Eräänä kauniina päivänä kaksi vuosikymmentä sitten, silloin kun sana “blogi” oli vielä pilke nörttien silmäkulmassa, Pinseri sai alkunsa. Matkan varrella ehti tapahtua monenlaista: oli sotia, luonnonkatastrofeja, palkintoja, Blogilista sai alkunsa ja pääsi uuteen kotiin, oli uusia eläimellisiä perheenjäseniä, useampaankin otteeseen (ja muitakin, mutta heistä ei blogattu) ja surullisia luopumisia. Epävirallinen maailmanennätys suurimmasta kommenttimäärästä blogikirjoituksessa yritti päästä Guinnesin ennätysten kirjaan mutta valitettavasti hylättiin koska sopivaa kategoriaa ei löytynyt. Jossain vaiheessa meistä tuli myös jonkin sortin auktoriteetti lämmitysbusineksessa. 2045 kirjoitukseen mahtuu varmasti paljon muitakin helmiä, mutta kaikkia ei enää pysty muistamaan :) Mitkä olivat omia suosikkejasi?
Kommenttitoiminto näyttää menneen jossain vaiheessa rikki enkä oikein ehdi sitä työkiireiden johdosta korjailemaan joten Pinseri ottaa vastaan virallisia tervehdyksiä, kommentteja ja muisteloita Facebook-sivuillaan. ;)
EDIT: Nyt pitäisi kommentointikin toimia ja teemakin olla hieman modernimpi :)
Onneksi olkoon Pinserille ja samalla melkein onnittelut blogilistallekin!
Vanhenemisessa on se hyvä puoli, että on mitä muistella. Muita hyviä puolia ei juuri nyt tule mieleen. Pinseristä minulle tulee ensiksi mieleen Totti, ja näytän kommentoineen hänen poismenoaan kuusi vuotta sitten. Tuo postaus ja kommentti on tänä päivänä entistäkin elävämpi, koska meidän perropentuammekaan ei enää ole. Pitkää elämää Pinserille ja karvaisille kavereille!
Ai saakeli. Muistan, kun opiskelijana juuri 20 vuotta sitten Pinseri oli varmasti yksi ensimmäisistä blogeista, joita aloin opiskelijana “seuraamaan”. Tuolloin kaiketi RSS-syötteen kautta. Ja muistan tuon helvetin hämmästyneen rintintin-logonkin. Ihan mahtavaa, että tämä on edelleen hengissä!
P.S. Meilläkin on kultsi. 5-vuotias Luca lähettää terkkuja Jerelle.