Kangasalan pikkukouluja ei saa lopettaa!

Kangasalan kunnassa valmistellaan kunnan talouden tasapainottamisohjelmaa. Osana talouden tasapainotusta käsitellään kunnan perusopetuksen kouluverkkoa ja mahdollisia koulujen lakkauttamisia.

Asian valmisteluvaiheen ehdotus on, että kouluja lakkautettaisiin seuraavasti:
Kautialan koulun lakkauttaminen 1.8.2010
Lahdenkulman koulun lakkauttaminen 1.8.2010
Raikun koulun lakkauttaminen 1.8.2010
Vilpeilän koulun lakkauttaminen 1.8.2010

Asiaa käsitellään maanantaina 27.4. kunnanhallituksen kokouksessa (jota ennen adressi luovutetaan) ja 11.5. valtuuston kokouksessa.

Allekirjoita adressi pikkukoulujen puolesta. Koulu on monen kylän sydän.

Voiko pallopää mennä metsään, vaikka se on valas? Voipa hyvinkin – ja juuri siksi, että sillä ei ole jalkoja vaan evät.

Nisäkkäitä elää maapallolla valtavasti mutta monilta on viime aikoihin puuttunut suomenkielinen nimi. Eläimiä on myös kutsuttu kömpelöillä, vanhentuneilla ja virheellisillä nimityksillä.

Tiedämme toki, että “jalopeuralla” eli leijonalla ei ole peuran kanssa mitään tekemistä, paitsi ehkä ruokailumielessä. Sen sijaan jollekulle voi vielä olla epäselvää, että “muurahaiskarhu” (nyttemmin jurumi) ei ole karhua nähnytkään, paitsi ehkä syrjäsilmällä.

Harhaanjohtavien nimitysten oikaisemiseksi perustetun toimikunnan työ valmistui viime elokuussa. Tavoitteena oli nimetä eläimet entistä osuvammin. Esimerkiksi pallopäävalaan sijasta nyt ehdotetaan käytettäväksi pelkkää nimitystä pallopää.

Se on ihan lyhyt ja mukava termi, joka jää helposti mieleen. Kaikille ei silti liene selvää, että kyseessä on mertemme uiva nisäkäs eikä esimerkiksi korvessa tallustava, isopäinen nelijalkainen. Nimityksenä pallopää on siis mennyt metsään. Minun mieleeni se tuo sarjakuvahahmo Jaska Jokusen.

Sarjakuvaharrastajia varmaan osallistuikin nimistötoimikunnan työskentelyyn, vai mitä mieltä olette tikutakuista, noista Walt Disneyn joulutervehdyksestä ja Aku Ankka -lehdistä tutuista iloisista oravista?

Ilmaisu on kuvaava, vaikka se äkkiseltään kuulostaa lapsenomaiselta. Pidän nimityksestä ja toivon, toimikunnan suositus sekä hyväksytään että vakiintuu. Muuten tekeillä olevan eläinkirjasuomennokseni lukijat pohtivat parin vuoden kuluttua sormi suussa, onko tikutaku ehkä juovamaaorava (Tamias striatus) vai suomentajan aivokummitus.

Aaveista sen verran, että “kummituseläimet” ovat nykyään kummittelijoita. Toivottavasti ne eivät kovasti haahuile esimerkiksi luonto-ohjelmien kääntäjien unissa. Minun sanasavottani jyrsijöiden parissa ainakin muistuttaa kovasti painajaista.

Siinä kontiaiset, mylliäiset, supiaiset, hiiret, hirit, jirdit ja gerbiilit vilistävät iloista polskaa. Uudet nimitykset vaativat tunnin jos toisenkin sanastotyötä. Toisaalta ymmärrän hyvin, miksi “tummajättiläishyppypäästäisestä” on tehty pikkukummittelija. Jokainen oikeellinen, naseva nimi on paikkansa ansainnut.

Kokonaisuutena uudistus on tervetullut, vaikka joka nisäkkäälle ei näytä vieläkään nimeä löytyvän. Eihän esimerkiksi “maasika” ole possu, joten olkoon siis rauhassa termiittikaivaja.

