lokakuu 19, 2002
Qtamo
Ulkona on kirkas kuutamo. Harmittelin sitä, että tekosyy ulkona hengailulle puuttuu. Ei kai kukaan tervejärkinen vapaaehtoisesti lähtisi ulos värjöttelemään? ;-)
Kävelimme kaupungilla. "Muistatko kun bileissä kerättiin pikkukolikot kasaan ja käytiin ostamassa tuosta baarista aski tupakkia?" Tupakointiin liittyy monia hauskoja muistoja. Nostalgiahuumassa ei vain aina muista, että 9 kertaa kymmenestä se on tylsää, pakonomaista ja tekee surkean olon. Ainakin minulla.
Keho toimii eri lailla. Se himoitsee makeaa ja vaatii unta. FAQ:ssa sanottiin että anna kehon kaipaamia asioita sille. Siispä nukuin päiväunet ja ostin taas suklaata. Viikonloppuna saa onneksi nukkua pitkään. Toivottavasti en ole tässä kehittämässä itselleni uusia pahoja tapoja, joista joudun seuraavaksi vieroittautumaan.
Välillä tulee erikoinen tunne: tuntuu erilaiselta. Sitten miettii, että ei tämä ole niin iso juttu. Yksi tupakoinnin lopettaminen, ja meikäläinen bloggaa ja tutkiskelee itseään aivan kuin olisin jotain suurempaakin tekemässä. Aivan kuin en olisi tehnyt tätä useita kertoja ennenkin. Taidan vain aavistaa, että koska tunnen jo pikkupirujen temput ja suuren valikoiman erilaisia repsahtamistapoja, odotettavissa on jotain uutta ja erilaista. Tai sitten vain ylidramatisoin tätä kaikkea että teillä lukijoilla olisi enemmän huvia. :-)
Ylidramatisoit?
Älähän nyt. Missä on kaikki avaruuden örkit ja
kauniit mutta petolliset naiset?
Joku salaliittokin olis ihan kiva : )
blue in the face- elokuvassa on se aivan mahtava kohta, missä elokuvaohjaaja jim jarmusch tulee polttamaan viimeistä savukettaan harvey keitelin esittämän tupakkikauppiaan seuraksi. siinä sitten muistellaan lapsuuden ja nuoruuden ikimuistoisia röökikokemuksia ja populaarikulttuurin tupakkamytologiaa. tarina ei kerro, oliko tupakki oikeasti jarmuschin viimeinen. epäilen, mutta lopettaminen käsittääkseni kannattaa aina. lykkyä tykö!
Posted by: p.la on 20.10.02 12:33