Keskiviikkona päivällä sain rompun, jossa olivat niskastani tiistaina napatut magneetti- ja röntgenkuvat jpeg-kuvina. Wow, nykyaikaista! Kiroiltuaan rompun kummallista web-käyttöliittymää ja katseltuaan kuvia lääkäri antoi tylyn tuomion. “Menet samantien yliopistollisen keskussairaalan ensiapuun”. Olin ällistynyt - en tuntenut itseäni niin sairaaksi. Se ei ollutkaan pöpö.

Torstai. Nukutusaine juoksi kämmenselästä päähän kahdessa sekunnissa ja poltteli tullessaan. Silmissä sameni. Ehdin ajatella puoli ajatusta ja sitten tuli pimeys. Kirurgi kävi toimeen ja korvasi auki purskahtaneen välilevyn muovilla. Jos olisin saanut valita, olisin ottanut titaania - metallilevy niskassa olisi kuulostanut miehekkäältä. Parin tunnin päästä herätys tuntui samalta kuin olisi ottanut nokoset sohvalla (”koska syödään?”).

Perjantai. Taas kotona! Niska tuntuu suhteellisen normaalilta, mutta en oikein vielä osaa olla sen kanssa. Entäpä jos hajotan sen vääränlaisella liikkeellä? Lääkäri lohdutti että näin ei ole tapahtunut vielä kenellekään. Tietokoneen kohtuukäyttö sallittua (lääkärikin lukee Pinseriä: “ei sitä voisi sinulta kieltää”). Suuret propsit lääkäreille ja hoitajille.

Onneksi en luvannut deadlinea blogilistalle.