Pinserin lelutestissä: Axbo-herätyskello

Onko tuttua: herätyskello alkaa pärisemään keskellä syvintä unta. Raa’an herätyksen jälkeen tunnet olosi nuutuneeksi koko loppupäivän eikä mistään tahdo tulla mitään. Jonain toisena aamuna taas olet kellon soidessa jo valmiiksi lähestulkoon hereillä - saatatpa raottaa silmiäsi jo pari sekuntia ennen kellon soimista. Pomppaat pirteänä ylös sängystä ja olet energinen koko päivän.

Olisiko mahdollista saada aikaiseksi herätyskello, joka osaa soida juuri silloin kun olet muutenkin liki hereillä? Itävaltalainen Axbo väittää että on - ja myy tällaista kelloa.

Unirytmikellon toiminnan ymmärtäminen vaatii hieman kertausta ihmisen unen vaiheista. Yön aikana unen syvyys vaihtelee kevyen ja syvän unen välillä, yleesä noin 90-100 minuutin jaksoissa. Kevyen unen jaksot, joista on helpompi herätä, toistuvat siis vähän yli puolen tunnin välein - aamuyöstä vielä tiheämmin.

Axbon toiminta perustuu näiden kevyen unien jaksojen ennustamiseen. Kello analysoi untasi ja muuttaa herätysaikaa havaintojensa mukaisesti. Lopputuloksena on siis herätyskello, joka herättää juuri sillä hetkellä kun olisit muutenkin valmis heräämään.

Humpuukia vai totta? Päätin testata asian ja hankin Axbon.

Muutaman kuukauden käytön perusteella voin todeta että mainospuheet eivät ole puppua. Kello tosiaankin tunnistaa unen vaiheet ja osaa herättää kevyestä unesta lähestulkoon joka kerta.

Miten Axbo osaa tunnistaa unen vaiheet? Tähän käytetään itse asiassa hämmästyttävän yksinkertaista teknologiaa. Kello nimittäin tunnistaa unen vaiheet liikkeestä. Kun syvä uni muuttuu kevyeksi uneksi, ihminen alkaa liikkumaan. Hän kääntää kylkeä, vetää peittoa paremmin päälle, oikoo tyynyä tai nytkähtelee muuten vain.

Axbo tunnistaa nämä pienet liikkeet ranteeseen laitettavan, hieman urheilijoiden hikinauhaa muistuttavan liikesensorin avulla. Pehmeästä kankaasta tehty sensori laitetaan nukkumaan mennessä rannekellon tilalle. Sen sisällä on pienikokoinen radiolähetin joka lähettää pienimmästäkin liikahduksesta tiedon Axbolle.

Kello tallentaa tietoa liikkeistä koko yön ajalta. Kun oikea heräämisaika alkaa koittaa, Axbo etsii hetken jolloin olen todennäköisesti kevyessä unessa ja soittaa herätysäänen.

Kun Axboon asetetaan herätysaikaa, se tehdään hieman eri tavalla kuin tavallisessa herätyskellossa. Axboon nimittäin laitetaan herätysajaksi se aika, jolloin on viimeistään pakko herätä. Se hetki, jolloin kello soi on itse asiassa puolen tunnin sisällä ennen tätä aikaa. Jos siis minun täytyy töihin ehtiäkseni herätä viimeistään kello 7:00, laitan tämän ajan Axboon herätysajaksi. Kello herättää minut 6:30 ja 7:00 välillä, silloin kun uneni on kevyimmillään.

Jos sattuu käymään niin että nukun kuin tukki, enkä liikahda milliäkään, Axbo ei kuitenkaan anna minun nukkua pommiin. Viimeisimmällä mahdollisella heräämishetkellä kello soittaa äänekkäästi ja pitää huolen siitä että ehdin ajoissa kuitenkin töihin.

Axbo toimii lupaamallaan tavalla. Kello alkaa soida aamuisin juuri silloin kun olen kevyessä unessa. Monesti käy kuitenkin siten, että herään hieman ennen herätysvälin aikaa, katson kelloa ja tajuan että aivan pian pienikin liikahdus saa kellon soimaan. Olenkin oppinut lojumaan paikallani ihan liikkumatta :-) Axbossa ei ole torkkukytkintä, joten sitten kun kello soi, on noustava ylös tai pommiin nukkuminen on omalla vastuulla.

Axbon ulkonäkö ja viimeistelyn laatu on korkealuokkaista, rohkenisinko sanoa peräti “Applemaista”. Läpikuultava ja sinisellä pehmeästi himmenevällä valolla varustettu näyttö on teknisesti kiehtova. Näytön valon voi sytyttää joko kellon napista tai koskettamalla rannekkeen nappia. Herätysääneksi voi valita erilaisia kännykän soittoääneltä kuulostavia melodioita, esim. rummutusta tai viidakon ääniä.

Muuten niin erikoisen läpinäkyvän näytön hankaluutena on himmeys - Axbo näyttää parhaimmalta jos se on yöpöydällä siten että näytön taakse osuu valoa. Varjoisassa sopukassa sijaitsevan Axbon näytöstä ei saa selvää muuta kuin silloin kun näyttöön on sytyttänyt valon.

Axbo osaa myös soittaa tuutulauluääniä - on mahdollista esimerkiksi nukahtaa puron solinaan (joka vaimenee pois kun kello huomaa että olet nukahtanut). Uusimmassa käyttöjärjestelmäversiossa tulee mukana päiväunitoiminto, jonka avulla voi ottaa juuri oikean mittaiset torkut. Keksin tässä taannoin että päiväunitoimintoa voi käyttää myös torkkukytkimenä. Harmi sinänsä, sillä puolisen tuntia pakkoheräämistä aiemmin nouseminen tiesi kiireettömiä aamuja. Torkkukytkimen kanssa sekin aika tulee käytettyä loikoiluun.

Mukana tulee rannekkeet kahdelle henkilölle sekä laturi, jonka avulla kellon akku pysyy täytenä (Axbo toimii ilman verkkovirtaa 7 vuorokauden ajan).

Axbon voi liittää tietokoneeseen. Laturin johto toimii samalla tietokoneeseen kytkettävänä USB-kaapelina. Kuten aiemmin kerroin, Axbo tallentaa muistiinsa kaiken liikkeen yön ajalta. Liikedatan voi kopioida PC:lle ja tutkia omaa unirytmiään Axbon mukana tulevalla ohjelmistolla.

Klikkaa kuvaa, niin näet suurempana miten nukuin keskiviikon ja torstain välisen (lyhyen) yön. Kellon muistiin mahtuu statistiikkaa noin kuukauden mittaiselta ajalta ja jokaiselta yöltä voi tarkastella unen laatua yksittäisen liikahduksen tasolle asti.

Itse olisin toivonut paketissa kahta USB-kaapelia - on nimittäin hieman hankalaa kaivella sängyn takaa muuntajaan kytkettyä kaapelia aina kun haluaa liittää kellon tietokoneeseen.

Axboja saa Suomessa joko tilaamalla maahantuojan nettisivujen kautta (www.axbo.fi) tai jälleenmyyjien kautta (ks. maahantuojan sivuilta). Ostin omani Herttoniemestä Megahertsin apteekista. Plussaa maahantuojalle tuli siitä, että täkäläinen Axbon hinta toimituskuluineen on muutaman euron tarkkuudella sama kuin axbo.comista tilattaessa. Maahantuojan kautta ostettuna Axbo maksaa 229 euroa (apteekissa oli sama hinta).

Suosittelen Axboa kaikille niille, joille aamuherääminen tuottaa vaikeuksia ja jotka vihaavat sitä kun kello alkaa soida kesken syvintä unta. Jos taas olet jo muutenkin pirteä aamuisin, Axbo on sinulle pikemminkin koriste-esineeksi sopiva design-herätyskello. Nörtit ja nörtinmieliset osaavat arvostaa tietokonekytkentää ja statistiikkaominaisuuksia.

