Maalaisjärjestä ja yksinkertaisuudesta

Kirjoittaja Sami, 4.5.2003

Jamie Zawinski kirjoittaa HTML- ja CSS-taiton ihanuudesta. Jutun perään syntynyt keskustelu sisältää paitsi mielenkiintoista asiaa webdesignista kiinnostuneille, myös joukon hauskoja lausahduksia:

Of course I know [semantic markup is] not really the point of CSS, really the point is that the “designers” wanted to do pixel-accurate layout. But they always tell you that it was about semantic purity and accessibility, just like wars are never about oil, and the pro-hemp lobby cares deeply about the economics of the textile industry.

Tässä parin viime päivän aikana on ollut hauska törmätä pitkästä aikaa uudelleen nettiveteraanien sivuihin ja lukea mielipiteitä siitä, miten maalaisjärkeä käyttämällä asiat tulee tehtyä oikein. Joel Spolskyn juttu arkkitehtuuriastronauteista kertoo siitä, kuinka hienot termit ja upeat konseptit saattavat kiskaista mukaansa niin että todellisuus unohtuu.

Maaliskuussa ilmestynyt juttu nettiyhteisöjen rakentamisesta oli myös hauskaa luettavaa. Spolsky kertoo, miksi hänen sivujensa keskustelupalstalla ei ole rekisteröitymispakkoa, viestiketjuja, sähköpostimuistutuksia, varmistuksia, personointia, julkisia sääntöjä tai arvostelumekanismeja.

Perussääntönä on yksinkertaisuus. Kun jokin on helppoa, sitä tehdään usein. Kun jokin on vaikeaa, sitä tehdään harvoin. Keskusteluryhmän pääasiallisena tarkoituksena on tietenkin keskusteleminen, ja siihen tarvitaan käyttäjiä. Tekemällä lukemisesta ja kirjoittamisesta helppoa kerätään kriittistä massaa: käyttäjoukkoa joka saa keskustelun kulkemaan ja palvelun näyttämään mielenkiintoiselta.

Rekisteröitymisestä Joel on kanssani samaa mieltä: useimmiten rekisteröitymisestä on vain harmia. Kun lukija haluaa osallistua keskusteluun, hänen täytyy päästä kirjoittamaan välittömästi. Jos tässä vaiheessa vaaditaan rekisteröitymislomakkeen täyttämistä, suuri osa käyttäjistä ei vaivaudu täyttämään tietojaan ja unohtaa koko asian.

Joskus rekisteröityminen otetaan käyttöön häiriköiden suodattamiseksi pois. Tällaiset operaatiot on usein tuomittu epäonnistumaan. Keksityillä yhteystiedoilla rekisteröityminen on useimmiten yhtä helppoa kuin oikeillakin tiedoilla. Mitä enemmän palvelu simputtaa käyttäjää varmistaakseen käyttäjän identiteetin, sitä useampi päättää että rekisteröityminen ei kerta kaikkiaan ole sen arvoista. Sen sijaan ne, jotka haluavat julistaa viestiään keskustelupalstalla, keksivät kyllä keinon päästä läpi. Tällä tavalla rekisteröitymispakko tuottaakin eniten harmia juuri niille käyttäjille, joiden käyttäjäkokemuksen halutaan olla mahdollisimman sulava!

Sama juttu pätee Joelin mukaan myös netiketin julkiseen puimiseen. “Hyvät käyttäjät”, eli ne joiden halutaan liikkuvan keskustelussa, osaavat jo ennestään käytöstavat tai ainakin oppivat ne nopeasti seuraamalla olemassaolevaa keskustelua. Häiriköt, ummikot ja muut kiusankappaleet taas eivät piittaa ohjeista vaikka ne olisivat miten näkyvästi esillä. Pahimmillaan tällaisesta on seurauksena taantuminen foorumiksi, jossa tärkeintä on käytöstapojen tarkkailu. Tämä vaivaa näkyvästi mm. nyyssejä, kuten Janne Myrskystä ja monet muut ovat huomanneet.

Joelin juttu olisi kannattanut näyttää Vauva-lehden keskustelufoorumien uudistajille ennen muutosprojektin aloittamista. Helmikuussa virkeä ja vilkas keskustelupalsta laitettiin kokonaan uusiksi ja käyttäjät nousivat kapinaan. Tällä hetkellä keskustelussa näyttäisi olevan parikin erilaista mahdollisuutta selailla foorumeita ja kirjoittaa rekisteröitymättömänä – ainakin joihinkin paikkoihin. Ja keskustelu keskustelupalstan uudistuksesta käy vilkkaana. Monet kirjoittajat kirskuttelevat hampaitaan.

Tämä ei toki tarkoita sitä, etteikö käyttäjän identifioimisella ja erilaisilla lisätoiminnoilla olisi paikkansa. Niiden käyttöä kannattaa kuitenkin harkita ja miettiä onko toiminnoista oikeasti jotain hyötyä, vai ovatko ne pelkästään tiellä.

Tähän aiheeseen liittyy myös täällä kotoisassa blogimaailmassa minua viime aikoina ärsyttänyt asia. Useiden blogien kommenttitoiminnot vaativat sähköpostiosoitteen antamista aina kommenttia kirjoitettaessa. Vaan minäpä haluaisin jättää sen tyhjäksi – en siksi että haluaisin esiintyä anonyyminä, vaan siksi että en halua osoitettani näkyviin sivuille josta roskapostittajien hakuagentit sen sitten keräilevät talteen. Oletan että niissä blogeissa, joihin kirjoitan pelkällä nimimerkillä jo tunnetaan minut.

Useimmissa tapauksissa tuo on varmaankin tahatonta: kommenttien asetukset ovat sillä tavalla kuin ne asetuksien jälkeen on jätetty. Niinpä heitänkin ilmaan ajatuksen blogien pitäjille: ellet nimenomaan halua vaatia jokaiselta kirjoittajalta sähköpostiosoitetta, harkitse anonyymien kommenttien sallimista. Et menetä mitään (häiriköt kirjoittaisivat joka tapauksessa keksityllä sähköpostiosoitteella) mutta lukijasi ovat pikkuriikkisen tyytyväisempiä.

    Jutussa “Maalaisjärjestä ja yksinkertaisuudesta” on 4 kommenttia:

    • Lari says:

      Sallin samantien tämän luettuani oman blogini kommentit anonyymeiksi. Sähköpostin ja urlin voi edelleen jättää, jos tahtoo.

    • pllk says:

      Itse päädyin tarkistamaan jokaisen uuden tunnuksen ennen niiden käyttöönottoa sen jälkeen, kun muuan häirikkö rupesi lähettämään roskaviestejä tuhannen kappaleen päivävauhdilla aina uusilla sähköpostiosoitteilla. Olisi anonyymikirjoittamisen sallimisessa toki hyvätkin puolensa.

    • Nicklas says:

      Minäkin muutin blogin asetuksia niin, että anonyymit kommentit sallitaan. Sähköposti ja URL ovat vapaaehtoisia.

    • mabster says:

      Mahtavaa!

      Samin linkkaama artikkeli on todellakin lukemisen arvoinen. Kiitokset siitä.

      # mab (_älä_ vie mun nikkiä!)

Kirjoita kommentti


Tämä linkki on ansa roskapostittajille.