Ei-nisäkkäät ovat haaste sinänsä. Maailman jokainen öhkömönkiäinen ansaitsee nimen (kuten muumien Ti-ti-uu) mutta auta armias sitä henkilöä, joka joutuu nimityksen selvittämään hajanaisista lähteistä, yleensä kiireessä. Onneksi latinankieliset nimet ovat melko pysyviä.

Nisäkkäiden nimisuosituksiin voivat kiinnostuneet perehtyä Luonnontieteellisen museon tietokannassa. Kannattaa ainakin panna merkille, että “maamyyrää” saa nyt kutsua kontiaiseksi ja “valkohäntäpeuraa” valkohäntäkauriiksi. Bambia nimistössä ei sentään esiinny.

(Julkaistu Kangasalan Sanomissa 3.4. 2009)

Katselin hieman ympärilleni kotona ja pistin merkille, että ompelunurkkaus alkaa levitä yli äyräidensä. Ompelua olen harrastanut jokusen vuoden eräässä Kangasala-opiston ryhmässä, ja sinä aikana tehnyt koko joukon vaatteita. Aluksi ne valmistuivat ripeästi ja siirsin ne kaappiin häpeämään. Uskoin kehittyväni vielä paremmaksi. Lopulta saisin valmiiksi jotakin, mitä kehtaa pitää ihmisten ilmoilla.

Vähitellen ompelusten loppusilaukset alkoivat jäädä roikkumaan. Juuri sellaiset yksinkertaiset hommat, jotka saisi helposti tehtyä kuin ohimennen: napinreikä sinne, halkion kääntäminen tänne. Niihin ei menisi kuin hetki. Kun vain jotenkin onnistuisi alkamaan ryhtymään!

Äskettäin katsellessani hienoista viimeistelyä vailla olevaa vaatekasaa oivalsin, että minulla taitaa olla ongelma loppuun saattamisen kanssa. Ei pitäisi ryhtyä uuteen projektiin ennen kuin vanha valmistuu.

Saman tien tajusin myös, ettei ompelutöiltäni vaadita täydellisyyttä. Saan olla iloinen harrastelija! Itsestään selvää monelle, mutta arvokas oivallus minulle.

–

Harrastusten parissa itsetuntemus kasvaa kuin huomaamatta. Kangasala-opiston ansiosta paikkakunnallamme on mainiot mahdollisuudet kokeilla vaikka mitä kiinnostavaa. Taidot karttuvat eikä koskaan tiedä, mitä aikuisopiskelijoiden ryhmässä siinä sivussa oppii elämästä, toisista ja itsestään.

Luulenpa, että erityisen tärkeää iloinen harrasteleminen on loputtomilta tuntuvien velvollisuuksien ahdistamille. Rutiinien rautakourissa alkaa joskus uskoa, että uusia asioita on aikaa omaksua aikaisintaan eläkkeellä. Juuri silloin on ylellistä järjestää viikossa pari tuntia vapaata arjen pyörittämisestä ja keskittyä ainakin yhteen vähemmän kuin välttämättömään taitoon.

Tietysti sitä voisi opetella maalaamaan vaikka tauluja yksikseen tai opiskella kirjoista ja cd-levyiltä vieraita kieliä. Käsi sydämelle – moniko ilman ohjausta ja opastusta jaksaa säännöllisesti ja sitkeästi toistaa tarvittavia asioita ihan itsekseen? Jokainen hyvä opettaja on kallisarvoinen lahja, joka välittää tietämystään ja innostustaan muille.

Viime vuosina olen keskittynyt Kangasala-opiston kursseista lähinnä kädentaito- ja liikuntaryhmien tarjontaan, mutta valikoima on todella laaja enkä ole koskaan osunut kurssille, jolla opetus ei olisi ollut ensiluokkaista.

