvlt. Eli silt, ett psen tyydyttmn uteliaisuuteni ja seuraamaan kiinnostavaa lausetta. Tunnistitko muuten oman ajatuksesi vuosien takaa jutustani? En lytnyt en sanatarkkaa sitaattia, mutta minulla oli se esill pitkn.

  3. Hiukan tuo konstikas lause ihmetytti, tuntui siis tutulta jo ennen kuin huomautit asiasta, mutta tytyy tunnustaa, etten muista. Tss juuri kirjoituksen voima ja erityisluonne: joku kirjoittaa jotain ja se tarttuu lukijaan jopa vuosien ajaksi. Eik tosiaan kyse ole aforistisesta tai muusta viisaudesta, ainoastaan siit, ett kieli itse tekee ihmeit. Sitpaitsi kyll Pinserin voima on ihmeellinen: tt ennen blogissa oli hyv jos parikymment kynti per piv, kun tmnpivinen luku on jo lhemms kolme ja puoli sataa. Kiitos siitkin!

  4. Minustakin on yllttv, miten lause ympristns siteist irrotettuna voi kki alkaa el omaa elmns. Muistan pohdiskelleeni moneen otteeseen, miten koneeseen siirretty tietoisuus ksittisi esimerkiksi tunteet – olisivatko ne ilman fysiologista pohjaa todellisia… ja niin edelleen, niin edelleen :-)

    Saattaa olla, ettei kukaan meist muista myhemmin omia lauseitaan, saati ett pystyisi kirjoittamaan niit samanlaisina toisena hetken. Silti tarvitsemme kontekstia (tai min ainakin).

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *