Kokeilin joka puolella blogeissa kiertänyttä 20 sanan meemijuttua (”Tässä on lueteltu 20 sanaa. Kirjoita jokaisen kohdalla, mitä lapsuuden/nuoruuden tapahtumia, asioita tai tunnelmia tulee kyseisestä sanasta mieleen.”) Aika kului kuin huomaamatta ja jutusta tuli pitkä. Todennäköisesti sen kirjoittaminen olikin hauskempaa kuin lukeminen. Ehkä joku ikätovereista kuitenkin löytää täältä retroja sukupolvijuttuja. ☺ Meemiin saa tarttua ilman eri kehotusta!

1. Kampa – Farkkujen takataskussa keikkuu 70-luvun puolivälissä iso kampa, jonka leveä varsi sojottaa näkyvissä. Istuessa muovikampa on tiellä. Kävellessä se hivuttautuu ylemmäksi, jolloin sitä pitää työntää syvemmälle taskuun. Kampa on niin harva, että takku sujahtaa vaivatta läpi.

2. Lintu – Jotkut tytöt pitävät ohutpohjaisia kiinatossuja lumentuloon asti. Heistä radikaaleimman korvissa riippuu pienet savilinnut. Pidän rauhankyyhkykoruista, mutta en uskalla hankkia sellaisia pelätessäni leimautuvani “poliittisesti tiedostaviin”. Savilinnut tuovat mieleen Rauha S. Virtasen “Lintu pulpetissa” – kirjan kannen.

3. Meri – Äiti ja isoäiti ovat asuneet Suomenlinnassa, joten kesäisin tehdään kolmisin retkiä Hevosenkengän kallioille. Meri on kylmä ja haisee levältä. Uinnin jälkeen makaamme tuntikausia rantakalliolla pyyhkeiden päällä eikä kukaan koskaan rusketu, palaa vain.

4. Kitara – Käydessäni tätini talossa Tukholmassa viimeistä kertaa saan valita jonkin esineen. Anneli ehdottaa lentoyhtiön viininpunaista univormua, mutta varhaisnuoruuden musiikillisten haaveiden vallassa valitsen f-aukkoisen kitaran, jonka kielet ovat kaulaan nähden oudon korkealla. En opi koskaan soittamaan sitä.

5. Kello – Ensimmäisessä kellossani on teräksinen taulu, fosforiviisarit ja punainen nahkaranneke. Saan sen koulun aloittamisen kunniaksi, mitä odotan innolla koko kesän. Kellosta ja ensimmäiselle luokalle pääsemisestä tietää, että on jo melkein aikuinen. Valitettavasti syksyllä käy ilmi, että lapselliset luokkatoverini pitävät minua suorastaan pikkuvanhana.

6. Oksentaminen – Viisivuotiaana Linnanmäellä syön paistettuja, irvisteleviä nakkeja ja jälkiruoaksi rasvasta kellertävää kermavaahtoa jäätelötötteröstä, vaikka minulla on valmiiksi huono olo karusellissa pyörimisestä. Oksennan vasta kotona, mikä vaatii runsaasti tahdonvoimaa.

Jatkuu alasivulla »

Onkos meillä Pinserissä ollut ennen kummitusjuttuja? No, kerta se on ensimmäinenkin. Pelkääväisyyteen taipuvaiset voivatkin sitten jättää tämän jutun lukematta, etenkin kun laitan jutun loppuun bonukseksi vielä kauhistuttavan kuvan.

Ei, se kauhistuttava kuva ei ole tuossa oikealla. Tuo on eräänä syksynä pihallamme liihotellut kummitus. Tai jotain sinnepäin – saat tietää mikä se oli oikeasti klikkaamalla kuvaa ja tutkimalla kuvatekstiä.

Jatkuu alasivulla »