Asensin uuden iTunesin, päivitin iPodini ja tilasin kasan podcasteja. Itse asiassa piti kirjoittamani pidempikin juttu siitä mitä podcastaus on, mutta Tuija, Khilou, Ville ja monet muut ovat jo ehtineet ensin. Tuijan kokoelma podcastaus-tietoa sisältää yltäkylläisesti tietoa siitä, mistä tuossa on kysymys.

Mutta onko podcastaus paras keksintö sitten viipaloidun leivän? Kuunneltuani parin päivän ajan netin podcasting-lähetyksiä suhtaudun asiaan edelleen hieman kaksijakoisesti. Toisaalta ilmassa on aavistuksia vallankumouksellisesta uutuudesta, mutta ehkä ne saattavatkin paljastua tylsistyneeksi haukotteluksi.

Iso joukko parin päivän aikana kuuntelemiani bloggaajien podcast-lähetyksiä ei ole vielä vakuuttanut minua siitä, että podcastauksen harjoittaminen tekisi bloggaajasta automaattisesti radiotoimittajan. Puolen tunnin – tunnin mittainen lähetys jossa bloggaaja juttelee niitä näitä ja soittaa mielimusiikkiaan on monasti sittenkin parhaimmillaan äänen sijasta tekstinä tietokoneen ruudulla.

Toisaalta olen erittäin innoissani siitä kuinka myös radioasemat ovat alkaneet tarjota ohjelmiaan podcasteina. Tähän astihan kaikki mielenkiintoiset ohjelmat ovat tulleet siihen aikaan kun en kuuntele radiota, tai sellaiselta kanavalta joka ei meillä kuulu. Nyt voin tilata ohjelman itselleni ja kuunnella silloin kun itselleni parhaiten sopii. Ja valikoima on laaja: podcasteja tarjoavat lukuisat radioasemat aina BBC:stä eksoottisiin asemiin meren takana. iTunesin musiikkikauppa tarjoaa helppokäyttöisen ja runsaan valikoiman maksutonta tilattavaa.

Ja kotoinen Yleisradiommekin lupailee puheohjelmia podcasteina kesälomien jälkeen!

Aivan kuten kovalevyllinen digiboksi ja TV-ohjelmien imurointi netistä muutti TV:n katselutottumuksen, podcasting tekee saman radiolle. Tiedän, että esimerkiksi YLE:n kanavat pullistelevat mielenkiintoisia dokumentteja, kuunnelmia ja vaikka mitä, mutta silti minun ollessani radion ääressä sieltä kuuluu vain hittimusiikkia. Kun ohjelmat siirtyvät itsestään iPodin kovalevylle odottamaan minulle sopivaa kuunteluhetkeä, vallankumous on tapahtunut.

Mistä päästäänkin takaisin siihen mistä kaikki alkoi: bloggaja+tietokone+mikrofoni podcastaukseen. Vaikka olen kuunnellut monia tylsiä jutustelutuokioita, ei se tarkoita sitä etteikö joukossa olisi myös lupauksia ja suoranaisia helmiä. Kunhan podcastaus tästä kehittyy, joukosta erottuu varmasti monia lahjakkuuksia joiden ei tarvitse hakea töihin radioasemalle noustakseen radiotähdeksi.

Ja podcastaustahan voi harrastaa monilla eri tavoilla. Tiedotusopin laitoksen radiotyön kurssin harjoitustyöt varmasti suorastaan vaativat päästä podcasteina verkkoon. MP3-blogien podcastit. Viikon luontoääni. Tai miksipä ei vaikka viikon kaupunkiääni. Näen (tai kuulen) jo sieluni silmillä äänimaisemapodcastin jossa kuuluu raitiovaunun kirskahtelua Töölössä, metrojunan saapuminen asemalle Lontoossa tai vaikka lasten kiljuntaa Särkänniemessä. Laadukkaana stereoäänenä, joka kuulokkeilla kuunneltuna vie suoraan vieraille maille. Murreblogit… viikon parhaat jutut suoraan Teboilin baarista.

Oikeastaan podcastaus on aika hieno juttu.

Tähän loppuun vielä linkkivinkkejä mielenkiintoisimpiin podcasteihin, jotka olen itse tilannut soittimeeni: KCRW’s The Road Less Travelled on sopivan lyhyt (n. 5 min) teemaohjelma autoilun maailmasta. Niin ikään KCRW-radioaseman lähettämä le Show on Simpsoneista tutun Harry Shearerin (Mr. Burnsin, Smithersin, Ned Flandersin, rehtori Skinnerin yms. ääni) tunnin mittainen radioshow. Quirks and Quarks on kanadalainen, hieman Prisman tyyppinen tiedeohjelma, jossa vastataan kuulijoiden erikoisiin kysymyksiin tieteestä.