Esimerkiksi joogassa käyn aina kun ehdin. Siellä minua edistyneemmät harrastajat nousevat notkeina kuin gasellit hartiaseisontaan. En yksinkertaisesti taivu moiseen, mutta en anna sen häiritä. Joka kurssilla on aina niitä, jotka vaikuttavat jo itsekin varsinaisilta asiantuntijoilta harrastuksessaan. Silti he onnistuvat syventämään taitojaan opettajan ohjauksessa.

Aikuisena harrastaminen on paljon rennompaa kuin uskoisi. Kukaan ei ole arvostelemassa suorituksia numeroin, kuten muinoin koulussa. Sitä paitsi on mukavaa, kun voi ainaisen suorittamisen ja selviytymisen sijaan keskittyä johonkin minuuden kehitykselle keskeiseen. Esimerkiksi omaan napaan, kuten pilateksessa. Kerrankin aivan luvan kanssa!

(Julkaistu Kangasalan Sanomissa 20.2. 2009)

Tässä koti nyt on, minulle valkeni välähdyksenä silmäillessäni ruohottuneen pihan ainoassa ruusussa keikkuvaa perhosta. Ukkonen jyrähti, elokuinen salama leiskahti. Sitä ennen tulomme juuri tänne taloa katsomaan oli vaikuttanut vain sattumalta.

Suurimpia päätöksiä elämässä ei aina tehdä pitkän ja järkevän pohdiskelun perusteella. Pari ensimmäistä sekuntia merkitsevät paljon: joskus tietää asioita osaamatta selittää niitä. Tietty paikka tai ihminen herättää vahvasti myönteisen aavistuksen tulevasta.

Jätimme ostotarjouksen, joka pienen tinkimisen jälkeen hyväksyttiin. Menossa onkin jo seitsemäs vuosi Kangasalla. Joka päivä olen tuntenut asuvani juuri oikeassa paikassa.

Monet muutkin ovat huomanneet saman asian kuin minä, sillä Kangasalla on koko maassa paras imago 20 000 – 50 000 asukkaan kunnista. Taloustutkimuksen tekemässä selvityksessä naapurimme Tampere valittiin puolestaan ykköseksi yli 50 000 asukkaan kaupungeista.

Syys-marraskuussa tehtyyn kyselyyn vastasi julkisen sektorin päättäjiä, tiedotusvälineiden edustajia, kauppakamarien ja yrittäjäyhdistysten jäseniä sekä pankkien ja vakuutusyhtiöiden johtohenkilöitä.

Lisää hehkutusta saatiin lukea joulun alla kansainvälisestä Times Online -verkkojulkaisusta, joka kerää lähes kolme miljoonaa lukijaa kuukaudessa. Tampereen seutua ylistettiin matkailukohteena ja kutsuttiin talviseksi ihmemaaksi.

Matkan ajankohta oli osunut nappiin, pakkasta ja kenkien alla narskuvaa lunta riitti brittikirjoittajan ihasteltavaksi. Valokuvaaja oli innostunut ikuistamaan suorastaan runollisesti Tammerkoskesta kohoavan huurun.

Mistä hyvä maine kumpuaa? Taustalla lienee paljon pitkäjänteistä työtä niin matkailun edistämiseksi kuin kiinnostavien faktojen toimittamiseksi medioiden portinvartijoille.

Netin myötä olemme myös astuneet aikaan, jossa niin ikävät kuin mukavat asiat leviävät nopeasti yleiseen tietoisuuteen. Tekstin, kuvien, puheen ja videoiden avulla ihmiset välittävät omaa henkilökohtaista kokemustaan, tietoa ja tunnetta, tehokkaasti ja laajalti. Kuva todellisuudesta rakentuu pienistä palasista kuin mosaiikki. Koskaan ennen ei ole ollut yhtä helppoa välittää näkemyksiään vaikkapa kotiseudusta pitkin maailmaa.

Yksityiskohtien merkitys kasvaa. Kimaltava lumihiutale tai sitruunaperhonen voi joskus tehdä yhtä suuren vaikutuksen kuin jykevä arkkitehtoninen luomus tai tarkasti mietitty viestintästrategia. Täytyykin suojella sitä, mikä on juuri meille ainutlaatuista ja arvokasta, kuten vuodenaikojen selkeä vaihtelu ja ihmisten tunne yhteisöön kuulumisesta.

