Olen viime öinä nukkunut levottomasti, ehkä sen takia että koiramme Totti alkaa kierrellä asuntoa vinkuen ja valittaen jo aamuyöstä. Lähistöllä on juoksunarttuja ja koira-Casanova rakastaa kiihkeästi niitä kaikkia. Aamu-unet ovat siis aika horteisia, ja niihin liittyy erilaisia äänitehosteita, kuten vinkuvia piippuja, ulisevia susia ja salaperäistä itkua jyrkänteellä.
Tämän aamuinen horreuni vei kuitenkin voiton kaikista edellisistä. Olin vihreiden kunnallisvaaliehdokkaana yhdessä nykyisen valtuutetun kanssa. Meihin otti yhteyttä jokin paikallinen isäntämies, joka halusi kuulla vaaliteemoistamme. Hän ajelutti meitä autollaan pikkutietä ja Merja innoissaan selitti, että täällähän on niitä vihreiden hommaamia rauhoitusalueita harvinaisten kolopesijöiden takia. Silloin huomasimme joutuneemme väijytykseen. Maanviljelijä juoksi kirves kädessään perässämme ja toinen yritti ajaa auton lyttyyn valtavalla puskutraktorilla. Kaasu pohjassa oli paettava paikalta, ja peräämme kirveenheiluttaja huusi, että olemme tuhonneet hänen elämäntyönsä. Kaikki vain sen takia, että jokin typerä piipittäjä on tehnyt kolonsa hänen mailleen!
Maalaiskunnassa on paljon piileviä poliittisia jännitteitä, joita olen rekisteröinyt ilmeisen tiedostamattani. Olen kyllä ihmetellyt, miksi juuri kukaan ei halua Kangasalla myöntää julkisesti olevansa vihreä tai asettua kunnallisvaaliehdokkaaksi.