Pinserin lelutestissä: Huawei E220 -mokkula

Kaikki taisi alkaa siitä, kun kiroilin jälleen kerran neuvotteluhuoneita joissa WLAN ei kuulu ja kaikki verkkopiuhat olivat käytössä. Tai sitten siitä, kun mietin miten tullaan toimeen jos laajakaistamme katkeaa ja korjaus kestää viikkokausia. Oli miten oli, pari kuukautta sitten huomasin olevani mokkulan ja langattoman laajakaistan onnellinen omistaja.

Mikä siis on tämä mokkula josta kaikki nykyisin puhuvat? Kyseessä on pienikokoinen tietokoneen usb-pistokkeeseen liitettävä modeemi joka kytkeytyy 3G-matkapuhelinverkkoon. Laitetta mainiosti kuvaava nimi “mokkula” on itse asiassa DNA-operaattorin yksinoikeus - muut operaattorit kutsuvat samaa vekotinta tylsästi usb-modeemiksi.

Vaihtelevista nimistään huolimatta kaikkien operaattorien myymä mokkula on sama laite, eli Huawei E220. Kuoriin printattu logo vaihtelee - minulla on Saunalahden versio, jossa ei ole vaivauduttu piilottamaan valmistajan logoa. Ihan viime aikoina on tullut myyntiin muunkinnäköisiä laitteita, mutta tässä lelutestissä keskitytään siis mokkulaan, jota saa ainakin Elisalta, Soneralta ja DNA:lta (Saunalahdella on nykyään valikoimissa hieman erinäköisiä laitteita).

Käyttöönotto

Mokkula ei pelota monimutkaisuudella. Sen ulkokuoressa on yksi merkkivalo, joka vilkkuu laitteen etsiessä yhteyttä tai palaa tasaisesti yhteyden ollessa auki. Mukana tulee kaksi usb-johtoa, lyhyempi (kuvassa) on tarkoitettu normaalikäyttöön ja pidempi tuplajohto niihin tilanteisiin kun sähkö ei tunnu riittävän. Kyljessä on pikkuriikkinen luukku, josta työnnetään sisään sim-kortti.

Kun mokkulan liittää Windows-tietokoneeseen, se asentaa itse kaikki tarvittavat ajurit ja käynnistää yhteydenhallintaohjelman. Internetiin kytkeydytään painamalla ohjelman ikkunasta “Connect”-painiketta (ohjelma kysyy liittymäsi pin-koodin jos olet niin määritellyt). Juuri niin helppoa kuin mainoksessa luvataan.

Macissa ajurit eivät asennu suoraan, vaan ne täytyy ensin asentaa. Linkki ajureihin ja hyvät kuvitetut ohjeet löytyvät Ev’s tech thought of the day -blogista (ohjeissa puhutaan APN:stä - Saunalahdella se on “internet.saunalahti” ja Soneralla sekä Elisalla “internet”). Linuxissa en ole mokkulaa vielä kokeillut, mutta sanovat sen toimivan sielläkin mainiosti. Joku asiasta enemmän tietävä voinee laittaa kommentteihin linkin ohjeisiin?

Kun mokkula on saatu kiinni tietokoneeseen ja yhteys avattua, tiedonsiirron nopeusluokan näkee tarkastelemalla merkkivalon väriä. Sinivihreä tarkoittaa että yhteys on HSDPA eli nopein mahdollinen. Jos valo palaa sinisenä, käytössä on vain “tavallinen” 3G-yhteys jonka maksiminopeus on 384 kbps. Vihreä valo tarkoittaa että olet joutunut 3G-alueen ulkopuolelle ja käytössä on GPRS/EDGE-yhteys. Mokkula osaa vaihtaa nopeutta kuuluvuuden mukaan, joten esimerkiksi junassa tai autossa yhteyden laatu saattaa vaihdella tiuhaan tahtiin (ja olla välillä poikki).

Toiminta käytännössä

Minä ostin mokkulani kaveriksi Saunalahden 1M Datapaketin, joka tarjoaa nimensä mukaisesti maksimissaan megaisen laajakaistan. Nopeus vastaakin melko lailla luvattua, jos ollaan HSDPA-alueella (sinivihreä). Tyypillinen tiedonlatausnopeus on silloin noin 900 kbps. Internetin käyttö mokkulan yli tuntuu samalta kuin laajakaistankin kanssa - ainoana erona ehkä hienoinen viive aina tiedonsiirron alkaessa (mokkula ei ole siis välttämättä verkkopelaajalle hyvä vaihtoehto).

3G-verkkojen peitto ei ole aina paras mahdollinen, vaan yhteys saattaa tippua rakennuksien sisätiloissa GPRS:ksi (vihreä) jopa keskellä pääkaupunkiseutua. Useimmiten kuitenkin mokkula toimii kiltisti suurilla nopeuksilla ja surffailu sujuu ongelmitta.

Yhteys pysyy auki kohtalaisen hyvin. Pätkimistä saattaa esiintyä pidempien istuntojen aikana - esim. Tampere-Helsinki junamatkalla voi odottaa paria yhteyden katkeamista, neukkarissa istuessa taas yhteys pysyy auki ongelmitta tuntikausia.

Käyttömukavuus

Mokkula on ulkonäöltään nätti, mutta valitettavasti sen muoto on muuten kömpelö. Kuten kuvastakin näet, se roikkuu kaapelin päässä siten että laitteelle on vaikea löytää luontevaa käyttöä silloin kun pitää tietokonetta sylissä. Paketissa tuli mukana karhutarra, jonka avulla mokkulan saa pysymään läppärin kannessa kiinni (jos haluaa liimata tarroja tietokoneeseensa). Ko. tarran kanssa askarrellessa sain muuten huomata että Thinkpadien kuoret on tehty sellaisesta avaruusajan materiaalista johon karhutarra ei tartu edes pikaliimalla!

Mokkula saa tarvitsemansa sähkön tietokoneesta usb-johtoa pitkin. Jos sattuu käymään niin että tietokoneen antama virta ei riitä, mukana tulee haaroitettu johto jonka voi kytkeä kahteen usb-pistokkeeseen (tuplavirta).

Kuka hyötyy mokkulasta?

Kenelle mokkulaa voisi sitten suositella? Palaverista toiseen juokseva liikehenkilö tai muuten vain kaupungilla liikuskeleva nettiaktiivi hyötyy paljon mokkulasta. Paljon hehkutetut avoimet WLAN-verkot loistavat poissaolollaan ainakin niissä paikoissa joissa minä kuljen, joten mokkulan avulla saa varman nettiyhteyden ollessaan kodin ja toimiston ulkopuolella.

Tosin, myös Bluetooth-yhteydellä varustetulla kännykällä saa nettiyhteyden tietokoneeseensa. Jos kännykkä on tarpeeksi uutta mallia, yhteyden nopeuskaan ei häviä mokkulalle. Kännykkään verrattuna mokkulan etuna on kuitenkin hieman halvempi hinta ja virransyöttö tietokoneesta. Mokkulaa ei tarvitse ladata.

Langaton laajakaista voi olla monelle myös mainio vaihtoehto kodin laajakaistaliittymäksi. Hämmästyttävää kyllä, monissa paikoissa langaton laajakaista on edullisempi kuin vastaavan nopeuksinen perinteinen laajakaistayhteys! ADSL-yhteys on kuitenkin vielä hieman varmempi toiminnaltaan, joten ainakaan meillä ei vaihdeta langattomaan. Mutta kiinnostuneita löytyy varmasti, etenkin niillä seuduilla jossa langaton laajakaista on 25% langallista edullisempi.

Mokkulayhteys useammalle koneelle

Mokkulan yhteys toimii normaalisti vain siinä tietokoneessa johon laite on kiinnitetty. Yhteys on kuitenkin mahdollista jakaa, joko käyttäen Windowsista tai Macista löytyvää Internet Connection Sharing -toimintoa, tai tarkoitusta varten tehdyllä 3G-reitittimellä.

Jutun alussa kerroin kuinka alkusysäyksenä mokkulan hankkimiselle oli pelkoni laajakaistayhteyden katkeamisesta. Pelko ei ollut aiheeton, sillä varayhteys pääsi tulikokeeseen jokunen viikko sitten laajakaistamme pätkiessä.

Ostin aikoinaan Verkkokaupasta mokkulan kaveriksi D-linkin DIR-451 -reititin/tukiaseman. Kyseessä on tavallisen näköinen WLAN-tukiasema joka sisältää kaikki tavanomaiset reitittimen ominaisuudet: palomuurin, NAT:n jne. Erikoisen siitä tekee kuitenkin tuki 3G-modeemeille: D-linkin takaa löytyy PCMCIA- ja usb-liittimet, joihin voi kiinnittää 3G-modeemin. Tämän jälkeen tukiasema avaa automaattisesti yhteyden langattomaan laajakaistaan ja muodostaa ympärilleen WLAN-verkon jota kautta kaikki paikalla olevat pääsevät nettiin.

Kun nettiyhteytemme olivat taannoin heikossa kunnossa, asettelin DIR-451:n olohuoneen nurkkaan ja kytkin sen usb-liittimeen mokkulan. Tämän jälkeen pystyimme surffailemaan kotona aivan kuten ennenkin, yhteys tosin kulki ilmateitse langan sijasta (ja oli 8-megaisen sijasta vain 1-megainen). Ratkaisu osoittautui erittäin toimivaksi.

3G-modeemi yhdistettynä sopivaan reitittimeen onkin erinomainen ratkaisu jos halutaan pystyttää internet-yhteys usealle käyttäjälle sellaisessa paikassa missä sitä ei normaalisti ole: esim. mökillä, festareilla tai vaikkapa neuvotteluhuoneessa. Käytännössä tämä on sama asia kuin aiemmin esittelemäni Joikuspot, mutta toimii laitteistopohjaisena ratkaisuna todennäköisesti hieman nopeammin ja luotettavammin.

Yhteenvetona

Mokkula on mainio vekotin paljon liikkuvalle netin käyttäjälle tai sellaiselle joka etsiskelee kotiinsa vaihtoehtoa ADSL-yhteydelle. Yleisesti ottaen nettisurffailu sujuu mokkulan ja tarpeeksi nopean langattoman laajakaistan kanssa hyvin eikä juuri eroa kiinteän laajakaistan käyttämisestä. Mokkula ei ole kuitenkaan ainoa vaihtoehto langattomalle internetille: nykyiset kännykät kytkeytyvät tietokoneeseen langattomasti ja tarjoavat samoja ominaisuuksia, tosin hieman kalliimmalla hinnalla.

Pinserin lelutestit on uusi sarja, jossa raportoidaan mielenkiintoisista teknisistä vimpaimista. Testisarja alkoi pari viikkoa sitten Macbook Air -testillä. Lähiaikoina testissä mm. Philips LivingColors, Nokia N810 ja Axbo-herätyskello. Muista käydä vierailulla säännöllisesti tai tilaa lukuohjelmaasi Pinserin RSS-syöte.

Pinserin lelutestissä: MacBook Air 1,6 GHz 80G kovalevyllä

Pitkän ja piinaavan odotuksen jälkeen kuljetusfirma toi eilen paketin jota olin odottanut kuin joulua: tilaamani MacBook Air saapui viimeinkin. Olin pohdiskellut uuden kannettavan ostamista jo pitkään sillä halusin pyhittää vanhentuvan duunikoneen puhtaasti työasioille. Tarvitsin kunnollisen vapaa-ajan surffailuläppärin.

Tähän tarkoitukseen Air sopiikin loistavasti. Kone painaa puolet siitä mitä perinteiset kannettavat tietokoneet ja on ohuudessaan oikein mukavasti sylissä tai sohvalla pidettävä. Toisin kuin monissa muissa ultrakevyissä kannettavissa, Airissa ei ole kuitenkaan tehty kompromisseja näytön tai näppäimistön suhteen: näytön koko ja resoluutio ovat vastaavat kuin missä tahansa muussa koneessa ja näppäimistö on täysikokoinen.

Air on tehty alumiinista, joten ohuudestaan huolimatta se on täysin jäykkä eikä natise tai anna myöten kovemmassakaan käsittelyssä. Koneen ulkopuoli on sileä eikä siellä ole kuin yksi pistoke virtajohdolle ja luukku jonka alta paljastuvat kuuloke-, USB- ja monitoripistokkeet. Kaikki muu on saanut jäädä. Mukana tullut muuntaja on likimain samanlainen kuin mikä tulee iPodin mukana ja johdon toinen pää kiinnittyy koneeseen magneettipistokkeen avulla (ideana on se, että pistoke lähtee helposti irti jos joku on kompastumassa johtoon).