Minulle Kangasalan ainutlaatuisuus syntyy monipolvisesta historiasta, kaunista kulttuurimaisemasta ja luonnon monimuotoisuudesta sekä ystävistä, jotka olen saanut täällä.

Pienten asioiden voimaa ei pidä aliarvioida. Metsikössä hymyilevä vastaantulija kertoo koko olemuksellaan viihtyvänsä ympäristössään. Lasten nauru leikkipaikalla valaisee hämäränkin talvipäivän.

(Julkaistu Kangasalan Sanomissa 9.1. 2009)

Viime eduskuntavaaleissa kampanjointirahaa herui eräille tietyille ehdokkaille melkoiset summat yrityksiltä, jotka saivatkin mukavasti edustajiaan Arkadianmäelle. Pakollista vaali-ilmoitusta tehtäessä läpimenneet verhosivat osan näistä summista epämääräisesti “tukiryhmän tienesteiksi” ja muutamat hyväkkäät ilmoittivat suoraan, että eivät edes kerro rahoittajiaan. Sen seurauksena monet hullunrohkeat mutta työllistämisvaikutuksiltaan vähäiset yrityshankkeet ovatkin nyt maassamme myötätuulessa veronmaksajien rahoilla.

Olen aina kannattanut avoimuutta vaalibudjetin julkistamisessa. Sen takia avaan nyt oman kampanjani menot ja tulot tässä lukijoille. Tässä kampanjabudjettini, tilanne 20.10. 2008.

TULOT
Omat säästöt 350 e
Vihreiden Naisten mainostuki 142 e

MENOT
Lehti-ilmoitukset 312 e
Netti-ilmoitukset (budjetoitu maksimi) 150 e
Muu kampanjamateriaali 30 e

YHTEENSÄ 492 e

Lahjoituksia en ole pyytänyt keneltäkään tähän kampanjaani. Jos joku siitä huolimatta haluaa tukea läpimenoani kannattamieni ajatusten takia, minkä tahansa alle 999 euron summan lahjoittaminen on mahdollista verkkopankissa tilille 800019-68819. Ehdokkaan Santala-Köykkä, Riitta (Kangasala) viitenumero on 10108066279.

(Muut tiedot: Keräysluvan numero: OKU 1294 A, luvan saaja: Vihreä liitto rp, keräysalue: Suomi Ahvenanmaata lukuun ottamatta, keräyksen aika: 1.6.2007-31.12.2008, keräysluvan myöntäjä: Etelä-Suomen lääninhallitus. Varat käytetään viitenumerolla osoitetun kunnallisvaaliehdokkaan vaalikampanjan tukemiseen.)

Haastan tässä samalla kaikki Kangasalan kuntavaaliehdokkaat julkistamaan omat budjettinsa.

Pyrin Kangasalan valtuustoon vihreiden listalta numerolla 62. Voisitkohan auttaa minua saavuttamaan tavoitteita, joihin olen sitoutunut: toimiva joukkoliikenne, joustavia palveluita kaiken ikäisille ja puhdas, turvallinen, kaunis ympäristö?

Miksi olen jo toista kertaa ehdolla valtuustoon vihreiden listalta? Useimmat vihreiden aatteet ovat mainioita, kuten suvaitsevaisuus ja luonnon kunnioittaminen. Joihinkin on vaikeampi sitoutua eikä kaikesta ole aina puolueen kanssa samaa mieltä.

Miksi sitoutua vihreisiin eikä ruveta esimerkiksi sateenkaarelaiseksi? Toimin pitkään sitoutumattomana kansalaisjärjestöissä onnistumatta vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon juuri mitenkään. Nyt olen neljässä vuodessa saavuttanut luottamustoimen niin Pirkanmaan Vihreän Liiton hallituksen jäsenenä, Kangasalan Vihreiden varapuheenjohtajana kuin Kangasalan rakennuslautakunnan varajäsenenä. Lisäksi olin ehdolla kansanedustajaksi Pirkanmaan piiristä 2007.

