lokakuu 17, 2002
Pahin on tulossa
Pahin aika lakosta lienee alkamassa. Poltan useimmat tupakkani loppuiltapäivästä ja alkuillasta. Edellinen ulkona käynti piti virkeänä hetken, mutta nyt tuska on tulossa takaisin.
Olkapäälle on ilmestynyt taas edellisistä lopetuskerroista tuttu pikkupiru, joka on tyhmä kuin saapas. Olen menossa illalla pitämään luentoa, ja luennon tauot ovat tupakoinnin kulta-aikaa. Pikkupiru ehdottelee että ostaisin vielä pikkuaskin ja polttelisin siitä yhden tai kaksi. "Ei kukaan kuitenkaan huomaa, ei siellä ole tuttuja".
Onneksi satun muistamaan miten äärimmäisen vähän mitään hyvää tuollaisesta salatupakasta on mahdollista saada irti. Se ei maistu hyvältä, loppuu samantien ja tuo tullessaan vielä pahoinvoinnin.
Mutta pikkupiru on erittäin sitkeä.
Vaihtoehtona on mennä kioskille ja ostaa karkkia lohdutukseksi. Se tuntuu myös erittäin huonolta idealta. Purukumin jauhaminen on edelliskerroilla taasen havaittu hyvin turhauttavaksi. Sitä tulee syötyä koko paketti kerralla koska maku katoaa niin nopeasti ja sitten tuntee jälleen olonsa tyhmäksi.
Itsensä tyhmäksi tunteminen tuntuu olevan vahvana tunteena tupakanpolttoon liittyvissä asioissa. Taidanpa antaa tällä kertaa itseni olla idiootti oikein luvan kanssa. (pikkupiru: "sehän tarkoittaa että voit vetäistä tupakin jos oikein siltä tuntuu")
Jos tupakkaa ei voi saada, jotain välipalaa tekisi kuitenkin mieli. Ehkäpä käyn kuitenkin tutkimassa kioskin antimia.