Pinserin lelutestit on sarja, jossa raportoidaan mielenkiintoisista teknisistä vimpaimista. Lähitulevaisuudessa testissä mm. Nokia N810, Philips LivingColors ja Spacenavigator. Aiemmin testattu: Macbook Air ja Mokkula. Muista käydä vierailulla säännöllisesti tai tilaa lukuohjelmaasi Pinserin RSS-syöte.

Valo on valokuvaajan hyvä ystävä, mutta myös paha vihollinen. Jokainen valokuvausta harrastanut on varmasti jossain vaiheessa kiroillut tilannetta, jossa valokuvaan on mahdollista saada joko valoisa kohta tai varjoisa kohta, mutta ei molempia.

Sanotaan vaikka että olet valokuvaamassa kirkossa ja haluaisit ikuistaa kauniin lasimaalauksen jonka läpi aurinko paistaa kirkkaasti. Kun mittaat kamerallasi valotuksen lasimaalauksesta, ikkunan ympäristö näkyy mustana. Jos taas yrität saada näkyviin hieman kirkon sisätilojakin, ikkuna muuttuu valkoiseksi.

Tai kuvaat auringonlaskua. Pilvet ja taivas näyttävät kyllä kauniilta, mutta maanpinta, rakennukset ja puut ovat mustia varjoja. Ongelmana on digikameran rajoitettu dynamiikka: kamerassa käytetyn kennon suorituskyky ei riitä tallentamaan yhtäaikaisesti kirkasta auringonvaloa ja syviä varjoja.

Vaan eipä hätää - tämänkin asian voi kiertää. Voit ottaa valokuvia, joissa kirkkaat kohdat toistuvat kauniin valoisina, mutta varjojen yksityiskohdat ovat silti värikkäitä ja eloisia. Etkä tarvitse uutta kameraa! Lue lisää, niin tiedät miten…

Jatkuu alasivulla »

Ehdin jo innostua, Oriveden opistossa oli nimittäin tiedossa Elämäni kuvat (27.-30.10. 2005). Valitettavasti nyt näyttää siltä, että osanottajat eivät ole vielä löytäneet talven lyhytkursseja. Taiteilija Antero Kahilan kurssille tarvittaisiin vielä muutamia osallistujia, jotta se toteutuisi.

Tarkoitus oli tehdä maalaten matkaa muistikuvien lähteille ja hakea uusia näkökulmia ja ymmärtämisen välineitä nykyhetkeen. Kahila on omissakin töissään käsitellyt oman ja yhteisen menneisyyden aineksia kuvataiteen keinoin.

Oriveden opisto on oikea kulttuurin ja taidekoulutuksen dynamo Pirkanmaalla. Talvisin opiskellaan pitemmillä kursseilla mm. kuva- ja sanataiteen tekoa. Orivedelle tullaan monenlaisista lähtökohdista, kuten Olavi Jaman toimittama kirja Tie taiteilijaksi osoittaa. Orivedeltä ovat oppia saaneet muun muassa Kimmo Schroderus, Miika Nyyssönen ja Marie Brask, jonka maalauksia Provencen laventelipelloista pääsin ihailemaan Purnussa toissakesänä. Maalaukset hohtavat ihmeellistä, läpikuultavaa Välimeren valoa.

Kesäkurssit ovat tiiviitä paketteja (lähinnä) harrastajille. Itse olen saanut nauttia Eija Keskisen öljymaalauskurssista 2004 (jatkokurssia odotellaan!) ja viime kesänä Tapani Baggen erinomaisesta dekkaripajasta. Kesäkursseja voi vilpittömästi suositella kaikille, joita kiinnostaa ilmaista itseään uusin välinein.

Toivon, että talven lyhytkurssit saavuttaisivat vähitellen samanlaisen suosion kuin kesäkurssit. Otsakkeen “Taidetta ja taitoja aikuisille” alla näyttää olevan lokakuun lopussa tarjolla ainakin kirjansidontakurssi, Oman tarinan paja, Nauti musiikista! ja espanjan intensiivikurssi Orivedellä. Myös Helsingissä on viikonloppuisin omaa ohjelmaa.

