Hölmö harrastus

Myönnän joutuneeni koukkuun mitä joutavanpäiväisimpään ajanviettotapaan. Menen etuovi.comiin tai asuntoverkko.comiin ja katselen, miten ihmiset ovat asuntonsa ja mökkinsä sisustaneet. Tiedän, että reaalimaailmassa vastineeni on se kiinteistövälittäjän toiveet turhaan herättävä asiakas, joka kulkee näytöstä toiseen vain tutkiakseen, miten muut ihmiset elävät. Onko nuoren lääkärin jääkaapissa muuta kuin HP-pullo? Mitä hammastahnaa Kaskisaaressa suositaan? Miltä näyttää halvin Helsingissä myynnissä oleva yksiö sisältä päin?

Kovin yksityiskohtaista käsitystä verkon välityksellä ei toisten ihmisten pikkutavarosta saa, mutta aika mielenkiintoisen läpileikkauksen suomalaisesta sisustustyylistä kyllä. Ehkä voisin nimittää harrastukseni kulttuurintutkimukseksi ja saada siitä lisäkrediittiä tirkistelyyni? :-) Tällä hetkellä vallitsevana hypoteesina on, että mitä kalliimpi asunto, sitä enemmän tummaa puuta ja valkoista kangas- ja maalipintaa.

Hellyttävyydessään ylivertaisia ovat tietysti mökkisisustukset. Mökkeihin on museoitu suomalaisten agraari elintapa. Kestohitti näyttää olevan paneloitu yhden huoneen asumus, jossa on punatiilistä muurattu perustakka. Ruoka valmistuu kätevästi nurkkaan itse kootussa keittiökokonaisuudessa, jota hallitsevat eri aikakausien saatossa ylimääräisiksi jääneet kodinkoneet, erilaiset lastulevypöydänpätkät sekä tiskivadit ja sangot, joilla tiskaaminen hoituu kätevästi. Etolasta ostetulla vahaliinalla peitetty pirtinpöytä seisoo kotoisasti porinmatin, puuhellan tai 70-luvun punaisen lieden vieressä, toiselta puolelta vuodesohvan ja vaihtelevan tuolikokoelman saartamana, yläpuolelta parvelle vievien tikkaiden ahdistamana. Tilaihme!

Todellista elämisen laatua edustaa kuitenkin kahden miljoonan euron huvila Suvisaaristossa. Merenrantatontti ja unelmien vanha puuhuvila, joka on täynnä antiikkihuonekaluja ja pitsiliinoja. Mikä ihaninta, vedet saa itse kantaa sisään ja pihalla on suomalaisen mökkielämän kruunaamaton kuningas, puucee. Ah, autenttinen aikakone.

15 thoughts on “Hölmö harrastus

  1. Kamalassa kodinperustamiskuumeessani saattaisin tuollaiseen sortua minäkin, ellen ihan tietoisesti pysyttelisi poissa moisilta apajilta. Poissa pysyttelen kyllä myös taloudellisen tilanteen pakottamana, ei tässä vielä vuosiin päästä asuntolainoista edes neuvottelemaan. Noh… Veikkaus on joka viikko, palautuspäivä keskiviikko.

  2. Ruaaaaah! Kylläpä on hauskaa, että joku toinen tekee samaa – meillä on jaettu ihana, kamala harrastus. Eilinen ilta kuluin perheen miesväen kanssa etuovi.comissa, verhoja ja tapetteja kauhistellen. “Miten kenelläkään voi olla tuollaiset sohvat!! Kato noita koristelautasia ja muovikukkia!!”

    Loputonta riemua vain siksi, että meidän makumme ja ko. asunnon myyjän maku eivät kohtaa :-) Hauskinta on törmätä todelliseen kasariasuntoon, ts. mustavalkoista shakkiruudutusta keittiön kaakeleissa, kromia ja mustia nahkasohvia, neonvärisiä pintoja: sisustustraumainen lapsuus re-visited. Antakaa minulle anteeksi se, että synnyin 70-luvulla enkä koskaan oikein oppinut arvostamaan 80-luvun trendejä.