Applen tapa rakentaa tietokoneensa on aina vedonnut minuun. Koneet ovat täynnä miellyttäviä yksityiskohtia ja kaikki asiat on viimeistelty huolella. Luukut aukenevat täsmällisesti, merkkivalot sulautuvat ympäristöönsä ja ruudun kirkkaus ja valaistu näppäimistö mukailee ympäristön valaistusta. Uutuutena muihin MacBookeihin verrattuna Airissa ovat funktionäppäimet joihin on merkitty toimintojen kuvat. Hyödyllistä tällaiselle MacBook-noviisille.

On koneesta löytynyt jo pari huonoakin puolta: se kuumenee herkästi jos koneella ajaa vähänkin raskaampia ohjelmia. Esimerkiksi Scrabulousin pelaaminen Firefoxilla saa tuulettimen käynnistymään jo minuutin kuluttua. Kun koneen alapintakin on alumiinia, se myös johtaa lämpöä tehokkaasti eli sylissä konetta pitävä saattaa kohdata ikävän yllätyksen. Kone tosin myös jäähtyy nopeasti. Tuuletinaukkojen sijainti takana pohjassa on huono juttu jos konetta haluaa pitää pehmeällä alustalla. Silloin aukot tukkeutuvat ja kone alkaa pian taas kuumenemaan.

Muuten niin erinomaisesta näppäimistöstä on päässyt unohtumaan PgUp- ja PgDn-näppäimet. Niiden korvikkeena on tosin näppärä kahdella sormella tapahtuva ohjainlevyskrollaus ja siihen totuttuaan skrollaus sujuu ohjainlevylläkin näppärästi. Airin ohjainlevy osaa myös iPhonesta tuttuja nipistyksiä ja pyörityksiä, mutta ainakin itselläni ne ovat jääneet melko vähälle käytölle. Kolmen sormen sivunvaihtokaan ei toimi Firefoxissa joten sitä ei tule käytettyä.

Airia ei ole suunniteltu ainoaksi tietokoneeksi. Sen kovalevy on pienikokoinen ja hidas, eikä siinä ole yhtä USB-pistoketta lukuunottamatta liittimiä lisälaitteille. Muistia on kaksi gigatavua ja sillä hyvä - konetta ei nimittäin voi avata eikä akkua, muistia tai kovalevyä voi siten vaihtaa parempiin. Prosessoritehokin on Applen mittakaavassa vaatimaton (vaikka onkin nopea). Ideana on nimenomaan tarjota käyttökelpoinen kone sohvasurffailuun tai matkalle mukaan otettavaksi. Paketissa on vain se mitä tarvitaan eikä mitään ylimääräistä. Ja tämähän sopii minulle erinomaisesti.

Ei pidä käsittää kuitenkaan väärin: Airin ominaisuudet ovat enemmän kuin riittäviä. Kaksi gigatavua muistia riittää tällä hetkellä Macissa normaalikäyttöön oikein mainiosti. Akku kestää tavallista käyttöä viitisen tuntia (kolme tuntia jos katselee paljon Youtubea tai pitää näytön kirkkautta maksimissa). Kovalevyäkin on 80 gigatavua, joka riittää jos pitää musiikit, videot ja valokuvat serverillä ja käyttää niitä verkon yli.

Seuraavaksi vuorossa onkin ohjelmien etsiminen ja asentelu. Vihjeitä oleellisista Mac-ohjelmista otetaan vastaan! Kirjoita omat suosituksesi kommentteihin. Tämän postauksen kirjoittamisessa kokeilin MarsEdit-nimistä ohjelmaa (enpä kirjoittanutkaan, sillä Pinseri ei näemmä toimi nykyisin yhdenkään iso-8859-1:ää käyttäväksi konfiguroidun blogikirjoitusohjelman kanssa - jossain on jotain rikki).

Pinserin lelutestit on uusi sarja, jossa raportoidaan mielenkiintoisista teknisistä vimpaimista. Lähiaikoina testissä mm. Nokia N810, mokkula ja Axbo-herätyskello. Muista käydä vierailulla säännöllisesti tai tilaa lukuohjelmaasi Pinserin RSS-syöte.

Salaliittoteoria-osastolta iltaa!

