Tarjolla on siis mahdollisuus osallistua hakutuloksien säätämiseen. Voin nostaa mielestäni hyviä hakutuloksia korkeammalle, painaa huonoja hakutuloksia alaspäin ja jättää kommentteja tuloksien joukkoon. Muut Googlen käyttäjät näkevät jättämäni kommentit. Vau!

Ensimmäiset SearchWiki-kokeiluni pitäisi olla näkyvillä kun haet Googlesta hakusanaa “objective c”. Olisi hauska kuulla kommenteissa, onnistuitko saamaan kommenttejani näkyviin!

Google julkaisi tänään myös joukon ulkoasuvaihtoehtoja Gmailiin. Jotkut teemoista, esimerkiksi minulla käytössä oleva Tea House muuttuvat ulkosalla olevan sään ja vuorokaudenajan mukaan.

Google on ollut ahkerana!

Mutta jälleen kerran sain todeta että valmistajan sivuilta löytyneitä ohjeita on syytä noudattaa kirjaimellisesti. Olin yrittänyt korjausta ajamalla Wattsonin akut niin tyhjäksi että se sammuu, mutta en ollut antanut sen olla irti sähköistä kahta vuorokautta kuten FAQ:ssa kehoitettiin. Päätin kokeilla sitäkin vielä viimeisenä oljenkortena. Ja niinpä vain kahden vuorokauden sähköttömyyden jälkeen laite heräsi taas henkiin.

Päivän opetus: Jos mikään muu ei tunnu auttavan, seuraa ohjeita kirjaimellisesti.

Vakavampi huomautus tuli kuitenkin pari päivää sitten sähköpostilla Verkkokauppa.comista: jos olet ostanut Wattsonin, laitteen virtalähde tulee vaihtaa uuteen. Vanhoissa virtalähteissä on vika joka saattaa aiheuttaa ylikuumenemista. Meidän Wattsonissamme on nyt tuliterä muuntaja ja sähkö mittaantuu taas kuten ennenkin. Muut Wattsonin ostaneet: ottakaa yhteyttä paikkaan josta ostitte laitteen.

Mainos: Viikonloppuna saan käsiini pikkuveljen New Yorkin tuliaisina uuden objektiivin - tiedossa on siis todennäköisesti uutta intoa valokuvausharrastukseen ja sitä myöten valokuvia myös Pinseriin.

Linkkivinkki: Työkaverini tekemä jut.tuu.fi on uutisaggregaattori, joka mainostaa olevansa hömpätön vaihtoehto. Jouni kaipaa klikkauksia ja palautetta palvelustaan, joten käypä kääntymässä.

Ratkaisuksi työmarkkinoiden jatkuvaan kurjistumiseen työttömyysturvaa aiotaan nyt karsia kovalla kädellä HS:n mukaan. Ansiosidonnaisen kesto puolitettaisiin ja työnhakija pakotettaisiin osallistumaan erilaisiin “aktivointijaksoihin”.

Ratkaisu on huono, sillä Suomesta ei puutu sen enempää työntekijöitä kuin työtäkään. Vain palkanmaksajia puuttuu. Ilmaiset ja puoli-ilmaiset harjoittelijat tekevät jo nyt suuren osan työstä, lisää aktivoitavia ei todellakaan tarvita työpaikoille tai koulutukseen, joka ei johda työllistymiseen. Sen sijaan tarvitaan työnantajia, jotka maksavat käyvän palkan tehdystä työstä. Mistä saisimme niitä lisää?

Miten on mahdollista, että ison IT-yrityksen prosessissa ei tällainen mahdollisuus pälkähdä suunnittelijoiden ja testaajien mieleen? Minua se ei yllätä lainkaan, kun olen kymmenen vuotta aitiopaikalta seurannut, miten alan firmojen rekrytointi on järjestetty parikymppisten kivoja kavereitaan palkkaavien hengareiden varaan. Tätä lisää.

Uusi vaalitoimitus olisi kyllä kohtuullista järjestää tuossa tapauksessa eli noissa kolmessa kokeilukunnassa. Muutenhan demokratia on pelkkä korulause. Tämän mielipiteeni yritin kirjoittaa myös HS:n keskusteluun, mutta jostakin syystä se ei kelvannut. Mahdollisesti keskustelijat eivät saa linkittää omalle kotisivulleen vaan ainoastaan tuottaa sisältöä ilman linkkiä, tai sitten tarkan kotiosoitteen ilmoittaminen on edellytys keskusteluun osallistumiselle. Outoa.

