Illansuussa kaupunkia kohti ajellessamme teimme yllättävän havainnon: puihin oli tullut lehtiä. Jokakeväinen ilmiö, toki, mutta tämä tapahtui joskus tämän iltapäivän aikana. Tai siltä ainakin tuntui. Viime päivien lämpimät säät lienevät havahduttaneet luonnon toimintaan. Pian metsät ja puutarhat ovat täynnä juuri sitä kauneinta vaaleanvihreän sävyä.

Öinen ulkoilma oli kuin kesällä. Oli miellyttävän lämmintä ja aivan tyyntä. Mutta luonto oli täynnä ääntä. Pensaat ja puut ritisivät hiljaa itsekseen, aivan kuin kuivuneiden lehtien joukossa olisi marssinut valtaisa heinäsirkkalauma. Mitään eläimiä ei kuitenkaan näkynyt eikä tuulikaan heilutellut puskien oksia. Mikä ääni tuo on? Voinko kuulla kuinka pienet hiirenkorvat avautuvat lehdiksi?

Jutussa “Kevään ihmeitä” on 2 kommenttia.

1. JP
   4.05.2004 klo 08:26

   Romantikkona tekisi mieleni myöntyä ajatukseen,ja ehkes oksat “vetreytyvät”. Muista myös pikkuväki:)

2. SS
   4.05.2004 klo 11:18

   Ihan samaa mietin itse illalla koiraa pissittäessäni, metsänpohja rapisi. Kiitos, en olekaan tulossa hulluksi :)

Kirjoita kommentti

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi (ei tule näkyviin)

Lähetä minulle sähköposti-ilmoitus jos tähän juttuun tulee uusia kommentteja.

Blogisi osoite