Olet saattanut ehkä kuulla Aasian nettiyhteyksiä vaivanneista kaapelirikoista. Tammikuun lopussa kaksi nettiyhteyskaapelia katkesi Egyptin rannikolla haitaten Aasian ja Euroopan välistä liikennettä. Seuraavana päivänä napsahti poikki kolmas johto Persianlahdella. No, sattuuhan tuota. Vesillä on paljon liikennettä ja tankkereilla on kuulemma tapana laahata ankkureitaan pohjamudissa.

Sunnuntaina katkesi neljäs johto. Tällä kertaa kyseessä ei varmaankaan ollut laivan ankkuri, sillä alue oli merkitty laivoilta kielletyksi. Syyksi mainittiinkin virranjakeluun liittyvät ongelmat. Sattuuhan tuota.

Nyt viides johto lakkasi toimimasta ja samalla iranilaiset Internet-yhteydet ovat alkaneet toimia kovin heikosti.

Lähi-idässä varmaankin toivotaan että nämä valitettavat yhteensattumat eivät tuota haittaa Iranin öljypörssille, jonka on määrä aloittaa parin viikon sisällä lopettaen iranilaisen öljyn kaupankäynnin heidän kovasti inhoamassaan dollarivaluutassa. Kun Saddam Hussein siirsi Irakin öljykaupan euroihin 2000-luvun alussa, homma päättyi hieman nolosti.

Kuvittele tilanne: joukko väkeä on palaverissa jossa ei kuulu langatonta verkkoa eikä verkkopiuhojakaan näy missään. Huoneellinen tietotyöläisiä huokailee turhautuneena. Miten nyt haetaan tietoa tai tarkistetaan sähköpostit?

Hätä ei ole tämän näköinen jos edes yhdellä palaverin osanottajalla on S60v3-kännykkä (esimerkiksi Nokia N95, E70, E61(i) tai uusi kommunikaattori). Kännykkään asennetaan Joikuspot-niminen ohjelma, joka muuttaa puhelimen 3G-yhteyttä jakavaksi tukiasemaksi.

Joikuspotin käynnistämisen jälkeen muut palaverissa olijat näkevät tietokoneissaan langattoman verkon jota kautta puhelimen mobiili-internet on yhtäaikaa jokaisen läsnäolijan käytössä. Näppärää!

Joikuspotin hyödyllisyys ei rajoitu välttämättä palavereihin. Sen avulla langattoman netin voi pystyttää mökille, festareille, junaan, bussiin tai vaikkapa autoon. iPod Touchin omistajat innostuvat varmasti tajutessaan että laukun pohjalla Joikuspotia ajavan nokialaisen avulla saa tehtyä itselleen “köyhän miehen iPhonen” jolla nettisurffaus sujuu muuallakin kuin kotiverkossa.

Joikuspot ei ole ainoa vaihtoehto oman pikku langattoman hotspotin pystyttämiselle. Jos läppärissä on 3G-yhteys joko kännykän kautta tai vaikkapa mokkulalla, siitäkin voi tehdä verkkoa jakavan tukiaseman käyttäen Internet Connection Sharingia.

Tai sitten voi hankkia 3G-WLAN-tukiaseman, jonka avulla mobiililaajakaistan voi jakaa näppärästi sekä langattomaksi että lankaverkoksi. Se on tosin jo ehkä hieman liian iso palaveriin kannettavaksi. Tästä laitteesta ja Saunalahden mokkulasta tulen tuonnempana kirjoittamaan enemmänkin käyttökokemuksia.

Ai niin, melkein unohtui mainita, että Joikuspot on kotimaista tekoa. Hyvä Suomi :)

Tuntuuko kurjalta? Älä välitä, syy ei ole sinussa vaan siinä että tänään on vuoden masentavin päivä. Cardiffin yliopiston tutkija Cliff Arnall on tullut siihen tulokseen että tammikuun kolmas maanantai on yleisesti ottaen paskin päivä vuodessa.

Surkein päivä on laskettu kaavalla, joka ottaa huomioon keskimääräiset sääolosuhteet, joulusta kuluneen ajan, velkaantumistason (joulun jäljiltä arvatenkin), uudenvuodenlupausten rikkoutumisen todennäköisyyden, alhaisen motivaatiotason ja yleisen tarpeen tehdä jotain.