Sitoutuminen kohdallani tarkoittaa, että omalta pieneltä osaltani olen päässyt vaikuttamaan asioiden kulkuun. Sitä paitsi minua ärsyttävät ehdokkaat, joista en tiedä, mitä he oikein aikovat tullessaan valituiksi. Miksi antaisin avoimen valtakirjan vain sillä perusteella, että joku on “hyvä tyyppi”, jos vaaliohjelma koostuu siitä, että ei tahdo tunnustaa väriä?

Minulla on näissä vaaleissa kolme vaaliteemaa. Ensinnäkin, haluan turvata toimivan joukkoliikenteen, joka kattaa kaikki Kangasalan kolkat, niin että kenenkään ei vasten tahtoaan tarvitse muuttaa keskustaan tai omistaa ja ajaa autoa.

Toiseksi haluan turvata joustavat palvelut kaiken ikäisille – en ole vain yhden ihmisryhmän asialla, vaan mielestäni ihminen voi tarvita iästä, sukupuolesta, ammatista ja koulutuksesta riippumatta apua ja huolenpitoa. Kaikki pitää huomioida vauvasta vaariin lapsia, nuoria ja keski-ikäisiä unohtamatta, kun kunnan palveluista päätetään!

Kolmanneksi haluan turvata kauniin, puhtaan, turvallisen ympäristön. Sitä meillä Kangasalla vielä on, siitä voimme olla ylpeitä.

Numeroni kuntavaaleissa on 62. Olen iloinen ja kiitollinen, jos voit auttaa minua pääsemään valtuustoon! Mottoni näissä vaaleissa kuuluu: Avoimin mielin, herkällä korvalla. Siihen lupaan pyrkiä myös vaalien jälkeen.

Puolisen tuntia sitten Kangasalan kirkonkylällä kuultiin ensin (ikään kuin??) yleinen vaaramerkki ja sen jälkeen pauketta. Pelastuslaitoksen mukaan kyseessä oli “luvallinen ilotulitus”. Niin tai näin, tunnelma on melko absurdi juuri nyt.

Enkelin kärsivällisyys lienee sillä ihmisellä, joka ohjeiden mukaan istuu katsomassa tekstitelevisiosta yleisiä uutisia ja kuuntelemassa Radio Suomesta kotimaisia cover-versioita 70-luvun diskokappaleista loputtomiin tarttumatta puhelimeen ja soittamatta yleiseen hälytysnumeroon.

Vieläköhän huomenna moni vahtii radiota tietojen toivossa? Jokin tiedote voisi tällaisissa tapauksissa rauhoittaa ihmeesti.

Linkkivinkki: Pelastustoimen hälytykset (päivittyy jatkuvasti).

Luminen talvi tuli Kangasalle tammi- ja helmikuun vaihteessa. On etuoikeus asua maassa, jossa on neljä vuodenaikaa – ainakin toistaiseksi.

Rakennuslautakunta myönsi luvan purkaa Lauvalan tilan ison päärakennuksen Kangasalan Herttualassa. Näin kumottiin vuonna 2004 tehty päätös, jonka mukaan kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus piti korjata ja säilyttää.

AL:n jutussa kaavoitusarkkitehti Markku Lahtinen kertoo, että “rakennusten säilyttäminen olisi edellytys sille, että alueelle voidaan myöhemminkin osoittaa asumista. Purkamisen jälkeen lähtökohta on se, että alueella ei ole asuttua kiinteistöä.”

Tuhopolttaja iski Haralanharjulla ja sytytti Kangasalan Suinulassa näkötornin, joka roihusi keskiyöllä maan tasalle. Aamulehden tietojen mukaan tekijä jäi kiinni heti ja on tunnustanut. Hän on syyllistynyt vastaaviin tuhotöihin aiemminkin ja saanut ehdollisen tuomion. Viime elokuussa pyromaanin saaliksi joutui Keisarinharjun näkötorni, joka myös paloi kokonaan.