    Kääntöpuolensakin tällä on: välillä teen syntiä ja kadehdin lähimmäiseni kaksiota, kylpyhuonetta ja kaikkea, mikä on hänen omaansa. Hmh.

    Eilen pohdimme myös sitä, että valitettavasti tekijänoikeudellisista syistä näitä kuvia ei viitsi kerätä mihinkään “Suomen karmeimmat interiöörit” -kokoelmaksi. Sitä tehdessä olisi varmasti hauskaa.

  3. Kiinteistövälittäjien kohdekuvat puhuttelee mua. Ilman niitä olisi vaikea uskoa asukkaiden tyylitajun edellyttävän, että hirsiparvi, kuntopyörä, könninkello ja kromikeittiö saatetaan yhteen.

    Perintöhuonekalut. Huonekaluille on saatava lakisääteinen kestoikä, jonka jälkeen ne tuhoutuvat. On eittämättä ekologista elää 40:ssä vuodessa kertyneen rojun kanssa. Hampaat irvessä, päähän ja silmiin sattuu.

    Makuasioista voi ja pitää kiistellä, kun joku onnistuu olemaan gigalomaanisen yököttävä. Elitismi rules.

    Samik, hienosti nostettu aihe.

  4. Kiitos kehuista, joniki; rsk ei kuitenkaan ole Samik vaan Riitta.

  5. Itsekin harrastan samaa, samoista syistä. Hauska nähdä, että muitakin samaan hullaantuneita löytyy. :)

    Varsinainen kommentin aihe: Riitta, mikä on porinmatti? Satakuntalaisena minun pitäisi varmaan tietää, mutta enpä tiedä.

  6. Olisin kiitollinen saadessani jostain hommattua
    Porin-mattiini vihreän alkuperäisen ulkovaipan.
    Malliltaan mattini on ns.karvalakkimalli, eli
    ei ole keittolevyä.

  7. porin matti on korvaamaton mökillä, kätevä, nopea vaikka ei ole keittölevyä, mutta se lämpö jonka se tuo on ainutlaatuinen. kaipaisin kyllä myös punaruskeaa 600 astetta kestävää maalia jonka voisin siveltimellä sutia mattini kylkeen että olisi entistä ehompi mutta kaikista kyselyistä huolimatta löytyy vain punaista, mustaa, ja hopeaa sprey maalia, mahtaako joku tietää mistä voisi vielä kysellä. kiitos etukäteen

  8. porin matti on korvaamaton mökillä, kätevä, nopea vaikka ei ole keittölevyä, mutta se lämpö jonka se tuo on ainutlaatuinen. kaipaisin kyllä myös punaruskeaa 600 astetta kestävää maalia jonka voisin siveltimellä sutia mattini kylkeen että olisi entistä ehompi mutta kaikista kyselyistä huolimatta löytyy vain punaista, mustaa, ja hopeaa sprey maalia, mahtaako joku tietää mistä voisi vielä kysellä. kiitos etukäteen

  9. Oma Matin maalausreissuni saldona sain tiedon, ettei noita tulen kestäviä maaleja enää valmisteta, muuta kuin mustaa ja hopeista.
    Niillä on pärjättävä.
    Omistan itse kaksi Porin Mattia ja keittiössä komeilee Porin Maija -hella, jotka ovat rungoiltaan mustaksi maalatut ja kaikki luukut ym. helat ovat hopealla Hornalla maalattuja ja täytyy sanoa, että ovat upean näköisiä.

  10. Porin Matista ja Kotiliedestä kiinnostuneet nyt olisi myynnissä sellaisia satakunnassa…

  11. Mulla on vanha puuhela porin maija myydaan pois tarpeetomana…tarjoa

Leave a Reply

Your email address will not be published.