Jos se nyt yhtään tällaisena päivänä lohduttaa, niin tästä pääsee vain ylöspäin. Päivät pitenevät, kevät tulee (ensin ehkä vähän pakkasta ja lunta kuitenkin) ja luottokortitkin tulevat varmaan joskus maksettua. Pian on taas viikonloppu. Ja päivittyihän Pinserikin tänään.

Pian ollaankin jo vuoden iloisimmassa päivässä, joka sijoittuu juhannuksen tienoille.

Kokeilin joka puolella blogeissa kiertänyttä 20 sanan meemijuttua (”Tässä on lueteltu 20 sanaa. Kirjoita jokaisen kohdalla, mitä lapsuuden/nuoruuden tapahtumia, asioita tai tunnelmia tulee kyseisestä sanasta mieleen.”) Aika kului kuin huomaamatta ja jutusta tuli pitkä. Todennäköisesti sen kirjoittaminen olikin hauskempaa kuin lukeminen. Ehkä joku ikätovereista kuitenkin löytää täältä retroja sukupolvijuttuja. ☺ Meemiin saa tarttua ilman eri kehotusta!

1. Kampa - Farkkujen takataskussa keikkuu 70-luvun puolivälissä iso kampa, jonka leveä varsi sojottaa näkyvissä. Istuessa muovikampa on tiellä. Kävellessä se hivuttautuu ylemmäksi, jolloin sitä pitää työntää syvemmälle taskuun. Kampa on niin harva, että takku sujahtaa vaivatta läpi.

2. Lintu - Jotkut tytöt pitävät ohutpohjaisia kiinatossuja lumentuloon asti. Heistä radikaaleimman korvissa riippuu pienet savilinnut. Pidän rauhankyyhkykoruista, mutta en uskalla hankkia sellaisia pelätessäni leimautuvani “poliittisesti tiedostaviin”. Savilinnut tuovat mieleen Rauha S. Virtasen “Lintu pulpetissa” - kirjan kannen.

3. Meri - Äiti ja isoäiti ovat asuneet Suomenlinnassa, joten kesäisin tehdään kolmisin retkiä Hevosenkengän kallioille. Meri on kylmä ja haisee levältä. Uinnin jälkeen makaamme tuntikausia rantakalliolla pyyhkeiden päällä eikä kukaan koskaan rusketu, palaa vain.

4. Kitara - Käydessäni tätini talossa Tukholmassa viimeistä kertaa saan valita jonkin esineen. Anneli ehdottaa lentoyhtiön viininpunaista univormua, mutta varhaisnuoruuden musiikillisten haaveiden vallassa valitsen f-aukkoisen kitaran, jonka kielet ovat kaulaan nähden oudon korkealla. En opi koskaan soittamaan sitä.

5. Kello - Ensimmäisessä kellossani on teräksinen taulu, fosforiviisarit ja punainen nahkaranneke. Saan sen koulun aloittamisen kunniaksi, mitä odotan innolla koko kesän. Kellosta ja ensimmäiselle luokalle pääsemisestä tietää, että on jo melkein aikuinen. Valitettavasti syksyllä käy ilmi, että lapselliset luokkatoverini pitävät minua suorastaan pikkuvanhana.

6. Oksentaminen - Viisivuotiaana Linnanmäellä syön paistettuja, irvisteleviä nakkeja ja jälkiruoaksi rasvasta kellertävää kermavaahtoa jäätelötötteröstä, vaikka minulla on valmiiksi huono olo karusellissa pyörimisestä. Oksennan vasta kotona, mikä vaatii runsaasti tahdonvoimaa.

Jatkuu alasivulla »

Google Mapsissa on nyt uusi ominaisuus jonka avulla omille sivuille voi upottaa karttoja. My Maps -toimintoon yhdistettynä se on aika lyömätön tapa asioiden kartalla näyttämiseen.

Kartan teko on helppoa - rakentele ensin haluamasi kartta ruudulla ja klikkaa sitten Link to this page -linkkiä kartan yläpuolella. Avautuvassa ikkunassa on koodi, jonka voi kopioida suoraan sivuilleen.

View Larger Map

Esimerkki: Makea ruokailuhetki Kangasalla

Africantus esittää Etnoshphere-nimiseltä levyltään kappaleen nimeltään Pinseri. Ei kuulosta lainkaan hullummalta, pitäisiköhän tuo ostaa?