Kotimaisista olen tilannut Rantaradion, Khiloun hyvin toteutetun podcastin joka siirtää Näkymän rannalta tunnelmat aika hyvin radiomaailmaan; sekä Omenatarhapodcastin, joka on hyvä ajankohtaisohjelma Appleen liittyvistä asioista. Erityisen hyvänä lisäbonuksena siinä on podcastin sisäiset kirjanmerkit, joiden avulla voin skipata iPodilla suoraan täytteeksi laitettujen musiikkikappaleiden ohi. Siinäkin yksi asia mihin radio ei pysty…

Podcastien etsiminen alkaa olla haaste itsessään. iTunes tarjoilee kyllä näppärästi kansainvälistä sisältöä, mutta jos haluan löytää kotimaisia podcasteja, lankeaa tehtävä ihan luonnostaa Blogilistalle. Hakemistostahan löytyy jo nyt avainsanan podcast takaa joukko asiaanliittyviä blogeja.

Luulenpa että ihan lähiaikoina taidan lisätä blogilistalle mahdollisuuden podcast-osoitteiden tallentamiseen ja julkaisemiseen.

Kasan Tuula oli 30.8. päivätyssä jutussaan Sukupolvi Ex(men) kiinnittänyt huomiota samaan asiaan kuin minäkin monesti: näinä tasa-arvoksi kehuttuina aikoina pojat (miehet?)diilaavat kaiken keskenään eivätkä edes huomaa, että siinä olisi mitään erikoista. Jätkäkulttuuri alkaa olla vallitsevana muuallakin kuin Imagessa.

Yliopistojen sisäänotossa on jo pitkään vallinnut sama tilanne: jokunen pisteiltään heiveröinen poika pääsee yliopistoon kovatasoisten naisten kera. Kuluu hetki, ja poika on poimittu joukosta “professoriaineksena”, joka loppupeleissä saa virat ja apurahat pätevämpien nenän edestä. Minusta olisi reilua kertoa tämä jo opintojaan aloittaville, tai se tulee yllätyksenä siinä vaiheessa, kun lahjakkuudesta ja kovasta työstä pitäisi jo herua muutakin kuin opintoviikkoja.

Jonkun “ATM:n” (arkkityyppinen “alemman markkinatason mies” :-)) saamishuolet vaikuttavat kyllä vähäpätöisiltä siihen nähden, mitä kaikkea naisilta jää saamatta ja saavuttamatta jätkäkulttuurin läpitunkemassa maailmassa jo pelkkien partriarkaalisten piilorakenteiden takia, saati siksi että nyt on alettu kovaäänisesti ajaa jokaisen miehen oikeutta parempaan elämään naisten kustannuksella valtion bordelleineen ja muine hömpötyksineen.

Ratkaisu: vallankumous.

Suositusta pikaviestinohjelmasta MSN Messengeristä ilmestyi uusi versio, järjestysnumeroltaan kuutonen. Aivan kuten vähän aikaa sitten uudistunut Applen iChat, myös tämä sisältää nyt mahdollisuuden kuvan ja äänen helppoon siirtämiseen.

Tuomolla sattui olemaan kotona vastaostettu webcam ja meillä molemmilla uusi Messenger käynnissä, joten täytyihän uutta teknologiaa kokeilla! Ja tietysti sitä kokeiltiin ensin Tärkeisiin Asioihin, eli koiranpentujen esittelyyn. Saimme katsoa ruudulta livekuvaa Neo-koiranpennusta ja hämmästellä miten iso se jo on.

Jatkuu alasivulla »

Nuoruudessani (siis siinä vaiheessa, joka edelsi tätä postmodernia jälkinuoruutta) jokaisen kapakan ovella seisoi vakavan näköinen Kerberos, jonka ohi päästääkseen oli pidettävä naama peruslukemilla. Erityisen tärkeää oli nöyrä jonottaminen, oli kabaree sitten täynnä tai tyhjä. Tällä tavalla ravintola korosti omaa suosiotaan ja arvoaan. Kerran Oulun Rattoriklubin ovella sain tuta varsinaista mielivaltaa, kun ovea vahtiva näppynaama ilman sen kummempia perusteluita totesi ykskantaan: “Ei me haluta tuollaisia asiakkaita tänne.” Tähän päivään mennessä ei ole selvinnyt, mikä asiakkaassa oli vikana. Epäilen vahvasti edelleen, että vika oli ovivahdin päässä.

Jatkuu alasivulla »