Edellinen postaukseni finanssitunareista kirvoitti syytöksiä populismista ja asiantuntemattomuudesta, joten jatketaanpa samalla linjalla. Kun noita väitteitä alkaa lennellä, asia-argumentit ovat vastapuolelta loppu.

Minusta ydinvoima on huono ja lyhytnäköinen energiaratkaisu. Teollisuuden lobbaajien mielestä emme kuitenkaan voi elää ilman yhä uusia ydinvoimaloita. Voisiko joku ydinvoiman kannattaja asiallisesti selvittää minulle, miksi teollisuutemme pelastaja, sähköntuotantomme turvaaja, täysin välttämätön ja ihkaturvallinen uusi ydinvoimalamme jälleen myöhästyy?

Epäilen, että EU:n pakkokilpailutus siirtää hommat niille ulkomaisille tekijöille, jotka osaavat tarjouksessa parhaiten valehdella, mutta huonoiten pitää aikatauluista kiinni. Hinta nousee joka lykkäyksellä, ja taas on kaadettu suomalaisten rahoja kankkulan kaivoon.

Evästykseksi keskusteluun, että henkilööni kajoavat ja mäntit, perustelemattomat heitot tapaavat kadota. Joitakin jätän toisinaan esiin esittelyksi kirjoittajansa typeryydestä internetin ikuisuutta varten. Ollos varoitettu.

Mitenkähän viime päivinä on taas tullut jonkinlainen dejà vu poliitikkojemme lausuntoja katsellessa? Rahalaitoksemme ovat huippukunnossa selitysten mukaan, mutta siitä huolimatta Matti Vanhanen on nyt kansainvälisesti luvannut avata suomalaisten veronmaksajien rahoilla avoimen piikin pankeille. Eiköhän jossain ole jo suunnitteilla oikea källien sarja, jolla palkansaajien rahat taas herutetaan ulkomaisille tileille?

Maailmantaloutta kuulemma uhkaa romahdus, jos Maserateilla ajavia pörssimeklarinulikkoja ei riennetä pelastamaan koko maailman toimesta. Entäs vapaan markkinatalouden tärkein doktriini eli vapaa kilpailu: se maksaa joka mokaa. Onko pian taas aika juustohöylätä köyhiltä ja kipeiltä pohjattomiin taskuihin kaikki, mitä irti saadaan, kun toistaitoiset finanssimaailman huippuosaajat ovat myöntäneet holtittomasti luottokelvottomille roskalainoja nostaakseen itse isoja palkkioita toiminnastaan?

Minulta ei kyllä löydy maksuvalmiutta heittää rahoja kankkulan kaivoon eli kädettömien rahalaitosten pelastamiseen, mikä nyt jo ennakkoon Vanhaselle ja Suomen verokarhulle tiedoksi.

Jos haluat tietää miten paljon tietokone tai kahvinkeitin käyttää sähköä, voit ostaa lähimmästä marketista parinkympin hintaisen sähköpistokkeeseen kiinnitettävän kulutusmittarin. Mutta jos haluat tietää paljonko käytät sähköä yhteensä, on englantilaisen DIY Kyoton valmistama Wattson varmasti sinua kiinnostava laite.

Wattson on toiminnoiltaan yksinkertainen: sen pinnassa näkyy punaisilla numeroilla reaaliaikainen tieto käyttämäsi sähkön määrästä. Takaseinässä on yksi nappi, josta näytön voi kytkeä päälle ja pois, ja edessä on usb-pistoke tietokoneeseen kytkemistä varten.

Erikoisen Wattsonista tekee se, että se laskee asunnon kaiken sähkönkulutuksen: tietokoneen kaikkine lisälaitteineen, jääkaapin ja sohvan takana olevaan sähköpistokkeeseen kytketyn itsekseen lämpiävän kännykkämuuntajankin. Lue lisää, niin saat tietää miten tämä on mahdollista.

Miten Wattson tietää, paljonko sähköä kuluu?

Reaaliaikainen sähkönkulutuksen seuranta on mahdollista, sillä Wattson asennetaan sulakekaappiin, paikkaan jota kautta kaikki asunnossa käytettävä sähkö tulee sisään. Laitteen mukana tulee kolme anturia jotka napsautetaan asunnon päävirtajohdon (tai johtojen) ympärille. Kerrostalossa asuntoon tulee yleensä yksi päävirtajohto, kun taas omakotitaloissa käytetään kolmivaihevirtaa ja siten taloonkin tulee kolme johtoa.