Google Alert löytää aina välillä mitä erikoisimpia helmiä netin uumenista. Vinkki: laita Google-seurantaan blogisi nimen lisäksi vaikka oma nimesi. Ihan must egosurffaajille.

Adrian vaihtoi Ericssonin puhelimensa uudenkarheaan Nokiaan. Sen jälkeen hän on saanut vain ikäviä tekstiviestejä ja pahaa onnea tuovia puheluita. Poissa olivat Ericssoniin tulleet mukavat ja positiiviset viestit.

Hän kysyykin: voiko brändeihin liittyä pahaa karmaa?

Pari päivää sitten julkistamani kysely Pinserin linkkien avautumisesta on nyt päättynyt. 190 lukijaa ehti antaa mielipiteensä ja 57% oli sitä mieltä että Pinseristä muille sivuille johtavien linkkien ei tule avata uutta ikkunaa. Ja näin siis tehdään vastedes.

Kuten monet kommentoineet kertoivat, linkinhän voi toki avata uuteen ikkunaan (tai monissa selaimissa välilehteen) halutessaan, joko pitämällä näppäimistön Ctrl-nappia pohjassa samalla kun klikkaa, klikkaamalla hiiren keskimmäisellä napilla (rullalla) tai klikkaamalla linkkiä hiiren oikealla napilla ja valitsemalla sieltä “avaa linkki uuteen ikkunaan” toiminnon.

Jännittävää oli havaita että kaikkien sivustojen yleisö ei ole samaa mieltä. Esimerkiksi Probloggerissa tai Digicamera.netissä (katso Matin kommentti) lukijat äänestivät linkkien ikkunaan avautumisen puolesta.

Itseäni eivät uuteen ikkunaan avautuvat nykyisin haittaa, koska linkkiblogeissa ja vastaavissa avaan joka tapauksessa linkit uuteen ikkunaan jos sivusto ei sitä itse tee. Itse asiassa uuteen ikkunaan avautuvista linkeistä tulee usein hyviä fiiliksiä (hyvänä esimerkkinä yllämainittu Digicamera).

Syynä tähän on se, että ikkunan (tai minun tapauksessani välilehden) sulkeminen tuo alkuperäisen sivun näkyviin nopeammin kuin selaimen back-napin painaminen. Ero ei ole kovin suuri, yleensä sekunnin luokkaa tai vielä vähemmän, mutta sekin vaikuttaa surffailukokemukseeni vahvasti. Lisäbonuksena on se, että jos klikatun sivun avautuminen kestää pitkään, voin palata takaisin lukemaan alkuperäistä tekstiä.

Ja tämähän ei koske tietenkään sivun sisäisiä linkkejä tai popup-ikkunoita vaan nimenomaan blogien, keskustelufoorumien tai vastaavien sisällöstä löytyviä linkkejä muille sivuille. Eli niitä, joista on tarkoituskin tulla takaisin lukemaan alunperin keskenjäänyttä tekstiä.

Se kaikista paras ratkaisu olisi varmaan sama, jota edesmennyt Suodatin-blogi käytti aikoinaan: sivun nurkassa on checkbox, jonka rastittaminen asettaa javascriptillä kaikille sivulla oleville linkeille targetiksi uuden ikkunan. Nykyaikainen versio tästä voisi vielä muistaa cookien avulla kunkin käyttäjän valinnan käyttökerrasta toiseen.

Tässäpä hyvä aihe pikku kilpailuun: Kuka ehtii ensimmäisenä tehdä tällaisen javascriptin pätkän sellaisessa muodossa että sen voi helposti leikata ja liimata oman bloginsa sivupohjaan? Voittajalle tarjotta mainetta, kunniaa ja skriptille mainosjuttu Pinseriin linkin kera.

Useista Pinserin jutuista löytyy ulkoisiin nettisivuihin johtavia linkkejä. Jotkut ehkä huomasivatkin, että keväällä meillä oli kokeilu jossa linkin klikkaus avasi uuden selainikkunan ja klikatun linkin siihen. Sillä tavalla Pinseri jäi vielä taustalle auki.

Nyt olemme kuitenkin palanneet vanhan tapaan jossa linkki avautuu samaan selainikkunaan. Tällä tavalla selaimesta ei avaudu turhaan selainikkunoita, mutta Pinseriin takaisin tuleminen vaatii back-painikkeen napsautuksen.

