marraskuu 17, 2002

Kuukausi täynnä

Dave Winer on perjantaina ollut viisi kuukautta polttamatta. Minulla tulee sen sijaan tänään kuukausi täyteen.

Klassinen kysymys on "miltä nyt tuntuu?" Vastauksessa voisin myötäillä itse asiassa Davea: eipä paljon miltään. Jostain syystä edelleen tämä lopettamiskerta on tuntunut helpommalta kuin aikaisemmat lakot. Valtavia päivän pilaavia mielitekoja ei ole juurikaan ollut. Pystyn psyykkaamaan itseni pois tupakanhimosta kuvittelemalla elävästi savukkeesta seuraavan pahan olon.

Pikkupiru ei pettymyksekseni ole juurikaan kehitellyt monimutkaisia suostutteluteorioita, enkä ole nähnyt kieroutuneita unia joissa polttelisin salaa. Harmi, sillä olisin mieluusti raportoinut niistä täällä. Mahtaisikohan peräti olla niin, että tämän blogin pitäminen on auttanut lopettamisessa?

Posted by samik at 17.11.02 02:43
Comments

Nyt kun mieli alkaa muuttumaan optimistisemmaksi onnistumisen suhteen, niin pitää yrittää lyödä vähän takaisin: luulen, että vaikeinta on loppujen lopuksi se vaihe kun kuvittelee voittaneensa tupakanhimon ja jossain yllättävässä tilanteessa rupeaakin tekemään kauheasti mieli polttaa. Alkuvaiheessa auttavat toisaalta sosiaalinen paine ja toisaalta lopettamisen konkreettisuus, ts. tupakka on koko ajan mielessä. Alussa on helpompi muistuttaa itseään jatkuvasti, että pitää pysyä tiukkana. Vähitellen alkaa kuitenkin ajattelemaan, että on voittanut riippuvuuden ja se satunnainen (ja harvinainen) "eihän yksi tupakka pahaa tee" -ajatus alkaakin kuulostamaan _järkevämmältä_. Ongelma on vain siinä, että se yksi tupakka on erittäin vaarallinen. Se on vaarallinen jopa vielä vuosienkin päästä. (Ikävä kyllä.)

Mutta tämän ei ollut tietenkään tarkoitus masentaa tai väheksyä tilannettasi, vaan yrittää muistuttaa, että lopettamisessa on monta vaihetta. Minun mielestä se ensimmäinen ei ole niistä edes se vaikein. En kyllä muista nähneeni tilastoja tästä näkökulmasta, mutta joka tapauksessa hyvin monet tupakoinnin lopettamiset epäonnistuvat ja voisin kuvitella, että vaikka moni ehkä ensimmäisen parin päivän aikana sortuukin, niin harvempi ehkä kuitenkaan ensimmäisen n. kahden viikon aikana, jota perinteisesti pidetään sinä vaikeimpana. Sanoisin, että ensimmäiset muutamat viikot ovat ehdottomasti *tuskaisimpia*, mutta eivät ehkä onnistumisen kannalta vaikeimpia. Tiedä sitten.

Mutta, joka tapauksessa, mielenlujuutta, tahtoa ja ennenkaikkea mukavia savuttomia hetkiä jatkossakin sinulle!


Posted by: Jarno Virtanen on 18.11.02 16:19

Mietin, että olisiko blogin pitämisestä apua. Jos kertoo koko kansalle lopettavansa, niin sosiaalinen paine lupauksen pitämiseksi on huomattavasti suurempi. Jos sortuu, niin kuinka saat kerrottua sen blogiasi lukeville ihmisille menettämättä kasvojasi. Eli parempi olla sortumatta.

Posted by: Aranwe on 03.01.03 07:27

Itsekkin olen ollut nyt 1kk polttamatta. Aijoin kyllä pysyä lakossa. Olinpolttanut pari vuotta ei tuo nyt niin hirveästi ole. Tulipahan sekin koettua.

Lopettakaa kaikki se röökaaminen.....

terveisin JUHNUU

Posted by: Juhnuu on 09.02.03 14:30
Post a comment