Sähköjohdot säilyvät asennettaessa täysin ehjinä, sillä Wattsonin anturit aistivat johdossa kulkevan sähkön määrän Hall-ilmiön avulla. Johdossa kulkeva sähkö muodostaa pienillä magneeteilla varustettuun sensoriin sähkövirtaa, jonka voimakkuus on suoraan suhteessa sähkövirtaan. Anturin ei tarvitse siis edes koskea johtoon, riittää että johto kulkee anturin läpi.

Anturit napsautetaan helposti virtajohtojen ympärille. (Huomaa, että Suomessa tämä kuuluu sähköasentajan tehtäväksi!) Antureista ulos tulevat johdot kiinnitetään pieneen mustaan lähetinlaatikkoon joka asennetaan sulakekaapin ulkopuolelle vaikkapa tarralla. Tästä kulutustiedot sitten kulkeutuvat langattomasti itse Wattsoniin.

Langattoman lähettimen kantomatkaksi ilmoitetaan rakennuksen sisällä joitain kymmeniä metrejä, joten itse Wattsonin voi sijoittaa vapaasti vaikkapa kirjahyllyn reunalle. Wattson toimii sähköllä, mutta se sisältää myös pienen akun jonka ansiosta Wattsonin voi ottaa mukaan ja seurata sähkönkulutusta ympäri kotia. Akku latautuu aina kun Wattson on kiinni sähköissä.

Kulutus näkyy välittömästi

Sähkönkulutus mitataan muutaman sekunnin välein. Kun kytket lamppuun virran tai laitat television päälle, Wattson reagoi heti ja näyttää juuri senhetkisen sähkönkulutuksen.

Hella päälle… kulutus 2000 W. Vielä valot keittiöön ja kulutus on jo 2030 W. Saunan kiuas päälle ja ollaan lähellä kymppitonnia. Uuden Wattsonin omistajan ensimmäinen päivä kuluukin napsutellessa erilaisia laitteita päälle ja pois ja tutkiessa niiden vaikutusta sähkönkulutukseen.

Wattsonin pohjassa on joukko pieniä led-valoja, jotka hehkuvat eri väreillä sähkönkulutuksesta riippuen: kun sähköä kuluu normaalia vähemmän, laitteesta tulee rauhoittavaa sinistä valoa. Jos taas sähkönkulutus on suurta, valot hehkuvat kirkkaanpunaisina. Kulutuksen ollessa keskimääräistä valo on violettia. Laite mittaa itse päivien kuluessa keskimääräisen kulutuksen, joten eri värit tulevat kullakin omistajalla erilaisista sähkönkäytön määristä.

Kun Wattsonilla on leikkinyt aikansa ja kenties ehtinyt hieman kyllästyäkin katsomaan jatkuvasti muuttuvia kulutuslukemia, on aika kytkeä laite tietokoneeseen mukana tulevalla usb-johdolla. Wattsonissa on nimittäin muisti, jonne se tallentaa edellisten 28 päivän sähkönkulutuksen. Kun se kytketään tietokoneeseen, kulutustiedot voi siirtää Wattsonin kanssa käytettävään tietokoneohjelmaan, Holmesiin.

Holmes on Wattsonin virtuaalikumppani

Holmes on Wattsonin kotisivuilta imuroitava ohjelma (PC, Mac), jolla näkee tilastoja sähkönkäytöstään. Kun Holmes käynnistetään, se ottaa Wattsonista talteen edelliskuukauden tiedot ja sijoittaa ne omaan tietokantaansa. Jotta tiedot pysyvät kattavina, Wattson kannattaakin kytkeä tietokoneeseen vähintään kerran neljässä viikossa.

Holmesin avulla omaa sähkönkäyttöään voi tutkia yksityiskohtaisesti. Ohjelma piirtää käyriä kulutuksesta ja käytetystä tehosta kuukauden, päivän tai jopa viiden minuutin tarkkuudella. Lisäksi se laskee kulutuksen johdosta syntyneen hiilidioksidin määrän (jos ei käytä tuulisähköä, heh).

Ohjelmaan voi syöttää myös oman sähkönsä hinnan, jolloin se osaa laskea ennusteen tulevista sähkölaskuista. Holmes lähettää hintatiedot myös Wattsoniin, jolloin sen näytön voi vaihtaa näyttämään wattien sijasta senhetkisellä kulutuksella syntyvää sähkölaskua.