Nyt onkin aika suorittaa lukijakysely: kumpi tapa on mielestäsi parempi?

Tämä toimi samalla hyvänä tekosyynä kokeilla Polldaddyä. Idea kyselyyn tuli Probloggerin vastaavasta kyselystä, jossa 54% vastanneista halusi linkkien avaavan uuden ikkunan. Saapa nähdä miten täällä meillä Suomessa.

Kyselyn vastausaika päättyy keskiviikkona 11.7. klo 15.

FOXNewsistä löytyi erikoinen uutinen: Chris Benoitin tekemä perheensä ja itsensä surma raportoitiin Wikipediassa puoli vuorokautta ennen kuin poliisi saapui ensimmäisen kerran paikalle. Nyt tutkitaan sitä, kuka päivitti tiedot Wikipediaan.

Onko kahvi lopussa? Ei hätää, nyt sitä voi imuroida netistä:

Download a …coffee replacement, really! | Anabubula.com *

Selitys lienee paikallaan. Sivustolta löytyy linkki 20 minuutin mittaiseen mp3-tiedostoon joka väittää piristävänsä kuulijaa samalla tavalla kuin kofeiini. Ohjeet muistuttavat: ei saa kuunnella repeatilla. Parasta hyvillä stereokuulokkeilla kuunneltuna.

Vaikutus perustuu sivuston mukaan aivoaaltojen stimulointiin - tietyntaajuiset äänet aiheuttavat aivoissa tiettyjä tunnetiloja, esimerkiksi tässä tapauksessa pirteyttä. Jokin toinen ääni voisi aiheuttaa uneliaisuutta. Kommenteissa epäillään vaikuttavaksi ainesosaksi placeboa.

Koska nyt on myöhäinen ilta, en kuunnellut kohvinkorviketta kokonaan läpi. Mutta parin minuutin verran kokeiltuna se kuulosti ainakin miellyttävältä taustaääneltä: hieman viidakkoa, hieman jännittäviä äänitehosteita. Ja ehkä olen vähän pirteämpikin, hmm? Humpuukia tai ei, kyllä tälle löytyy paikka iPodistani.

Vastaavanlaisia musikaalisia korvikkeita löytyy enemmänkin. Esimerkiksi valkoista kohinaa sisältävä äänitiedosto tekee saman asian kuin vastaäänikuulokkeet, mutta paljon paremmin. Kun laitat suhinan soimaan kuulokkeissa jatkuvalla toistolla, parissa minuutissa et enää noteeraa ääntä ja samalla kaikki ympäröivä häly peittyy sen alle. Toimii, kokeiltu on!

Entinen työkaveri teki minulle aikoinaan ikioman valkoinenkohina.mp3-tiedoston, mutta se pääsi valitettavasti hukkumaan duunimaata vaihtaessa. Netistäkään ei pikaisella haulla löytynyt muuta kuin maksullisia ohjelmia joilla kohinaa voisi tehdä. Ajattelinkin kokeilla jos lazywebistä saisi sellaisen.

Ja mikäkö on lazyweb? Jos et jaksa itse hankkia tietoa, voit luottaa siihen että joku jossain ennemmin tai myöhemmin ratkaisee juuri sen asian mitä mietiskelet. Ja jos pyytää kauniisti blogissa, joku lukija lähettää kaipaamasi vastauksen. Eli vastaus putkahtaa esiin lazywebistä. Siispä:

Hyvä lazyweb, mistä löytäisin itselleni valkoista kohinaa sisältävän mp3-tiedoston? Se saisi olla melko pitkä, koska vanha iPodini katkaisee äänen hetkeksi kun kappale alkaa alusta, ja katko sotkee kohinan aiheuttaman turtumisen. 15 minuuttia olisi hyvä mitta. Kiitos.

PS. Jos jollakulla on nukahtamista aiheuttava mp3-tiedosto, sellainenkin olisi oikein tervetullut. Älä kuitenkaan lähetä Talouslehtikatsaus-podcastia, sitä olen jo kokeillut.

Iloista laskiaista, vietitpä sitä sitten tänään laskiaissunnuntaina tai laskiaistiistaina. Tai molempina!

Tänään tulee paha Nuutti ja vie joulukoristeet pois. Mutta jouluvaloista en luovu!