Me kaikki, joilta kukkataulun maalaaminen on jäänyt kesken toivottoman tylsänä yrityksenä, osaamme arvostaa Meilahteen, Helsingin kaupungin taidemuseoon pystytettyä näyttelyä Paratiisin puutarha. Se hehkuu 19. syyskuuta 2004 asti uskomattomissa väreissä ja todistaa, että aihe kuin aihe alkaa elää taitavan kuvataiteilijan käsissä. Näyttelyyn liittyy myös ulos tehty osuus, johon kukkatarhojen lisäksi on rakennettu mm. hauska, kahta teekuppia ja -kannua esittävä suihkulähde.

Kaiken värirunsauden keskeltäkin muuten erottuu etsimättä Hugo Simbergin pieni akvarelli Kuutamomaisema, jonka hän teki nuorena Ruovedellä, Akseli Gallen-Kallelan erämaa-ateljeessa. Mystistä valoa hehkuvan akvarellinsa taiteilijana debytoiva Simberg lähetti Suomen taiteilijain näyttelyyn Ateneumiin, jossa aina erehtymätön kritiikki sivuutti sen avuttomana töherryksenä. :-)

Riitta kirjoitti aiemmin pimeästä pihastamme. Ei ole enää pimeää! Shoppailimme perjantaina pari valotunnistimella varustettua lamppua seinävalaisimiin sekä pieniä muuntajalla varustettuja lyhtyjä ja sammakon mallisia (!) valonheittimiä.

Lauantaina säädettiin jatkojohtojen, muuntajien, kytkimien ja ajastimien kanssa ja tuloksena on nyt jännittävästi valaistuja ruusuja ja omenapuita sekä pikkulyhdyillä reunustettu piha. Ja tietysti tarjolla on myös valokuvia - klikkaa oikealla näkyvää pikkukuvaa, ja voit selailla pihavalo-albumia.

Illat ovat pimenneet yllättävän nopeasti, kun muuten on niin lämmintä ja kesäistä. Yöllä puutarhamme muuttuu jännittäväksi paikaksi, jossa valot ja varjot leikkivät puissa ja pensaissa. Murheenkryyniksi on kuitenkin muodostunut kolkon oloinen etupiha, jolle pitäisi keksiä jotain piristävää.

Jatkuu alasivulla »

Aasian ruskea pilvi on jättimäinen saastepilvi, joka on jo vuosien ajan peittänyt suuren osan Kaakkois-Aasiaa. Kolmen kilometrin paksuinen saastepilvi heijastaa auringonvaloa nostaen ilmakehän lämpötilaa, laskien maanpinnan lämpöä ja aiheuttaen happosateita. Arvioiden mukaan sadat tuhannet ihmiset vuosittain kuolevat saasteiden vuoksi. Pilvi saattaa liikkua ilmavirtausten mukana myös muihin maapallon osiin. Ainoa hyvä puoli tässä pilvessä on se, että kunhan saastuttamista vähennetään, pilvi myös haihtuu nopeasti.

Olen tolkuttoman kyllästynyt hakemaan töitä suomalaisilta työnantajilta. Viimeisin varoittava esimerkki on Apali Oy, joka etsi toimitussihteeriä. Paikka oli auki, ja päätin lähettää hakemuksen, koska työ vaikutti kiinnostavalta. Soitin firmaan, jossa kerrottiin yrityksen painottavan “hyvää visuaalista silmää, erityisesti Quarkin käyttötaitoa ja vahvaa suomea sekä englantia”. Jees, sehän olen minä, ajattelin hyvällä syyllä. Mukavan kuuloinen ihminen puhelimessa sanoi vielä, että hakemuksen saa mieluusti lähettää sähköpostitse.

Jatkuu alasivulla »

Pari tarinaa joutilaalle sunnuntai-illalle, jolloin aivot ovat viikonlopun unirytmimuutoksen johdosta auttamattomasti vapaavaihteella…

Jatkuu alasivulla »