Tulevaisuudessa Wattsonin käyttäjille luvataan yhteisöllistä palvelua, jolloin omaa sähkönkäyttöään voi vertailla kavereihin ja harrastaa muita hauskoja yhteisöllisyyksiä (tarkempia yksityiskohtia ei ole vielä kerrottu).

Onko siitä mitään iloa?

Wattson on hauska lelu, mutta koska se ei sisällä monimutkaisia toiminnallisuuksia, sillä ei voi varsinaisesti leikkiä. Erilaisten laitteiden sähkönkulutuksen tutkiminen on välitön hyöty, etenkin kun Wattsonilla pääsee mittaamaan myös sellaisia kulutuksia jotka ovat tavallisella kulutusmittarilla vaikeita tai mahdottomia: miten paljon lattialämmitys kuluttaa virtaa tai miten yllättävän paljon kuluu sähköä silloin kun olet mielestäsi sulkenut kaikki laitteet.

Pidemmällä aikavälillä Wattsonin hyöty syntyykin tilastoista. Sähkön säästäminen saa aivan uusia mahdollisuuksia, kun voit verrata säästötoimenpiteidesi vaikutuksia päivien tai kuukausien tasolla. Sen avulla löytää talouden pahimmat sähkösyöpöt ja oppii ymmärtämään millaisia vaikutuksia on esimerkiksi silloin kun laite kuluttaa vain vähän sähköä, mutta on päällä paljon.

Wattson toimii myös koriste-esineenä. Laitteen valmistaja DIY Kyoto ylpeilee design-osaamisellaan ja se näkyy. Vekottimen ulkonäkö on nyt jo tutuksi tullutta kiiltävää pyöreäreunaista valkoista. Tosin Wattson ei ole ihan yhtä kiiltävän valkoinen kuin iPodit, vaan hieman pakasterasiaan vivahtavan harmaa. Laitteen pohjassa kimaltavat valot luovat omaa tunnelmaansa. Wattsonin voikin kytkeä tilaan, jossa kulutusnumeroita ei näy, vaan ainoastaan värivalot kertovat kulutuksesta. Laite sisältää myös asentotunnistimen - näytössä näkyvä wattimäärä vaihdetaan sähkölaskua näyttäväksi euromääräksi heilauttamalla laitetta.

Onko siitä HYÖTYÄ?

Mielestäni suurimman hyödyn Wattsonista saa - ehkä hieman yllättäen - kerrostalossa. Omakotitalo sisältää suuren määrän valtavia sähkösyöppöjä, etenkin jos taloa lämmitetään sähköllä (tähän lasketaan myös ilmalämpöpumppu). Jokaöinen käyttöveden lämmitys ja jatkuva ilmalämpöpumpun toiminta vaikuttavat Wattsonin laskemiin keskiarvoihin. Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että paljosta sähkönkäytöstä kertova punainen valo palaa aina öisin ja vaatii päivällä syttyäkseen hellan, saunan tai pesukoneen kaltaisia sähkösyöppöjä. Valojen sammuttelu tai muuntajien irrottelu seinästä ei tällöin hetkauta Wattsonin merkkivaloja suuntaan eikä toiseen - etenkin kun kulutuslukemat vaihtelevat jatkuvasti monien pienten ja suurempien laitteiden kulutuksen vaihdellessa (ilmanvaihto, ilmalämpöpumppu jne).

Kerrostaloasukkaalle, jonka sähkönkäytöstä suhteellisesti paljon suurempi osuus koostuu valaistuksesta, viihde-elektroniikasta ja muista pienistä sähkölaitteista, Wattsonista on paljon enemmän hyötyä. On mahdollista saada sininen tunnelmavalo palkkioksi siitä, että laittaa valot pois tyhjästä huoneesta tai sammuttaa television. Tällainen välitön palkitseminen kannustaa säästämään sähköä. Toki Wattson kannustaa omakotiasujaakin, mutta hän saa palkintonsa jälkikäteen tutkimalla Wattsonin piirtämiä tilastoja.

Mielenkiintoiseksi Wattsonin tilastot tekisi niiden yhdistäminen muuhun tietoon. Esimerkiksi sääaseman ja Watssonin piirtämien käyrien yhdistely olisi erittäin mielenkiintoista. Ainakaan tällä hetkellä Wattsonissa ei ole kuitenkaan rajapintaa tiedon tuomiseksi ulospäin, mutta elän toivossa että sellainenkin joskus saadaan aikaiseksi.

Miten paljon Wattson itsessään kuluttaa sähköä?

Wattsonin oma sähkönkulutus jää pienehköksi: valmistajan sivuilla luvataan kulutukseksi viisi wattia. Jos tämä tuntuu liialta, laitteen voi laittaa yöksi lepotilaan jolloin se ei kuluta sähköä numeroiden tai valojen näyttämiseen.

Wattsoneita myydään Suomessa ainakin Verkkokauppa.comissa, josta ostin oman laitteeni n. 150 euron hintaan. Tällä hetkellä sivuilla ilmoitetaan laitteiden olevan loppu, mutta niitä voinee aina pyytää tilaamaan. Wattsoneita voi ostaa myös valmistajan kotisivujen kautta, jolloin hinnaksi muodostuu sata puntaa.

Pinserin lelutestit on sarja, jossa raportoidaan mielenkiintoisista teknisistä vimpaimista. Aiemmin testattu mm.: Axbo, Macbook Air ja mokkula. Lähitulevaisuudessa lisää testejä ajankohdan mielenkiintoisimmista leluista! Muista käydä vierailulla säännöllisesti tai tilaa lukuohjelmaasi Pinserin RSS-syöte.

Syksyisiä terveisiä Totilta!

On tullut taas aika taas kaivaa esiin oma keppihevonen ja syyttää sitä Kauhajoen oppilaitossurmista. Media on täynnä tappajan uhoavia kuvia ja toimittajat pusertavat tragediasta esiin jokaisen rahanarvoisen tipan tietoa, luuloa ja tunnetta. Kohun laannuttua asia unohtuu, kunnes tapaus tavalla tai toisella toistuu.

Etsiessään syyllisiä kaupalliset tiedotusvälineet voisivat vaihteeksi katsoa myös peiliin. Ehkä näiden näyttävien kohuspektaakkelien syynä eivät olekaan poliisi, joka ei näe tulevaisuuteen tai internet, jossa liikkuu paljon ihmisiä. Ehkäpä julkisuus on se käyttövoima, joka ajaa epätoivoisen nuoren epätoivoisiin tekoihin kuuluisuuden toivossa?

Seuraavaksi kuullaan tietysti selitys viestinten roolista yhteiskunnan vahtikoirana ja muuta kiemurtelua. Ampujakuvilla ja uhrien tovereiden haastatteluilla revittely ajaa tietenkin median omasta mielestä mainiosti tätä tarkoitusperää mutta todellisuudessa kyse on vain lukijoiden uteliaisuuden tyydyttämisestä, vai kuinka?

Minullakin on näissä tapauksissa nyt syntipukki, media. Tietenkään se ei yksin ole syyllinen tapahtumiin. Suomen vaipuessa joukkosuruun toivoisin erityisesti erään ihmisryhmän tutkiskelevan sydäntään ja omaatuntoaan erityisen tarkasti. Koulukiusaajat voisivat kerrankin mennä itseensä ja pohtia, voisiko pahaa oloaan purkaa muuten kuin tekemällä muiden elämästä helvettiä. Se voi kostautua.

Edit 25.9: Tämä kirjoitus oli tänään linkkivinkkinä Metron paperiversiossa, kiitos siitä. Metron juttu ei kuitenkaan ollut itse kirjoittamani linkkivinkki, kuten vastaavat jutut yleensä. Tämä selvennyksenä Metron lukijoille, jotka ehkä ihmettelivät, suosittelenko lehdessä omaa juttuani.

Hauskojen nörttilelujen ei tarvitse aina olla kalliita ja sähköllä toimivia.

Vanhoja tavaroita myyvästä liikkeestä bongattu täysi aski Koh-I-Noorin lyijykyniä tuotti mielikuvituksessa aikamatkan 70-luvulle ja lukuisia hauskoja ohikiitäviä muistoja. Koulun kiviportaat, pihakeinut, kartta luokan oikeassa etukulmassa. Ja erikoisiakin muistoja: ruoka-alusta pulpetissa (söimme luokassa), sisätossut saapaskelipäivinä, järjestäjän “virka”.

Kaupasta tarttui mukaan myös sininen ruutuvihko, puusta tehty penaali (ei mitään magneetteja) ja vajaa askillinen sinipunakyniä:

Kouluasiat ovat mielessä ajankohtaisina, sillä meikäläinen sai vähän aikaa sitten käsiinsä jälleen yhden koulutodistuksen. Tästä lähtien tittelini on luonnontieteiden kandidaatti. Kaksikymmentä vuotta siihen meni - ehkäpä seuraavan 20 vuoden aikana ylenen maisteriksi! :)